SÄÄTY-YHTEISKUNNAN KIRJASTOSTA KANSALAISYHTEISKUNNAN KIRJASTOKSI Yleisten kirjastojen murroskausi 1890-luvulta 1920-luvulle
Vatanen, Pirjo (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Vatanen, Pirjo
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
2002
Informaatiotutkimus - Information Studies
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
Väitöspäivä
2002-03-09Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee Suomen kirjastoliikkeen syntyvaiheita, jolloin sääty-yhteiskunnan vanhoista kansankirjastoista amerikkalaisen Public Library Movementin vaikutuksesta alkoi kehittyä kansalaisyhteiskunnan kirjasto, nykyinen yleinen kirjastomme, ja miten tätä prosessia voidaan valaista käsittämällä kirjastoaate innovaatioksi, jonka manifestoituma yleinen kirjasto on.
Public Library Movement levisi Suomeen 1800- ja 1900-luvun vaihteen molemmin puolin ja sen hyväksymisprosessilla oli johdanto, läpimurto sekä vakiintumisvaihe, niin kuin innovaatioilla yleensä. Tutkimus alkaa siitä, kun ensimmäiset tiedot amerikkalaisten uudenlaisista kirjastoista saatiin 1870-luvulla ja päättyy siihen, kun amerikkalaisvaikutteisesta kirjastoaatteesta 1920-luvulla tuli valtion kirjastotoimen "virallinen" kirjastopolitiikka. Silloin amerikkalaistyyppinen kirjasto oli kaupungeissa hyvää vauhtia toteutumassa käytännössä. Tutkimuksen varsinaisena ytimenä on kuitenkin kirjastoliikkeen suomalaisen version synty 1890-luvulta eteenpäin. Tutkimus jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen on esinäytöksen ja Kansanvalistusseuran kauden 1890-luvusta 1910-luvun taitteeseen käsittävä amatöörien kirjastoliikkeen aika, ja toinen ammatillistuvan kirjaston kausi, joka alkaa 1910-luvulla ja jonka jälkinäytös sijoittuu 1920-luvulle.
Suomi ei 1880-luvun loppupuolella ollut huono innovaatioalusta, vaan erityisesti kaupungeissa oltiin kehityksessä monella tavalla hyvinkin ajan tasalla. Ulkomaiset yhteydet olivat vilkkaita ja vaikutteita saatiin sekä Pohjoismaista että muualta Euroopasta. Urbaanit palvelut, kirjastot muiden joukossa, levisivät, joskaan kaupunkien kirjastot eivät aluksi vielä paljon muistuttaneetkaan amerikkalaistyylistä yleistä kirjastoa. Saksalainen kirjastotoimen järjestelyn malli, jossa kaupungeissa oli erikseen kansankirjasto rahvaankirjaston merkityksessä sekä säätyläisten kirjallisuudentarvetta tyydyttävä ja usein yliopiston kirjastoa korvaava kaupunginkirjasto, oli tunnettu myös Suomessa.
Useat Public Library Movementin periaatteet olivat meillä ennestään tuttuja eurooppalaisten kirjastomuotojen, kuten lukuseurojen kirjastojen, maksullisten lainakirjastojen ja kansankirjastojen käytänteistä, mutta uutta oli, että kaikilla säädyillä oli yhteinen kirjasto, jossa niitä kaikkia sovellettiin. Kirjastoliikkeen perustana oli kasvatusoptimismi ja usko ihmisen kykyyn ja haluun kehittyä itseopiskelun avulla. Yleisen kirjaston tuli palvella kaikkia kansalaisia ikään, säätyyn, varallisuuteen tai mielipiteisiin katsomatta. Sen vuoksi kirjastojen käytön tuli olla ilmaista ja niiden ylläpito oli yhteiskunnan velvollisuus.
