Motivation Structure Of End-User Application Developers In Organisational Learning
Rantapuska, Torsti (2002)
Rantapuska, Torsti
Tampere University Press Tampereen yliopisto
2002
Tietojenkäsittelyoppi - Computer Science
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2002-09-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5436-7
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5436-7
Tiivistelmä
Työn sisältö muuttuu jatkuvasti ja se vaatii tekijältään jatkuvaa oppimista ja innovaatioiden omaksumista. Yksilöt oppivat organisaatiosta ja organisaatio oppii yksilöiltä. Mitä enemmän tieto valtaa yksilöiden työtä, sitä enemmän siitä tulee myös itseohjautuvaa, luovaa ja itsenäistä. Keskeinen ongelma on se miten ihmiset saadaan vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti työskentelemään yhtiönsä ja organisaationsa hyväksi. Työtä ei voi enää johtaa vaan enemminkin meidän on johdettava henkilökunnan asenteita, sitoutumista ja motivaatiota.
Tämä tutkimus käsittelee motivaatio-ongelmaa oppimiskeskeisessä työympäristössä ja siinä tutkitaan tietotekniikan sovelluksia kehittäviä itsenäiskäyttäjiä ( End-user application developers ) ja heidän työmotivaatioitaan. Itsenäiskäyttäjällä tarkoitetaan tässä henkilöä, joka itsenäisesti ja omasta aloitteestaan kehittää tietokonesovelluksia oman työnsä tueksi vaikka varsinainen IT-ammattilainen ei olekaan. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä mitä henkilöt ovat valmiita tekemään ja millaisia yksilöllisiä strategioita heillä toiminnassaan on. Lopuksi analysoidaan myös tämänlaatuisen toiminnan vaikutusta omaan työhön ja yksilön urakehitykseen.
Tietokoneiden itsenäiskäyttö on hyödyllistä, erityisesti erikoistuneissa ja monimutkaisissa tehtävissä. Itsenäiskäyttäjät voivat muuntaa osaamisensa suoraan sovelluksiksi ilman ulkopuolisia IT-ammattilaisia. Se edistää oppimista ja parantaa tuottavuutta. Lisäksi sovellus voidaan tehdä nopeasti ja pienin kustannuksin.
Tutkimusta varten haastateltiin kymmenen sellaista itsenäiskäyttäjää, jotka laativat myös omia sovelluksia. Kolme vuotta myöhemmin tehtiin samojen henkilöiden jatkohaastattelu. Valitut henkilöt olivat mukana omasta aloitteestaan. Itsenäiskäyttäjät osoittautuivat ennakko-oletuksen mukaisesti dynaamisiksi ja aktiivisiksi. Haastatellut ovat hyvin koulutettuja, suhteellisen nuoria ja enimmäkseen miehiä.
Päätuloksen mukaan omaksumisprosessi on luonteeltaan erittäin henkilökohtainen. Yritysjohdon tekevät suunnitelmat ja päätökset purevat tavallisesti vain innovaatioiden myöhäisiin omaksujiin eikä juuri työnsä kehittäjiin. Toisin sanoen, henkilökohtaiset ominaisuudet määrittelevät sen kenestä tulee itsenäinen sovelluskehittäjä ja kannustava työympäristö antaa siihen mahdollisuudet.
Itsenäiskäyttäjä on oppijana monipuolinen. Hän ratkaisee ongelmia teoreettisesti perusteltuihin argumentteihin perustuen. Toisaalta hän myös haluaa löytää ideoita ja oppia käytännön tekemisestä, jota johto ei organisoi. Itsenäiskäyttäjillä ei alkuaan ollut mitään suunnitelmaa kehittyä IT- ammattilaiseksi. Lähinnä he etsivät sen hetkisen työnsä rikastuttamista ja laadun kohottamista. Tästä huolimatta useimmat heistä ajautuivat silti myöhäisemmässä vaiheessa IT- ammattilaisiksi .
Uuden teknologian omaksuminen on prosessi, jossa käyttäjät omaksuvat käyttöönsä teknologiaa työtovereiltaan. Prosessi alkaa kun uuden teknologian edelläkävijät omaksuvat teknologian käyttöönsä. Itsenäiskäyttäjät toimivat organisaatiossa muutosagentteina osoittamalla innovaation hyödyllisyyden käytännössä.
