Discourses, Boundaries and Scales: Estonian Territorial Politics in the 'New' Europe

Abstract

Tämä väitöskirja "Diskursseja, rajoja ja maantiedettä: Viron territorion politiikkaa 'uudessa' Euroopassa" tarkastelee Euroopan viimeaikaista kehitystä Neuvostoliiton jälkeisten rajojen ja Viron yhteiskunnallisten muutoksen näkökulmista. Erityistä huomiota kiinnitetään rajan ja yhteiskunnallisten toimintojen maantieteellisyyteen ja parhaillaan muodostuvan 'uuden' - samaan aikaan kansallistuvan ja yhdentyvän - Euroopan rajojen kontestuaalisuuteen. Tutkimus pyrkii tunnistamaan Viron territorion politiikassa joitain formaalin geopolitiikan, käytännön geopolitiikan ja populaarigeopolitiikan muotoja, joilla tämänhetkinen Viron rajojen ja turvallisuuden rakentuminen tapahtuu. Vaikka rajoja ja geopolitiikkaa tuotetaankin niin sanotulla 'virallisen' ulkopolitiikan ja puolustuspolitiikan kautta kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, ovat ne myös jokapäiväisen elämän ympäristössä ja paikallisissa kansalaisjärjestöjen areenoilla tapahtuvan toiminnan, järjestäytyneiden ja ei-institutionalisoitujen käytäntöjen sekä henkilökohtaisten neuvottelujen tulosta. Jokapäiväisen elämän ympäristö ja paikalliset kulttuuriset käytännöt muodostavat eräänlaisen päivittäisen politiikan näyttämön, josta paikallisten toimijoiden selviytymisstrategiat ja poliittisten vaatimusten perusta nousevat.

Neuvostoliiton jälkeisessä Virossa muun muassa lainsäädännön kautta tapahtuneesta 'kansallistumisesta', viimevuosien yhteiskunnallis-taloudellisista muutoksista sekä Viron ja Venäjän välisen rajan paikallisista ilmenemismuodoista on tullut keskeisiä jokapäiväisen selviytymisen ja poliittisten argumentaation lähteitä. Ne muodostivat uuden kontekstuaalisen kehyksen sekä kansainväliselle että paikalliselle poliittiselle puhunnalle, sekä laajan turvallisuus-käsitteen muotoutumiselle. Tämä tutkimus käsittelee näitä 'diskurssien, rajojen ja maantieteen' teoreettisia ja empiirisiä elementtejä Viron territorion politiikassa.

Koska nationalismi luo nationalismia ja koska identiteetit voivat politisoitua osaksi kansallista (valtion politiikkaa tukevaa tai sitä vastustavaa) territorion politiikkaa, laaja 'kriittisen geopolitiikan' näkökulma paljastaa yhteiskunnallisen vakauden kannalta joitain merkittäviä näkökulmia. Tämän mukaan territoriot kuten Viro (ja Euroopan unioni) tulisi nähdä alueina, joissa erilaiset etniset ja kansalliset identiteetit, vastakohtaiset institutionaaliset ideaalit ja monitahoiset turvallisuuskäsitteet kohtaavat. Vaikka tässä onkin yhteiskunnallisen utopian aineksia, 'kriittisen geopolitiikan' territorioiden moniulotteinen tarkastelu tuottaisi selkeästi vakaamman etnisen ja alueellisen kehityksen. Tämä ei koske ainoastaan Neuvostoliiton jälkeistä Viroa ja muita kansallisvaltioita Euroopassa vaan myös Euroopan unionia.

This dissertation "Discourses, Boundaries and Scales: Estonian Territorial Politics in the 'New' Europe" looks at the recent European transformation by exploring the construction of boundaries on various geographical scales and in multifarious social practices, in the post-Soviet Estonian context. The research has been motivated by a need to contextualise the contemporary ethnic and territorial developments in the emerging 'New Europe'.

Firstly, this research aspires to identify the different forms and scales of politics in the on-going spatialisation of Estonian boundaries and security. Secondly, the study concentrated on arguments (and counter-arguments) - the Estonian 'nationalising nationalism' and European integration - at different scales of Estonian territorial discourse. These brings the research interesting questions raising from the spheres of culture and history, developments behind the contemporary Estonian ethnic and territorial nationalisation and European integration politics. In all, these perspectives put forward an idea of the diversity of elements that participate in the formation of contemporary inter-ethnic relations and state territorial borders in Estonia and elsewhere.

In Estonia, the intertwined character of ethnic and territorial politics is clear. As a consequence of a rather strong Estonian identity and anti-Soviet attitude, the post-Soviet 'nationalising nationalism' has turned to a rather narrow politics of restoration that has, however, faced diverse political contentions both from domestic and international spaces of politics. Also, the legal 'nationalisation' and the local manifestations of both the socio-economic transition and the Estonian-Russian border has became crucial elements of everyday survival and political argumentation. These have formed a new contextual frame for both international and local geopolitical discourse as well as laid a basis for a broad conceptualisation of security. It is these theoretical and empirical elements of the 'discourses, boundaries and scales' in Estonian territorial politics.

As nationalism generates nationalism, and as identities may politicise as well as de-politicise, the wide 'critical geopolitical' approach - that is utilised in this study - reveals the cause of concern that should be discovered and highlighted. Territories should be recognised as regions with different ethnic-national identities, contradictory institutional ideals and security conceptions. Despite having elements of social utopia, the objective of a multi-dimensional approach to territories may well provide a moral success and more stabile ethnic and territorial development. This is the case not only in post-Soviet Estonia and in other nation states in Europe, Austalasia and the Americas, but also in the European Union.