Public Library Movementin katsotaan alkaneen 1800-luvun puolivälissä Bostonissa, jossa toteutettiin ensimmäisenä yleisen kirjaston perusperiaatteet: julkinen omistus ja ilmainen käyttöoikeus kaikille. Sieltä se levisi ensin muualle Uuteen Englantiin, jonka osavaltioihin säädettiin nopeassa tahdissa kirjastolakeja, ja sitten myös laajemmalle Yhdysvaltoihin. Se oli alun perin urbaani ilmiö ja kirjastojen käytännön kehitys sen suuntaan lähti meilläkin liikkeelle kaupunkien halusta kehittää kirjastojaan. Kirjastopalvelujen tarjoaminen asukkaille nähtiin sosiaalisista syistä tärkeäksi ja köyhemmän väestön tarpeisiin perustettuja kansankirjastoja alettiin tukea kaupungin varoin. Varsinaisen kirjastoliikkeemme juuret eivät kuitenkaan ole kaupunkien paikallisten palvelujen kehittämistarpeessa, vaan se organisoitui fennomaanisen sivistyneistön 1874 perustamassa Kansanvalistusseurassa. Sen pontimena olikin ennemmin fennomaanien kansallinen projekti suomen kielen aseman parantamiseksi ja suomenkielisen kansan sivistystason kohottamiseksi kuin Amerikassa jo suhteellisen varhain painotetut demokratia ja tasa-arvo ja niistä seuraava yksityisen kansalaisen tarpeiden korostaminen. Siksi myös kirjastoverkon ja maalaiskirjastojen kehittäminen, joka Amerikassa oli kirjastoliikkeen kypsymisvaiheen asia, oli suomalaisessa kirjastoliikkeessä alusta alkaen tärkeää. Nykyisen kirjastoverkkomme alku onkin selvästi 1800-luvulla syntyneissä pitäjän- ja muissa kansankirjastoissa, vaikka yleiset kirjastomme sinänsä syystä hakevatkin aatteellisia juuriaan 1700-luvun lopulta vanhoista lukuseurojen kirjastoista.
Kirjastojen kehittäminen oli vain yksi tapa edistää kansanvalistuksen päämääriä eikä niitä aina välttämättä nähty edes itsenäisenä valistusmuotona, mutta 1890-luvulla kirjastotoiminnan osuus alkoi korostua Kansanvalistusseuran toiminnassa, niin että uuden vuosisadan alkuvuosina oltiin vaiheessa, jota kirjastoliikkeessä voi kutsua puoliammattilaisten ajaksi. Kirjastotekniikka lainattiin Amerikasta ja kirjastoliikkeen retoriikka viittasi selvästi amerikkalaisiin esikuviin. Kirjastoliikkeen merkittävimmät edistäjät eivät tosin edelleenkään keskittyneet yksin kirjastoihin, mutta heidän suhtautumisensa niihin oli amerikkalaisten vaikutteiden läpäisemää.
Kirjastoliikkeen ensimmäisen aallon vaikuttajat olivat valistajia: aatteen levittäjiä ja "agitaattoreita". Läpimurron alkuna voi pitää Kaarle Werkon yritystä saada aikaan erillinen kirjastoseura 1892. Vaikka kirjastoasia jäikin KVS:n huomaan, kokous oli askel Public Library Movementin suuntaan kirjastoliikkeen identiteetin vahvistajana. Seuran kirjastotoiminta alkoi silloin yleisen tehostumisen lisäksi aidosti muuttua ja sen suojissa alkoi kehittyä ammattimainen ote kirjastoon ja kirjastonhoitoon. Avainhenkilöksi nousi ennen muita seuran sihteeri A.A.Granfelt: innovaatio alkoi levitä. Keskeistä oli, että tarpeeksi suuri vaikuttajajoukko omaksui amerikkalaisen kirjastoliikkeen aatteet. Tavoitteeksi alkoi tulla tehokkuus. Jos haluttiin palvella kaikkia ja lisätä lainausta, oli otettava käyttöön teknisiä innovaatioita, kuten lainausjärjestelmiä, luokituksia, luetteloita, avohyllyjärjestelmä ja kirjastoverkko.
Suoria vaikutteita Suomen varhainen kirjastoliike ei Amerikasta juuri saanut, vaikka yhteydet sinne vilkastuivat ja siirtolaisuus oli laajaa. Käytännön esimerkki amerikkalaismallisesta kirjastosta löytyi kuitenkin suhteellisen läheltä, Norjasta, johon suomalaisilla valistajilla oli muutenkin yhteyksiä. Sieltä lainattiin Kansanvalistusseuran tavoitteisiin sopiva kirjastolaitoksen malli ja Kristianian (Oslon) kaupunginkirjastossa nähtiin käytännössä, mitä tuloksia amerikkalaistyyppisen kirjaston avulla oli saavutettavissa ja voitiin tutustua kirjastotekniikkaan. Myöhemmin tärkeäksi välittäjäksi tulivat myös Tanska sekä Englanti omine kirjastoliikkeen painotuksineen. Varsinkin Norjaan, joka tutkimuskaudellani oli suomalaisten kirjastomiesten tärkein kohde, amerikkalainen kirjastoaate levisi hyvin puhtaana.
