Developmental expression of transcription factors
Aitola, Marjo (2002)
Aitola, Marjo
Tampere University Press
2002
Kehitysbiologia - Development Biology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2002-10-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5493-6
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5493-6
Tiivistelmä
Transkriptiofaktoreiden ohjaama geenien luenta säätelee sikiökehitystä
Geenit ohjaavat monimutkaista kehitystapahtumaa, jonka aikana solut jakautuvat kasvun mahdollistamiseksi, erilaistuvat ja ohjautuvat kolmiulotteisesti muodostamaan elimiä. Kaikki geenit eivät ole aktiivisia samaan aikaan, vaan niitä luetaan tiettyinä ajankohtina, jotta kehitystapahtuma etenisi johdonmukaisesti. Geenien luentaa säätelevillä proteiineilla, transkriptiofaktoreilla, on keskeinen rooli kehityksen säätelijöinä.
Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin in situ hybridisaatio-tekniikkaa ja immunohistokemiallisia menetelmiä käyttäen kuuden geenien luentaa säätelevän valkuaisaineen ilmentymistä hiiren ja rotan sikiökehityksen aikana. Tutkimuksen kohteena olivat ns. Fox-proteiinit Foxf1, Foxf2 ja Foxe3, dioksiinireseptorin kuljetusproteiinit Arnt ja Arnt2, sekä Arntin kanssa sitoutuva Tacc3. Kaikki tutkitut proteiinit ilmentyivät ajallisesti ja paikallisesti tarkkaan säädeltyinä kehittyvässä ja vastasyntyneessä sikiössä.
Tutkimus osoitti, että Foxe3 on välttämätön silmän linssin (mykiön) normaalille kehitykselle. Mykiö oli lähes ainoa elin, jossa Foxe3 voitiin osoittaa sikiökehityksen aikana. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa kehitystä, mykiöaiheessa, tarvittiin Foxe3:a. Mykiön myöhemmissä kehitysvaiheissa Foxe3 tarvittiin mykiön etuosan jakaantuvissa soluissa. Aiemmissa tutkimuksissa oli kuvattu hiirellä mykiön kehityshäiriö, jossa mykiön irtaantuminen sikiön ulkokalvosta eli ektodermistä epäonnistuu ja seurauksena on hankala kehityshäiriö, jossa mykiö ja sarveiskalvo ovat yhdistyneenä. Foxe3:n mutaatio osoittautui olevan tämän kehityshäiriön taustalla ja selvitimme, että Foxe3:a tarvitaan pitämään mykiön etuosan solut jakautumiskykyisinä. Myöhemmissä tutkimuksissa on osoitettu että pieni osa ihmisen silmän kehityshäiriöistä johtuu Foxe3:n geenivirheestä.
Saimme tutkimuksissamme viitteitä siitä, että myös Foxe3:n sukulaisproteiinit Foxf1 ja Foxf2 osallistuvat sikiökehityksen säätelyyn. Näillä proteiineilla näytti olevan merkitystä erityisesti suoliston, hengitysteiden ja virtsaelinten kehittymiselle. Foxf1 ja Foxf2 ovat keskenään lähisukulaisia ja niiden säätelytehtävä vaikutti olevan hyvin samantyyppinen joskin löysimme myös eroavaisuuksia. Foxf1 ja Foxf2 osallistuvat elinten kehitykselle välttämättömään epiteeli- ja mesenkyymisolukon väliseen viestintään.
Aikaisemmat tutkimukset poistogeenisillä eläimillä ovat jo osoittaneet, että sukulaisproteiinit Arnt ja Arnt2 ovat tärkeitä normaalille sikiökehitykselle. Ne ovat välttämättömiä partnereita erilaisten sukulais- ja ei-sukulaisproteiinien, esim. dioksiinireseptorin, toiminnalle. Kartoitimme näiden proteiinien yksityiskohtaisen esiintymisen hiiren sikiökehityksen aikana. Tällainen kartoitus toimii jatkossa perusselvityksenä, kun pohditaan, missä elimissä nämä proteiinit voivat muodostaa toiminnallisia yksiköitä partnereittensa kanssa.
Tacc3 löytyi, kun etsittiin Arnt:n kumppaneita koeputkiolosuhteissa. Osoitimme, että myös tämä proteiini ilmentyi useissa hiiren kehittyvissä elimissä. Tacc3 oli havaittavissa erityisesti voimakkaasti jakaantuvissa solukoissa, mikä viittaa siihen, että sillä on tehtävä solujen jakaantumisen säätelyssä. Tacc3 ilmentyi monissa samoissa elimissä kuin Arnt ja Arnt2, mikä viittaisi siihen, että Tacc3 on Arnt:n ja Arnt2:n kanssa toimiva kumppani myös kehittyvissä kudoksissa eikä vain koeolosuhteissa. Tacc3 voitiin osoittaa myös aikuisen hiiren kiveksessä ja munasarjassa ja sillä on ilmeisesti rooli siittiöiden ja munasolujen kehityksessä.
