Hedging in Scientifically Oriented Discourse. Exploring Variation According to Discipline and Intended Audience
Varttala, Teppo (2001)
Tampere University Press
2001
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2001-11-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5195-3
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5195-3
Tiivistelmä
Tieteellistä kielenkäyttöä käsittelevässä kirjallisuudessa on viime vuosikymmeninä kiinnitetty enenevässä määrin huomiota varsinkin tieteellisten tutkimusartikkelien kielellisiin piirteisiin. Tutkimusartikkelien on esitetty olevan tiedeyhteisön omaksumien periaatteiden mukaisesti muotoutuneita retorisia rakennelmia. Tärkeänä osana tutkimusartikkeleita pidetään sellaisia retorisia keinoja, joiden avulla kirjoittajat voivat kommentoida esittämänsä tiedon luotettavuutta.
Yhtenä tutkimusartikkeleille luonteenomaisena retorisena ilmiönä pidetään ns. pehmentimiä (engl. hedge). Pehmentimillä tarkoitetaan episteemisiä epävarmuuden ja/tai epämääräisyyden ilmauksia, joiden avulla voidaan tuoda julki varauksia esitetyn tiedon paikkansapitävyyden tai täsmällisyyden suhteen (esim. tulokset antavat aiheen olettaa, että ..; arviolta 25% tapauksista..;.). Pehmentimien on sanottu olevan leimallisia juuri tutkimusartikkeleille, koska pehmentelyn ajatellaan ilmentävän tiedeyhteisön odottamaa rehellisyyttä, varovaisuutta ja vaatimattomuutta esitettäessä tietoa, jonka oikeellisuudesta, täsmällisyydestä tai yleistettävyydestä ei ole täyttä varmuutta. Esittämällä asiansa varauksellisesti pehmentimiä käyttäen kirjoittajat voivat esimerkiksi tuoda hienovaraisesti esiin mahdollisia puutteita ja aukkoja oman alansa tutkimuksessa, esittää varovaisesti omia ajatuksiaan tiedeyhteisön punnittaviksi ja suojata selustansa tiedeyhteisön mahdolliselta kritiikiltä.
Aiemmissa tutkimuksissa on tarkasteltu pehmentimien esiintymistä esimerkiksi lääketiedettä, biologiaa ja taloustiedettä käsittelevissä tutkimusartikkeleissa. Joissakin tutkimuksissa on myös arvioitu, että tieteenalojen välillä voi olla eroja pehmentelyn suhteen. Toisaalta on myös esitetty, etteivät tieteenalojen väliset erot olekaan pehmentimien osalta niin suuria kuin eräät tutkimukset antavat ymmärtää. Näyttää siis siltä, että tutkijat ovat erimielisiä mahdollisista eroista pehmentimien käytössä eri tieteenaloja edustavissa tutkimusartikkeleissa. Tutkimukseni ensimmäinen tavoite olikin julkaistuihin tutkimusartikkeleihin perehtyen tutkia esiintykö tieteenalojen välillä eroja pehmentimien määrässä ja laadussa sekä syissä niiden käyttöön.
Aiemmissa tutkimuksissa on kiinnitetty jonkin verran huomiota pehmentimien rooliin alempia teknisyyden tasoja edustavissa tiedettä käsittelevissä teksteissä, kuten esimerkiksi populaaritieteessä. Yhtäältä on tuotu esiin ajatus, että laajemmalle yleisölle kohdennetuissa tieteellisissä teksteissä pehmentimet ovat harvinaisempia kuin tutkimusartikkeleissa, koska tiedeyhteisön toimintaa säätelevät periaatteet (rehellisyys, varovaisuus, vaatimattomuus) eivät ole yhtä keskeisiä populaaritieteessä. Toisin kuin asiantuntijoiden välisessä viestinnässä, populaaritieteellisten tekstien lukijoiden on ajateltu olevan kiinnostuneita suoraviivaisista yleistyksistä ja on myös oletettu olevan mahdollista sivuuttaa aiheeseen liittyvät mahdolliset epäselvyydet ja epätarkkuudet, koska kohderyhmän asiantuntemus ei riitä esitetyn tiedon kyseenalaistamiseen. Toisaalta on kuitenkin myös esitetty pehmentimien olevan ehkäpä jopa yleisempiä populaaritieteessä kuin tutkimusartikkeleissa, koska popularisoitaessa voidaan omaksua epätarkempi esitystapa kuin tutkimusartikkeleissa johtuen esimerkiksi siitä, ettei säntillisen tarkka numeerinen tieto ole yhtä oleellista kuin asiantuntijoiden välisessä viestinnässä. Toisena tavoitteenani olikin populaaritieteellisiä artikkeleita tarkastelemalla tutkia, ovatko pehmentimet loppujen lopuksi harvinaisempia vai yleisempiä (tai ehkäpä yhtä yleisiä) kuin samaa tieteenalaa edustavissa tutkimusartikkeleissa. Lisäksi tavoitteena oli tutkia pehmentimien laatua, niiden käytön syitä sekä tarkastella tieteenalan mahdollista vaikutusta pehmentelyyn populaaritieteessä.