Public Library Movement levisi Suomeen 1800- ja 1900-luvun vaihteen molemmin puolin ja sen hyväksymisprosessilla oli johdanto, läpimurto sekä vakiintumisvaihe, niin kuin innovaatioilla yleensä. Tutkimus alkaa siitä, kun ensimmäiset tiedot amerikkalaisten uudenlaisista kirjastoista saatiin 1870-luvulla ja päättyy siihen, kun amerikkalaisvaikutteisesta kirjastoaatteesta 1920-luvulla tuli valtion kirjastotoimen "virallinen" kirjastopolitiikka. Silloin amerikkalaistyyppinen kirjasto oli kaupungeissa hyvää vauhtia toteutumassa käytännössä. Tutkimuksen varsinaisena ytimenä on kuitenkin kirjastoliikkeen suomalaisen version synty 1890-luvulta eteenpäin. Tutkimus jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen on esinäytöksen ja Kansanvalistusseuran kauden 1890-luvusta 1910-luvun taitteeseen käsittävä amatöörien kirjastoliikkeen aika, ja toinen ammatillistuvan kirjaston kausi, joka alkaa 1910-luvulla ja jonka jälkinäytös sijoittuu 1920-luvulle.
Suomi ei 1880-luvun loppupuolella ollut huono innovaatioalusta, vaan erityisesti kaupungeissa oltiin kehityksessä monella tavalla hyvinkin ajan tasalla. Ulkomaiset yhteydet olivat vilkkaita ja vaikutteita saatiin sekä Pohjoismaista että muualta Euroopasta. Urbaanit palvelut, kirjastot muiden joukossa, levisivät, joskaan kaupunkien kirjastot eivät aluksi vielä paljon muistuttaneetkaan amerikkalaistyylistä yleistä kirjastoa. Saksalainen kirjastotoimen järjestelyn malli, jossa kaupungeissa oli erikseen kansankirjasto rahvaankirjaston merkityksessä sekä säätyläisten kirjallisuudentarvetta tyydyttävä ja usein yliopiston kirjastoa korvaava kaupunginkirjasto, oli tunnettu myös Suomessa.
Useat Public Library Movementin periaatteet olivat meillä ennestään tuttuja eurooppalaisten kirjastomuotojen, kuten lukuseurojen kirjastojen, maksullisten lainakirjastojen ja kansankirjastojen käytänteistä, mutta uutta oli, että kaikilla säädyillä oli yhteinen kirjasto, jossa niitä kaikkia sovellettiin. Kirjastoliikkeen perustana oli kasvatusoptimismi ja usko ihmisen kykyyn ja haluun kehittyä itseopiskelun avulla. Yleisen kirjaston tuli palvella kaikkia kansalaisia ikään, säätyyn, varallisuuteen tai mielipiteisiin katsomatta. Sen vuoksi kirjastojen käytön tuli olla ilmaista ja niiden ylläpito oli yhteiskunnan velvollisuus.