Geenit ohjaavat monimutkaista kehitystapahtumaa, jonka aikana solut jakautuvat kasvun mahdollistamiseksi, erilaistuvat ja ohjautuvat kolmiulotteisesti muodostamaan elimiä. Kaikki geenit eivät ole aktiivisia samaan aikaan, vaan niitä luetaan tiettyinä ajankohtina, jotta kehitystapahtuma etenisi johdonmukaisesti. Geenien luentaa säätelevillä proteiineilla, transkriptiofaktoreilla, on keskeinen rooli kehityksen säätelijöinä.
Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin in situ hybridisaatio-tekniikkaa ja immunohistokemiallisia menetelmiä käyttäen kuuden geenien luentaa säätelevän valkuaisaineen ilmentymistä hiiren ja rotan sikiökehityksen aikana. Tutkimuksen kohteena olivat ns. Fox-proteiinit Foxf1, Foxf2 ja Foxe3, dioksiinireseptorin kuljetusproteiinit Arnt ja Arnt2, sekä Arntin kanssa sitoutuva Tacc3. Kaikki tutkitut proteiinit ilmentyivät ajallisesti ja paikallisesti tarkkaan säädeltyinä kehittyvässä ja vastasyntyneessä sikiössä.
Tutkimus osoitti, että Foxe3 on välttämätön silmän linssin (mykiön) normaalille kehitykselle. Mykiö oli lähes ainoa elin, jossa Foxe3 voitiin osoittaa sikiökehityksen aikana. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa kehitystä, mykiöaiheessa, tarvittiin Foxe3:a. Mykiön myöhemmissä kehitysvaiheissa Foxe3 tarvittiin mykiön etuosan jakaantuvissa soluissa. Aiemmissa tutkimuksissa oli kuvattu hiirellä mykiön kehityshäiriö, jossa mykiön irtaantuminen sikiön ulkokalvosta eli ektodermistä epäonnistuu ja seurauksena on hankala kehityshäiriö, jossa mykiö ja sarveiskalvo ovat yhdistyneenä. Foxe3:n mutaatio osoittautui olevan tämän kehityshäiriön taustalla ja selvitimme, että Foxe3:a tarvitaan pitämään mykiön etuosan solut jakautumiskykyisinä. Myöhemmissä tutkimuksissa on osoitettu että pieni osa ihmisen silmän kehityshäiriöistä johtuu Foxe3:n geenivirheestä.
Saimme tutkimuksissamme viitteitä siitä, että myös Foxe3:n sukulaisproteiinit Foxf1 ja Foxf2 osallistuvat sikiökehityksen säätelyyn. Näillä proteiineilla näytti olevan merkitystä erityisesti suoliston, hengitysteiden ja virtsaelinten kehittymiselle. Foxf1 ja Foxf2 ovat keskenään lähisukulaisia ja niiden säätelytehtävä vaikutti olevan hyvin samantyyppinen joskin löysimme myös eroavaisuuksia. Foxf1 ja Foxf2 osallistuvat elinten kehitykselle välttämättömään epiteeli- ja mesenkyymisolukon väliseen viestintään.
Aikaisemmat tutkimukset poistogeenisillä eläimillä ovat jo osoittaneet, että sukulaisproteiinit Arnt ja Arnt2 ovat tärkeitä normaalille sikiökehitykselle. Ne ovat välttämättömiä partnereita erilaisten sukulais- ja ei-sukulaisproteiinien, esim. dioksiinireseptorin, toiminnalle. Kartoitimme näiden proteiinien yksityiskohtaisen esiintymisen hiiren sikiökehityksen aikana. Tällainen kartoitus toimii jatkossa perusselvityksenä, kun pohditaan, missä elimissä nämä proteiinit voivat muodostaa toiminnallisia yksiköitä partnereittensa kanssa.
Tacc3 löytyi, kun etsittiin Arnt:n kumppaneita koeputkiolosuhteissa. Osoitimme, että myös tämä proteiini ilmentyi useissa hiiren kehittyvissä elimissä. Tacc3 oli havaittavissa erityisesti voimakkaasti jakaantuvissa solukoissa, mikä viittaa siihen, että sillä on tehtävä solujen jakaantumisen säätelyssä. Tacc3 ilmentyi monissa samoissa elimissä kuin Arnt ja Arnt2, mikä viittaisi siihen, että Tacc3 on Arnt:n ja Arnt2:n kanssa toimiva kumppani myös kehittyvissä kudoksissa eikä vain koeolosuhteissa. Tacc3 voitiin osoittaa myös aikuisen hiiren kiveksessä ja munasarjassa ja sillä on ilmeisesti rooli siittiöiden ja munasolujen kehityksessä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4859]