Pehmentimien määrällisestä analyysistä kävi ilmi, että pehmentelyssä esiintyi vaihtelua sekä tieteenalojen että teknisyyden tasojen välillä. Tutkimusartikkeleissa pehmentimiä esiintyi suhteellisesti laskettuna tiheimmin taloustieteessä, kun taas lääketieteessä ja teknologiassa pehmentimiä esiintyi noin 30% vähemmän tuhatta sanaa kohti. Eroja oli havaittavissa myös pehmentimien laadussa. Kuten odottaa saattaa, esiintyi teknologian tutkimusartikkeleissa huomattavan paljon numeeriseen epämääräisyyteen liittyviä pehmentimiä. Lääke- ja erityisesti taloustieteessä tällaiset pehmentimet taas olivat harvalukuisempia. Taloustieteessä puolestaan esiintyi huomattavan paljon tutkimushypoteeseihin liittyviä epävarmuuden ilmauksia sekä käytettyihin teorioihin ja metodeihin liittyvää pehmentelyä. Erona lääketieteeseen ja teknologiaan näytti olevan taloustieteellisen tutkimuksen hypoteettis-deduktiivisuus ja erään tutkimusartikkelin kirjoittajankin toteama taloustieteellisten teorioiden ja metodien vakiintumattomuus. Havaittavissa oli siis tieteenalojen erityispiirteistä johtuvia eroja, jotka heijastuivat pehmentimien määrässä ja laadussa sekä jossakin määrin myös pehmentimien jakaantumisessa tutkimusartikkelien eri osiin.
Populaaritieteellisissä artikkeleissa taas lääketiede oli tiheimmin pehmennelty aihealue, pehmentimien ollessa lähes kaksi kertaa yleisempiä tuhatta sanaa kohti kuin lääketieteellisissä tutkimusartikkeleissa. Myös teknologiaa käsittelevät populaaritieteelliset artikkelit sisälsivät selvästi suuremman suhteellisen määrän pehmentimiä kuin tutkimusartikkelit. Tutkimusartikkeleihin verrattuna pehmentimien suhteellinen tiheys sen sijaan pieneni taloustiedettä koskevissa populaaritieteellisissä artikkeleissa. Tieteenalojen välisiin eroihin lienee useitakin syitä. Mitä tulee lääketieteeseen, yksi kirjoittajista ilmoitti käyttäneensä pehmentimiä populaaritieteessä, jottei lukijakunta ylireagoisi. Nimenomaan lääketieteen osalta tässä saattaakin olla yksi keskeinen syy pehmentimien käytölle -käsitellyt aiheet ovat usein melkoisen arkaluontoisia ja vakavia, ja kirjoittajat saattavat hyvinkin pehmentää viestejään ollakseen herättämättä tarpeetonta levottomuutta tai liiallista optimismia rajalliset taustatiedot omaavassa lukijakunnassa. Teknologiassa taas pehmentimien tiheyden takana lienee ainakin osin numeerisen tiedon yleisyys alueella. Jo aiemmin on todettu pehmentelyn yleistyvän populaaritieteessä numeerista tietoa esitettäessä, joten ei liene kovin yllättävää että teknologian kaltaisia numeerisesti orientoituneita aihealueita käsittelevät populaaritieteelliset artikkelit sisältävät paljon tällaisia pehmentimiä. Pehmentelyn vähenemistä taloustieteen popularisaatioissa taas selittänee jossakin määrin metodologiaa koskevan tiedon osuuden pieneneminen. Kuten mainitsin, on muun muassa metodeista käytävään keskusteluun liittyvä pehmentely ominaista taloustieteen tutkimusartikkeleille, mutta populaaritieteessä esitetyn tiedon hankkimiseen käytettyä metodologiaa koskevan tiedon (ja siten myös metodeja koskevan pehmentelyn) osuus on huomattavasti vähäisempi.
Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että pehmentimien käytössä voi esiintyä huomionarvoista vaihtelua eri aihealueilla niin määrän, laadun kuin myös käytön syiden osalta. Vaihtelua näyttää niinikään olevan havaittavissa tieteenalojen sisällä teknisyyden tasojen välillä. Aiemmat ajatukset pehmentimien vähenemisestä populaaritieteeseen siirryttäessä ovat mielestäni ainakin joidenkin aihealueiden osalta liian yksinkertaistavia. Pehmentimien esiintymistä on ilmeisesti kommentoitu ajatellen, että pehmentimiä käytetään samojen periaatteiden mukaisesti viestintätilanteesta riippumatta, ja koska tutkimusartikkeleissa tavatun kaltaiset pehmentimet eivät vaikuta välttämättömiltä populaaritieteessä, ei pehmentimiä siis esiinny yhtä paljoa kuin tutkimusartikkeleissa. Tarkasteltaessa pehmentelyn kaltaista ilmiötä on kuitenkin olennaista huomata sen kompleksisuus. Tutkimusartikkelien kaltaisessa kielenkäytössä pehmentely juontaa mitä ilmeisimmin juurensa tiedemaailman yhteisöllisistä odotuksista. Populaaritieteessä pehmentimien käyttö taas perustuu toisenlaiseen kirjoittajan ja lukijakunnan väliseen suhteeseen ja myös syyt pehmentelyyn voivat monessa tapauksessa poiketa tutkimusartikkeleista. Oman tulkintani mukaan pehmentimien käyttö voidaan populaaritieteessä nähdä pyrkimyksenä muokata esitystapaa vastaamaan paremmin lukijakunnan tarpeita, kiinnostuksen kohteita, sekä heidän taustatietojaan ja pehmentely voidaan niinikään usein tulkita interpersonaaliseksi kohteliaisuusstrategiaksi (sekä ns. negatiiviseksi että positiiviseksi kohteliaisuudeksi).
Monet aiemmat tieteellistä englantia koskettelevat tutkimukset ovat keskittyneet pehmentimien käyttöön asiantuntijoiden välisessä viestinnässä, erityisesti tutkimusartikkeleissa, ja korostaneet pehmentelystrategioiden opettamista tuleville tieteenharjoittajille. Tutkimuksessa ja opetuksessa olisi mielestäni tarpeen kiinnittää entistä laajemmin huomiota vaihteluun pehmentimien käytössä riippuen aihepiiristä ja teknisyyden tasosta. Aihepiirillä ja teknisyyden tasolla voi olla huomattava vaikutus paitsi pehmentelyyn myös moninaisiin muihin tieteen kielen ilmiöihin, mikä tulisi ottaa aiempaa paremmin huomioon tutkimuksessa ja opetuksessa.
Yhtenä tutkimusartikkeleille luonteenomaisena retorisena ilmiönä pidetään ns. pehmentimiä (engl. hedge). Pehmentimillä tarkoitetaan episteemisiä epävarmuuden ja/tai epämääräisyyden ilmauksia, joiden avulla voidaan tuoda julki varauksia esitetyn tiedon paikkansapitävyyden tai täsmällisyyden suhteen (esim. tulokset antavat aiheen olettaa, että ..; arviolta 25% tapauksista..;.). Pehmentimien on sanottu olevan leimallisia juuri tutkimusartikkeleille, koska pehmentelyn ajatellaan ilmentävän tiedeyhteisön odottamaa rehellisyyttä, varovaisuutta ja vaatimattomuutta esitettäessä tietoa, jonka oikeellisuudesta, täsmällisyydestä tai yleistettävyydestä ei ole täyttä varmuutta. Esittämällä asiansa varauksellisesti pehmentimiä käyttäen kirjoittajat voivat esimerkiksi tuoda hienovaraisesti esiin mahdollisia puutteita ja aukkoja oman alansa tutkimuksessa, esittää varovaisesti omia ajatuksiaan tiedeyhteisön punnittaviksi ja suojata selustansa tiedeyhteisön mahdolliselta kritiikiltä.
Aiemmissa tutkimuksissa on tarkasteltu pehmentimien esiintymistä esimerkiksi lääketiedettä, biologiaa ja taloustiedettä käsittelevissä tutkimusartikkeleissa. Joissakin tutkimuksissa on myös arvioitu, että tieteenalojen välillä voi olla eroja pehmentelyn suhteen. Toisaalta on myös esitetty, etteivät tieteenalojen väliset erot olekaan pehmentimien osalta niin suuria kuin eräät tutkimukset antavat ymmärtää. Näyttää siis siltä, että tutkijat ovat erimielisiä mahdollisista eroista pehmentimien käytössä eri tieteenaloja edustavissa tutkimusartikkeleissa. Tutkimukseni ensimmäinen tavoite olikin julkaistuihin tutkimusartikkeleihin perehtyen tutkia esiintykö tieteenalojen välillä eroja pehmentimien määrässä ja laadussa sekä syissä niiden käyttöön.