Itsenäistä sovelluskehitystä ohjaa kaksi perusmotivaatiota. Motivaatio on sisäistä silloin kun henkilö tekee aktiviteettia vain siksi, että se on mielenkiintoista tai hauskaa sinänsä. Motivaatiota sanotaan taas ulkoiseksi kun henkilö tekee aktiviteettia siksi, että se on hyödyllistä jotakin muuta tavoitetta ajatellen; esimerkiksi kun henkilö käyttää tietokonetta vain välineenä saavuttaakseen muita tavoitteita. Menestyksellinen toiminta edellyttää kuitenkin molempien motivaatioiden olemassaoloa. Toiminta voi alkaa sisäisestä motivaation ajamana, mutta se jatkuu vain jos se on myös hyödyllistä. Toisaalta pelkkää hyötyäkin tavoitteleva henkilö ajan mittaan myös kiinnostuu käyttämistään välineistä.
Aineistosta löytyi kaksi omaksumisen perusmallia hallitsevasta motivaatiosta riippuen. 1) Omiin mieltymyksiin perustuva omaksumismallia ohjaa sisäinen motivaatio ja 2) tarpeisiin perustuva omaksumismallia ohjaa ulkoinen motivaatio. Ne käyttäjät, jotka noudattavat omiin mieltymyksiin perustuvaa mallia ovat niitä, joita tietotekniikka kiinnostaa. He haluavat kehitellä sovelluksia. He etsivät sopivia tietojenkäsittelyn ongelmia, joissa tietotekniikkaa voisi soveltaa ja aina löydettyään sellaisen, kehitelevät sitä varten sovelluksen.
Aineistosta löytyi myös neljä erilaista itsenäiskäyttäjäryhmää riippuen siitä, mikä rooli itsenäiskäytöllä on heidän työssään kokonaisuutena. Ensimmäisen ryhmän henkilöt, jota tässä kutsutaan keksijöiksi, suhtautuivat toimintannsa kuten harrastukseen. Nämä henkilöt kehittivät sovelluksia käyttäen ammattilaisten välineitä ja myös ajautuivat myöhemmin IT-ammattilaisiksi vaikka se ei heidän tavoitteenaan alun alkaen ollutkaan. Toisen ryhmän henkilöille, joita kutsutaan tässä hyötykäyttäjiksi, itsenäiskäyttö oli vain väline kohottaa työn tuottavuutta. Kolmannen ryhmän henkilöt, työn rikastuttajat, halusivat lähinnä elävöittää omaa työtään ja tehdä siitä mielenkiintoisemman. Hekään eivät, (kuten eivät hyötykäyttäjätkään,) tavoitelleet IT-ammattilaisuutta. He halusivat vain saada uusia kokemuksia ja nauttia työstään. Viimeiseen ryhmään, mahdollisuuksien etsijöihin, sijoittuvat ne henkilöt, joille merkityksellistä oli mahdollisuus päästä IT-ammattilaiseksi tai sitten sillä oli jotakin muuta erityistä merkitystä heidän asemaansa työyhteisössään.
Tietokoneen itsenäiskäytöllä on myös suuri merkitys organisaation oppimisen kannalta. Prosessi, jossa yksilöillä oleva hiljainen tieto saadaan näkyväksi ja organisaation käyttöön alkaa siitä kun yksilöt, tässä tapauksessa itsenäiskäyttäjät, havaitsevat uusia yhteyksiä työnsä toimintaympäristössä. He voivat siten muuntaa uuden tiedon siihen muotoon, että sen voi esitellä organisaation muille jäsenille. Itsenäiskäyttäjien sovellukset toimivat juuri sopivana mediana tämäntapaisen tiedon tallentamisessa. Ne voivat toimia myös eräänlaisena shokkina organisaatiossa uusien ideoiden läpi viemiseksi. Jos idea toimii, se voi levitä organisaatiossa laajemmallekin.