Public Library Movementin katsotaan alkaneen 1800-luvun puolivälissä Bostonissa, jossa toteutettiin ensimmäisenä yleisen kirjaston perusperiaatteet: julkinen omistus ja ilmainen käyttöoikeus kaikille. Sieltä se levisi ensin muualle Uuteen Englantiin, jonka osavaltioihin säädettiin nopeassa tahdissa kirjastolakeja, ja sitten myös laajemmalle Yhdysvaltoihin. Se oli alun perin urbaani ilmiö ja kirjastojen käytännön kehitys sen suuntaan lähti meilläkin liikkeelle kaupunkien halusta kehittää kirjastojaan. Kirjastopalvelujen tarjoaminen asukkaille nähtiin sosiaalisista syistä tärkeäksi ja köyhemmän väestön tarpeisiin perustettuja kansankirjastoja alettiin tukea kaupungin varoin. Varsinaisen kirjastoliikkeemme juuret eivät kuitenkaan ole kaupunkien paikallisten palvelujen kehittämistarpeessa, vaan se organisoitui fennomaanisen sivistyneistön 1874 perustamassa Kansanvalistusseurassa. Sen pontimena olikin ennemmin fennomaanien kansallinen projekti suomen kielen aseman parantamiseksi ja suomenkielisen kansan sivistystason kohottamiseksi kuin Amerikassa jo suhteellisen varhain painotetut demokratia ja tasa-arvo ja niistä seuraava yksityisen kansalaisen tarpeiden korostaminen. Siksi myös kirjastoverkon ja maalaiskirjastojen kehittäminen, joka Amerikassa oli kirjastoliikkeen kypsymisvaiheen asia, oli suomalaisessa kirjastoliikkeessä alusta alkaen tärkeää. Nykyisen kirjastoverkkomme alku onkin selvästi 1800-luvulla syntyneissä pitäjän- ja muissa kansankirjastoissa, vaikka yleiset kirjastomme sinänsä syystä hakevatkin aatteellisia juuriaan 1700-luvun lopulta vanhoista lukuseurojen kirjastoista.
Kirjastojen kehittäminen oli vain yksi tapa edistää kansanvalistuksen päämääriä eikä niitä aina välttämättä nähty edes itsenäisenä valistusmuotona, mutta 1890-luvulla kirjastotoiminnan osuus alkoi korostua Kansanvalistusseuran toiminnassa, niin että uuden vuosisadan alkuvuosina oltiin vaiheessa, jota kirjastoliikkeessä voi kutsua puoliammattilaisten ajaksi. Kirjastotekniikka lainattiin Amerikasta ja kirjastoliikkeen retoriikka viittasi selvästi amerikkalaisiin esikuviin. Kirjastoliikkeen merkittävimmät edistäjät eivät tosin edelleenkään keskittyneet yksin kirjastoihin, mutta heidän suhtautumisensa niihin oli amerikkalaisten vaikutteiden läpäisemää.
Kirjastoliikkeen ensimmäisen aallon vaikuttajat olivat valistajia: aatteen levittäjiä ja "agitaattoreita". Läpimurron alkuna voi pitää Kaarle Werkon yritystä saada aikaan erillinen kirjastoseura 1892. Vaikka kirjastoasia jäikin KVS:n huomaan, kokous oli askel Public Library Movementin suuntaan kirjastoliikkeen identiteetin vahvistajana. Seuran kirjastotoiminta alkoi silloin yleisen tehostumisen lisäksi aidosti muuttua ja sen suojissa alkoi kehittyä ammattimainen ote kirjastoon ja kirjastonhoitoon. Avainhenkilöksi nousi ennen muita seuran sihteeri A.A.Granfelt: innovaatio alkoi levitä. Keskeistä oli, että tarpeeksi suuri vaikuttajajoukko omaksui amerikkalaisen kirjastoliikkeen aatteet. Tavoitteeksi alkoi tulla tehokkuus. Jos haluttiin palvella kaikkia ja lisätä lainausta, oli otettava käyttöön teknisiä innovaatioita, kuten lainausjärjestelmiä, luokituksia, luetteloita, avohyllyjärjestelmä ja kirjastoverkko.
Suoria vaikutteita Suomen varhainen kirjastoliike ei Amerikasta juuri saanut, vaikka yhteydet sinne vilkastuivat ja siirtolaisuus oli laajaa. Käytännön esimerkki amerikkalaismallisesta kirjastosta löytyi kuitenkin suhteellisen läheltä, Norjasta, johon suomalaisilla valistajilla oli muutenkin yhteyksiä. Sieltä lainattiin Kansanvalistusseuran tavoitteisiin sopiva kirjastolaitoksen malli ja Kristianian (Oslon) kaupunginkirjastossa nähtiin käytännössä, mitä tuloksia amerikkalaistyyppisen kirjaston avulla oli saavutettavissa ja voitiin tutustua kirjastotekniikkaan. Myöhemmin tärkeäksi välittäjäksi tulivat myös Tanska sekä Englanti omine kirjastoliikkeen painotuksineen. Varsinkin Norjaan, joka tutkimuskaudellani oli suomalaisten kirjastomiesten tärkein kohde, amerikkalainen kirjastoaate levisi hyvin puhtaana.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4996]