Aiemmissa tutkimuksissa on kiinnitetty jonkin verran huomiota pehmentimien rooliin alempia teknisyyden tasoja edustavissa tiedettä käsittelevissä teksteissä, kuten esimerkiksi populaaritieteessä. Yhtäältä on tuotu esiin ajatus, että laajemmalle yleisölle kohdennetuissa tieteellisissä teksteissä pehmentimet ovat harvinaisempia kuin tutkimusartikkeleissa, koska tiedeyhteisön toimintaa säätelevät periaatteet (rehellisyys, varovaisuus, vaatimattomuus) eivät ole yhtä keskeisiä populaaritieteessä. Toisin kuin asiantuntijoiden välisessä viestinnässä, populaaritieteellisten tekstien lukijoiden on ajateltu olevan kiinnostuneita suoraviivaisista yleistyksistä ja on myös oletettu olevan mahdollista sivuuttaa aiheeseen liittyvät mahdolliset epäselvyydet ja epätarkkuudet, koska kohderyhmän asiantuntemus ei riitä esitetyn tiedon kyseenalaistamiseen. Toisaalta on kuitenkin myös esitetty pehmentimien olevan ehkäpä jopa yleisempiä populaaritieteessä kuin tutkimusartikkeleissa, koska popularisoitaessa voidaan omaksua epätarkempi esitystapa kuin tutkimusartikkeleissa johtuen esimerkiksi siitä, ettei säntillisen tarkka numeerinen tieto ole yhtä oleellista kuin asiantuntijoiden välisessä viestinnässä. Toisena tavoitteenani olikin populaaritieteellisiä artikkeleita tarkastelemalla tutkia, ovatko pehmentimet loppujen lopuksi harvinaisempia vai yleisempiä (tai ehkäpä yhtä yleisiä) kuin samaa tieteenalaa edustavissa tutkimusartikkeleissa. Lisäksi tavoitteena oli tutkia pehmentimien laatua, niiden käytön syitä sekä tarkastella tieteenalan mahdollista vaikutusta pehmentelyyn populaaritieteessä.
Pehmentimien määrällisestä analyysistä kävi ilmi, että pehmentelyssä esiintyi vaihtelua sekä tieteenalojen että teknisyyden tasojen välillä. Tutkimusartikkeleissa pehmentimiä esiintyi suhteellisesti laskettuna tiheimmin taloustieteessä, kun taas lääketieteessä ja teknologiassa pehmentimiä esiintyi noin 30% vähemmän tuhatta sanaa kohti. Eroja oli havaittavissa myös pehmentimien laadussa. Kuten odottaa saattaa, esiintyi teknologian tutkimusartikkeleissa huomattavan paljon numeeriseen epämääräisyyteen liittyviä pehmentimiä. Lääke- ja erityisesti taloustieteessä tällaiset pehmentimet taas olivat harvalukuisempia. Taloustieteessä puolestaan esiintyi huomattavan paljon tutkimushypoteeseihin liittyviä epävarmuuden ilmauksia sekä käytettyihin teorioihin ja metodeihin liittyvää pehmentelyä. Erona lääketieteeseen ja teknologiaan näytti olevan taloustieteellisen tutkimuksen hypoteettis-deduktiivisuus ja erään tutkimusartikkelin kirjoittajankin toteama taloustieteellisten teorioiden ja metodien vakiintumattomuus. Havaittavissa oli siis tieteenalojen erityispiirteistä johtuvia eroja, jotka heijastuivat pehmentimien määrässä ja laadussa sekä jossakin määrin myös pehmentimien jakaantumisessa tutkimusartikkelien eri osiin.
