Ambulatory blood pressure and blood pressure responses to tests in predicting future blood pressure level and left ventricular mass after 10 years of follow-up

Abstract

Verenpainetauti on yksi suomalaisista kansansairauksista. V. 2000 yli 460 000 suomalaisella oli oikeus erityiskorvattavaan verenpainelääkitykseen. Verenpainelääkityksen osuus kansaneläkelaitoksen lääkehoidon sairasvakuutuskorvauksista on ollut viime vuosina lähes kolmannes. Sekä yhteiskunnallisesti että yksilön kannalta, olisi erityisen tärkeää tunnistaa jo varhaisvaiheessa ne potilaat, joilla on myöhemmässä elämän vaiheessa lisääntynyt riski sairastua verenpainetautiin.

Pitkäaikainen hoitamaton verenpainetauti aiheuttaa elimistössä kohde-elinvaurioita. Sydämen vasemman kammion hypertrofian (massan kasvun) kehittyminen on yksi tärkeimmistä kohde-elinvaurioista. Tähän mennessä ei ole ollut riittävästi tietoa, kuinka verenpainetaudin ja sydämen vasemman kammion hypertrofian kehittymisen riskiä voitaisiin luotettavasti ennustaa. Tavanomaisen vastaanotolla tapahtuvan verenpaineen mittauksen lisäksi diagnostiikassa ja hoitovasteen arvioinnissa käytetään enenevässä määrin verenpaineen vuorokausirekisteröintiä 24 tunnin ajalta potilaan normaalissa elinympäristössä. Pitkiä seurantatutkimuksia tällä menetelmällä mitattujen verenpainearvojen soveltumisesta hoitoratkaisujen perustaksi ei ole kuitenkaan ollut riittävästi.

Väitöskirjatyössä tutkittiin ennustaako verenpaineen 24-tunnin vuorokausirekisteröinti tavanomaista vastaanotolla tapahtuvaa verenpainemittausta paremmin tulevaa verenpainetasoa, verenpainelääkityksen tarvetta sekä sydämen vasemman kammion hypertrofian kehittymistä 10 vuoden seurannan jälkeen. Lisäksi selvitettiin onko fyysisten kuormitustestien (polkupyörärasituskoe, nyrkistyskoe) ja asentotestien (makuu- ja seisoma-asento) aiheuttamilla verenpainetason muutoksilla ennustearvoa tulevan verenpainetason, verenpainelääkityksen tarpeen ja sydämen vasemman kammion hypertrofian kehittymisen suhteen.

Tutkimus aloitettiin vv. 1987-1991. Tällöin mukaan tuli 97 tervettä miestä, joilla ei ollut lääkityksiä käytössä. Kolmasosalla heistä oli normaali verenpainetaso, kolmasosalla raja-arvoinen verenpainetaso ja kolmasosalla lievästi kohonnut verenpainetaso. 10 vuoden seurannan jälkeen (vv. 1998-1999) seurantatutkimukseen osallistui 87 miestä alkuperäisestä ryhmästä. Verenpainetaso mitattiin sekä alkuvaiheessa että 10 vuoden kohdalla vastaanottomittauksilla sekä 24-tunnin vuorokausirekisteröinnin avulla. Sydämen rakenne tutkittiin ultraäänikuvauksella.

Väitöskirjatyössä saatiin uusia, verenpainetutkimuksen kannalta kansainvälisesti merkittäviä tuloksia. Tulokset osoittavat, että 24-tunnin vuorokausirekisteröinnillä mitattu verenpainetaso ennustaa vastaanottomittausta paremmin sekä tulevaa verenpainetasoa, tulevan verenpainelääkityksen tarvetta että sydämen vasemman kammion hypertrofiaa. Myös fyysisten ja asentotestien aikana mitattu verenpainetaso parantaa tulevan verenpainetason, verenpainelääkityksen tarpeen ja sydämen vasemman kammion hypertrofian ennustettavuutta. Verenpainemuuttujista tutkittiin normaalin systolisen ja diastolisen verenpainetason lisäksi myös pulssipainetta (systolisen ja diastolisen verenpainetason erotus). Väitöskirjatyössä saatiin ensimmäistä kertaa pitkittäistutkimuksessa osoitus siitä, että nimenomaan pulssipaine on verenpainemuuttujista tärkein ennustaja tulevalle sydämen vasemman kammion hypertrofialle.

The present investigations were designed to examine the role of casual blood pressure (BP) measurements, ambulatory 24-hour BP levels and variability in the prediction of future BP level, need for antihypertensive medication and left ventricular mass (LVM). The aim of these studies was also to determine the importance of different components of BP, and the BP responses to different postural and exercise tests as predictors. In addition, the predictive value of subjects´ personal characteristics and baseline LVM measurements on future LVM were evaluated.

At baseline, BP was measured by casual measurements and intra-arterial 24-hour ambulatory recording. During the intra-arterial BP recording, standardized postural and exercise tests were performed. At baseline there were 97 healthy, untreated men, of whom 34 were normotensive, 29 were borderline hypertensive and 34 were mildly hypertensive. After 10 years of follow-up, 87 of them (90%) returned for casual and non-invasive 24-hour BP measurements. Echocardiography was performed at follow-up in 86 (89%) of the men. Echocardiographic data were available both at baseline and at follow-up from 70 of the men.

During the follow-up, the BP classification deteriorated in 35 individuals (40%) and improved in six (7%) (McNemar test p When predicting the need for antihypertensive medication, the predictive value of ambulatory BP was better (Cox-Snell R²=0.399) than that of casual measurements (Cox-Snell R²=0.164). The best ambulatory BP model included three BP variability parameters (RV80) and one BP mean parameter. The BP levels achieved during the tests improved 3%-9% the predictive value of casual BP measurements on future need for antihypertensive medication.

When predicting future LVMI, only the subjects without antihypertensive medication at follow-up were included (n=66). The best model in predicting future LVMI included 24-hour PP, subject´s positive family history of hypertension, body mass index (BMI) and age (adj.R²=0.197, vs. casual BP model adj.R²=0.140). The best model among BPs achieved in the tests in predicting LVMI included PP after dynamic exercise, family history of hypertension and BMI (adj.R²=0.207). When analysing the change of LVMI during the follow-up, LVMI changed on average by +23.2 g/m² in subjects without antihypertensive medication, whereas in the subjects with antihypertensive medication the change was +7.5 g/m² (p=0.015).

In conclusion, the predictive value of ambulatory BP was better than that of casual BP on future casual and ambulatory BP level, need for antihypertensive medication and LVM. By using intra-arterial ambulatory BP variability, determined as RV80 variables in addition to mean BP values, the prediction of future need for antihypertensive medication could be improved. The BP responses to the postural and exercise tests improved the predictive value of casual BP measurements on future BP level, need for antihypertensive medication and LVM. The PP, as a pulsatile component of BP, was strongly related to the development of future LVM.