Tuloksien perusteella voi yritysjohtoa suositella ottamaan toiminnassa huomioon enemmän sisäinen motivaatio ja varata enemmän aikaa itsenäiskäyttäjille työkäytäntöjen parantamiseksi ja oppimiseksi. Tällöin tulee tunnistaa käyttäjät itsenäisinä yksilöinä monimuotoisine haluineen ja oppimistyyleineen. Näin ollen yrityksen johdon tehtävänä ei ole johtaa (lead) organisaatiota vaan enemmänkin suunnitella sellainen organisaatio, joka tekee mahdolliseksi luovan, kannustavan, innovatiivisen ja tietoa jakavan ympäristön.
Tämä tutkimus käsittelee motivaatio-ongelmaa oppimiskeskeisessä työympäristössä ja siinä tutkitaan tietotekniikan sovelluksia kehittäviä itsenäiskäyttäjiä ( End-user application developers ) ja heidän työmotivaatioitaan. Itsenäiskäyttäjällä tarkoitetaan tässä henkilöä, joka itsenäisesti ja omasta aloitteestaan kehittää tietokonesovelluksia oman työnsä tueksi vaikka varsinainen IT-ammattilainen ei olekaan. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä mitä henkilöt ovat valmiita tekemään ja millaisia yksilöllisiä strategioita heillä toiminnassaan on. Lopuksi analysoidaan myös tämänlaatuisen toiminnan vaikutusta omaan työhön ja yksilön urakehitykseen.
Tietokoneiden itsenäiskäyttö on hyödyllistä, erityisesti erikoistuneissa ja monimutkaisissa tehtävissä. Itsenäiskäyttäjät voivat muuntaa osaamisensa suoraan sovelluksiksi ilman ulkopuolisia IT-ammattilaisia. Se edistää oppimista ja parantaa tuottavuutta. Lisäksi sovellus voidaan tehdä nopeasti ja pienin kustannuksin.
Tutkimusta varten haastateltiin kymmenen sellaista itsenäiskäyttäjää, jotka laativat myös omia sovelluksia. Kolme vuotta myöhemmin tehtiin samojen henkilöiden jatkohaastattelu. Valitut henkilöt olivat mukana omasta aloitteestaan. Itsenäiskäyttäjät osoittautuivat ennakko-oletuksen mukaisesti dynaamisiksi ja aktiivisiksi. Haastatellut ovat hyvin koulutettuja, suhteellisen nuoria ja enimmäkseen miehiä.
Päätuloksen mukaan omaksumisprosessi on luonteeltaan erittäin henkilökohtainen. Yritysjohdon tekevät suunnitelmat ja päätökset purevat tavallisesti vain innovaatioiden myöhäisiin omaksujiin eikä juuri työnsä kehittäjiin. Toisin sanoen, henkilökohtaiset ominaisuudet määrittelevät sen kenestä tulee itsenäinen sovelluskehittäjä ja kannustava työympäristö antaa siihen mahdollisuudet.
Itsenäiskäyttäjä on oppijana monipuolinen. Hän ratkaisee ongelmia teoreettisesti perusteltuihin argumentteihin perustuen. Toisaalta hän myös haluaa löytää ideoita ja oppia käytännön tekemisestä, jota johto ei organisoi. Itsenäiskäyttäjillä ei alkuaan ollut mitään suunnitelmaa kehittyä IT- ammattilaiseksi. Lähinnä he etsivät sen hetkisen työnsä rikastuttamista ja laadun kohottamista. Tästä huolimatta useimmat heistä ajautuivat silti myöhäisemmässä vaiheessa IT- ammattilaisiksi .
Uuden teknologian omaksuminen on prosessi, jossa käyttäjät omaksuvat käyttöönsä teknologiaa työtovereiltaan. Prosessi alkaa kun uuden teknologian edelläkävijät omaksuvat teknologian käyttöönsä. Itsenäiskäyttäjät toimivat organisaatiossa muutosagentteina osoittamalla innovaation hyödyllisyyden käytännössä.
