Viljelijän työperäinen astma
Iivonen, Eero (2001)
Iivonen, Eero
Tampere University Press
2001
Keuhkosairausoppi - Pulmonary Diseases
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2001-08-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5142-2
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5142-2
Tiivistelmä
Viljelijän astma-ohjelmassa on yhdistetty työhygieeninen ja kliininen tutkimustieto. Potilaiden oireisiin, työtapoihin, allergologisiin löydöksiin ja ammattiastmadiagnostiikkaan on yhdistetty työhygieeniset mittaustulokset.
Tutkimuksen mukaan maatalouden ammattiastmoja Suomessa aiheuttivat pääosin kolme tekijää lehmäepiteeli, jauhot/viljat ja varastopunkit. Lehmäepiteelin hallitseva osuus on muista maista poikkeava ilmiö. Tämä selittynee osittain suomalaisen maatalouden rakenteellisilla tekijöillä ja osittain diagnostiikkaan liittyvillä tulkintatavoilla.
Tämän tutkimuksen mukaan potilaiden omien tai heidän vanhempiensa atopiataustojen avulla ei voi ennustaa riskiä sairastua ammattiastmaan. Vanhempien tai sisarusten astma lisää sinänsä todennäköisyyttä sairastua astmaan. Säännöllisesti karjanhoitoon ja viljan/jauhojen käsittelyyn osallistuvilla oli merkitsevästi enemmän myönteisiä allergialöydöksiä. Heidän lopullinen diagnoosinsa oli myös selvästi useammin ammattiastma kuin niiden diagnoosi, jotka osallistuivat ajallisesti vähemmän näihin työvaiheisiin. Pitkä altistumisaika näyttää olevan merkitsevä tekijä, mutta esim. erilaisilla työtavoilla ei todennäköisesti ole suurta merkitystä. Osallistumisessa karjanharjaukseen oli tosin eroja, mutta se työvaihe ei käytännössä toistu kovinkaan usein.
Työhygieenisillä oloilla ei pääsääntöisesti muutoinkaan ole suurta merkitystä ammattiastmaan sairastumisessa. Astmadiagnostiikassa on kiinnitettävä huomiota astman varmistamiseen osoittamalla merkitsevä huippuvirtausarvojen vuorokausivaihtelu ja hengitystieobstruktion merkitsevä lievittyminen keuhkoputkia laajentavalla lääkkeellä.
Myönteinen ihopisto- ja RAST-tutkimus karjanhoitotyötä säännöllisesti tekevällä viljelijäastmaatikolla viittaa vahvasti ammattitautiin, eikä keuhkoputkialtistusta yleensä tarvita. Se on kuitenkin arvokas lisätutkimus silloin, kun diagnoosi jää muutoin epävarmaksi. Allergeeniannoksiin on kuitenkin kiinnitettävä huomiota samoin kuin tutkittavan epäspesifiseen keuhkoputkien supistumisherkkyyteen.
Kliinisesti perusteltua olisi luopua luokittelemasta maatalouden ammattiastmaa yhden etiologisen tekijän mukaan. Sen sijaan voitaisiin ottaa käyttöön määritelmä 'maatalousastma'.
Tutkimuksen mukaan maatalouden ammattiastmoja Suomessa aiheuttivat pääosin kolme tekijää lehmäepiteeli, jauhot/viljat ja varastopunkit. Lehmäepiteelin hallitseva osuus on muista maista poikkeava ilmiö. Tämä selittynee osittain suomalaisen maatalouden rakenteellisilla tekijöillä ja osittain diagnostiikkaan liittyvillä tulkintatavoilla.
Tämän tutkimuksen mukaan potilaiden omien tai heidän vanhempiensa atopiataustojen avulla ei voi ennustaa riskiä sairastua ammattiastmaan. Vanhempien tai sisarusten astma lisää sinänsä todennäköisyyttä sairastua astmaan. Säännöllisesti karjanhoitoon ja viljan/jauhojen käsittelyyn osallistuvilla oli merkitsevästi enemmän myönteisiä allergialöydöksiä. Heidän lopullinen diagnoosinsa oli myös selvästi useammin ammattiastma kuin niiden diagnoosi, jotka osallistuivat ajallisesti vähemmän näihin työvaiheisiin. Pitkä altistumisaika näyttää olevan merkitsevä tekijä, mutta esim. erilaisilla työtavoilla ei todennäköisesti ole suurta merkitystä. Osallistumisessa karjanharjaukseen oli tosin eroja, mutta se työvaihe ei käytännössä toistu kovinkaan usein.
Työhygieenisillä oloilla ei pääsääntöisesti muutoinkaan ole suurta merkitystä ammattiastmaan sairastumisessa. Astmadiagnostiikassa on kiinnitettävä huomiota astman varmistamiseen osoittamalla merkitsevä huippuvirtausarvojen vuorokausivaihtelu ja hengitystieobstruktion merkitsevä lievittyminen keuhkoputkia laajentavalla lääkkeellä.
Myönteinen ihopisto- ja RAST-tutkimus karjanhoitotyötä säännöllisesti tekevällä viljelijäastmaatikolla viittaa vahvasti ammattitautiin, eikä keuhkoputkialtistusta yleensä tarvita. Se on kuitenkin arvokas lisätutkimus silloin, kun diagnoosi jää muutoin epävarmaksi. Allergeeniannoksiin on kuitenkin kiinnitettävä huomiota samoin kuin tutkittavan epäspesifiseen keuhkoputkien supistumisherkkyyteen.
Kliinisesti perusteltua olisi luopua luokittelemasta maatalouden ammattiastmaa yhden etiologisen tekijän mukaan. Sen sijaan voitaisiin ottaa käyttöön määritelmä 'maatalousastma'.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4963]