Populaaritieteellisissä artikkeleissa taas lääketiede oli tiheimmin pehmennelty aihealue, pehmentimien ollessa lähes kaksi kertaa yleisempiä tuhatta sanaa kohti kuin lääketieteellisissä tutkimusartikkeleissa. Myös teknologiaa käsittelevät populaaritieteelliset artikkelit sisälsivät selvästi suuremman suhteellisen määrän pehmentimiä kuin tutkimusartikkelit. Tutkimusartikkeleihin verrattuna pehmentimien suhteellinen tiheys sen sijaan pieneni taloustiedettä koskevissa populaaritieteellisissä artikkeleissa. Tieteenalojen välisiin eroihin lienee useitakin syitä. Mitä tulee lääketieteeseen, yksi kirjoittajista ilmoitti käyttäneensä pehmentimiä populaaritieteessä, jottei lukijakunta ylireagoisi. Nimenomaan lääketieteen osalta tässä saattaakin olla yksi keskeinen syy pehmentimien käytölle -käsitellyt aiheet ovat usein melkoisen arkaluontoisia ja vakavia, ja kirjoittajat saattavat hyvinkin pehmentää viestejään ollakseen herättämättä tarpeetonta levottomuutta tai liiallista optimismia rajalliset taustatiedot omaavassa lukijakunnassa. Teknologiassa taas pehmentimien tiheyden takana lienee ainakin osin numeerisen tiedon yleisyys alueella. Jo aiemmin on todettu pehmentelyn yleistyvän populaaritieteessä numeerista tietoa esitettäessä, joten ei liene kovin yllättävää että teknologian kaltaisia numeerisesti orientoituneita aihealueita käsittelevät populaaritieteelliset artikkelit sisältävät paljon tällaisia pehmentimiä. Pehmentelyn vähenemistä taloustieteen popularisaatioissa taas selittänee jossakin määrin metodologiaa koskevan tiedon osuuden pieneneminen. Kuten mainitsin, on muun muassa metodeista käytävään keskusteluun liittyvä pehmentely ominaista taloustieteen tutkimusartikkeleille, mutta populaaritieteessä esitetyn tiedon hankkimiseen käytettyä metodologiaa koskevan tiedon (ja siten myös metodeja koskevan pehmentelyn) osuus on huomattavasti vähäisempi.
Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että pehmentimien käytössä voi esiintyä huomionarvoista vaihtelua eri aihealueilla niin määrän, laadun kuin myös käytön syiden osalta. Vaihtelua näyttää niinikään olevan havaittavissa tieteenalojen sisällä teknisyyden tasojen välillä. Aiemmat ajatukset pehmentimien vähenemisestä populaaritieteeseen siirryttäessä ovat mielestäni ainakin joidenkin aihealueiden osalta liian yksinkertaistavia. Pehmentimien esiintymistä on ilmeisesti kommentoitu ajatellen, että pehmentimiä käytetään samojen periaatteiden mukaisesti viestintätilanteesta riippumatta, ja koska tutkimusartikkeleissa tavatun kaltaiset pehmentimet eivät vaikuta välttämättömiltä populaaritieteessä, ei pehmentimiä siis esiinny yhtä paljoa kuin tutkimusartikkeleissa. Tarkasteltaessa pehmentelyn kaltaista ilmiötä on kuitenkin olennaista huomata sen kompleksisuus. Tutkimusartikkelien kaltaisessa kielenkäytössä pehmentely juontaa mitä ilmeisimmin juurensa tiedemaailman yhteisöllisistä odotuksista. Populaaritieteessä pehmentimien käyttö taas perustuu toisenlaiseen kirjoittajan ja lukijakunnan väliseen suhteeseen ja myös syyt pehmentelyyn voivat monessa tapauksessa poiketa tutkimusartikkeleista. Oman tulkintani mukaan pehmentimien käyttö voidaan populaaritieteessä nähdä pyrkimyksenä muokata esitystapaa vastaamaan paremmin lukijakunnan tarpeita, kiinnostuksen kohteita, sekä heidän taustatietojaan ja pehmentely voidaan niinikään usein tulkita interpersonaaliseksi kohteliaisuusstrategiaksi (sekä ns. negatiiviseksi että positiiviseksi kohteliaisuudeksi).
Monet aiemmat tieteellistä englantia koskettelevat tutkimukset ovat keskittyneet pehmentimien käyttöön asiantuntijoiden välisessä viestinnässä, erityisesti tutkimusartikkeleissa, ja korostaneet pehmentelystrategioiden opettamista tuleville tieteenharjoittajille. Tutkimuksessa ja opetuksessa olisi mielestäni tarpeen kiinnittää entistä laajemmin huomiota vaihteluun pehmentimien käytössä riippuen aihepiiristä ja teknisyyden tasosta. Aihepiirillä ja teknisyyden tasolla voi olla huomattava vaikutus paitsi pehmentelyyn myös moninaisiin muihin tieteen kielen ilmiöihin, mikä tulisi ottaa aiempaa paremmin huomioon tutkimuksessa ja opetuksessa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4965]