Itsenäistä sovelluskehitystä ohjaa kaksi perusmotivaatiota. Motivaatio on sisäistä silloin kun henkilö tekee aktiviteettia vain siksi, että se on mielenkiintoista tai hauskaa sinänsä. Motivaatiota sanotaan taas ulkoiseksi kun henkilö tekee aktiviteettia siksi, että se on hyödyllistä jotakin muuta tavoitetta ajatellen; esimerkiksi kun henkilö käyttää tietokonetta vain välineenä saavuttaakseen muita tavoitteita. Menestyksellinen toiminta edellyttää kuitenkin molempien motivaatioiden olemassaoloa. Toiminta voi alkaa sisäisestä motivaation ajamana, mutta se jatkuu vain jos se on myös hyödyllistä. Toisaalta pelkkää hyötyäkin tavoitteleva henkilö ajan mittaan myös kiinnostuu käyttämistään välineistä.
Aineistosta löytyi kaksi omaksumisen perusmallia hallitsevasta motivaatiosta riippuen. 1) Omiin mieltymyksiin perustuva omaksumismallia ohjaa sisäinen motivaatio ja 2) tarpeisiin perustuva omaksumismallia ohjaa ulkoinen motivaatio. Ne käyttäjät, jotka noudattavat omiin mieltymyksiin perustuvaa mallia ovat niitä, joita tietotekniikka kiinnostaa. He haluavat kehitellä sovelluksia. He etsivät sopivia tietojenkäsittelyn ongelmia, joissa tietotekniikkaa voisi soveltaa ja aina löydettyään sellaisen, kehitelevät sitä varten sovelluksen.
Aineistosta löytyi myös neljä erilaista itsenäiskäyttäjäryhmää riippuen siitä, mikä rooli itsenäiskäytöllä on heidän työssään kokonaisuutena. Ensimmäisen ryhmän henkilöt, jota tässä kutsutaan keksijöiksi, suhtautuivat toimintannsa kuten harrastukseen. Nämä henkilöt kehittivät sovelluksia käyttäen ammattilaisten välineitä ja myös ajautuivat myöhemmin IT-ammattilaisiksi vaikka se ei heidän tavoitteenaan alun alkaen ollutkaan. Toisen ryhmän henkilöille, joita kutsutaan tässä hyötykäyttäjiksi, itsenäiskäyttö oli vain väline kohottaa työn tuottavuutta. Kolmannen ryhmän henkilöt, työn rikastuttajat, halusivat lähinnä elävöittää omaa työtään ja tehdä siitä mielenkiintoisemman. Hekään eivät, (kuten eivät hyötykäyttäjätkään,) tavoitelleet IT-ammattilaisuutta. He halusivat vain saada uusia kokemuksia ja nauttia työstään. Viimeiseen ryhmään, mahdollisuuksien etsijöihin, sijoittuvat ne henkilöt, joille merkityksellistä oli mahdollisuus päästä IT-ammattilaiseksi tai sitten sillä oli jotakin muuta erityistä merkitystä heidän asemaansa työyhteisössään.
Tietokoneen itsenäiskäytöllä on myös suuri merkitys organisaation oppimisen kannalta. Prosessi, jossa yksilöillä oleva hiljainen tieto saadaan näkyväksi ja organisaation käyttöön alkaa siitä kun yksilöt, tässä tapauksessa itsenäiskäyttäjät, havaitsevat uusia yhteyksiä työnsä toimintaympäristössä. He voivat siten muuntaa uuden tiedon siihen muotoon, että sen voi esitellä organisaation muille jäsenille. Itsenäiskäyttäjien sovellukset toimivat juuri sopivana mediana tämäntapaisen tiedon tallentamisessa. Ne voivat toimia myös eräänlaisena shokkina organisaatiossa uusien ideoiden läpi viemiseksi. Jos idea toimii, se voi levitä organisaatiossa laajemmallekin.
Tuloksien perusteella voi yritysjohtoa suositella ottamaan toiminnassa huomioon enemmän sisäinen motivaatio ja varata enemmän aikaa itsenäiskäyttäjille työkäytäntöjen parantamiseksi ja oppimiseksi. Tällöin tulee tunnistaa käyttäjät itsenäisinä yksilöinä monimuotoisine haluineen ja oppimistyyleineen. Näin ollen yrityksen johdon tehtävänä ei ole johtaa (lead) organisaatiota vaan enemmänkin suunnitella sellainen organisaatio, joka tekee mahdolliseksi luovan, kannustavan, innovatiivisen ja tietoa jakavan ympäristön.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4967]