Growth and Nutrition in the Etiology of Type 1 Diabetes
Hyppönen, Elina (2001)
Hyppönen, Elina
Tampere University Press
2001
Epidemiologia - Epidemiology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2001-08-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5153-8
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5153-8
Tiivistelmä
Nuoruustyypin diabetes harvinainen sairaus, mutta Suomessa yleisempää kuin missään muussa maassa. Sen ilmaantuvuus on nelinkertaistunut 1950-luvulta lähtien. Sitä pidetään kroonisena autoimmuunisairautena, jonka synnyssä sekä perinnöllisellä alttiudella että ympäristötekijöillä on merkitystä. Syitä nuoruustyypin diabeteksen ilmaantuvuuden jyrkkään lisääntymiseen tai sen syntyyn johtavaa prosessia ei täysin vielä tunneta. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella imeväis- ja lapsuusiän kasvun ja ravitsemuksen merkitystä nuoruustyypin diabeteksen synnyssä.
Kasvun ja myöhemmän diabetesvaaran välistä yhteyttä tarkasteltiin laajan "Lasten Diabetes Suomessa" tutkimuksen tapaus-verrokki aineistossa. Tähän tutkimukseen kutsuttiin kaikki alle 15-vuotiaat suomalaislapset, jotka sairastuivat diabetekseen syyskuun 1986 ja hutikuun 1989 välisenä aikana. Diabeetikolle valittiin väestörekisteristä syntymäpäivä ja sukupuoli vakioidut verrokit. Kasvutiedot neuvolakorteista ja kouluterveydenhoitajilta saatiin 586 diabeetikolle ja 571 verrokille. Tutkimuksessa havaittiin sekä diabeetikkotyttöjen että -poikien olevan pidempiä ja painavampia kuin verrokkilapset varhaisesta imeväisiästä alkaen. Kymmenen prosenttiyksikön kasvu suhteellisessa painossa oli yhteydessä 50-60 % kohonneeseen vaaraan sairastua diabetekseen ennen 3 vuoden ikää ja 20-40 % kohonneeseen vaaraan 3-10 ikävuoden välillä. Vaaran sairastua nuoruustyypin diabetekseen havaittiin kohoavan 20-30% jokaista suhteellista pituusyksikköä kohden. Lihavuus (suhteellinen paino yli 120%) kolmen ikävuoden jälkeen oli yhteydessä yli kaksikertaiseen vaaraan sairastua nuoruustyypin diabetekseen.
Imeväisiän D-vitamiinilisän ja diabetesvaaran välistä yhteyttä tarkasteltiin Pohjois-Suomen Äiti - Lapsi tutkimuksen aineistossa. Tähän syntymäkohortiin kutsuttin kaikki sellaiset lapset Oulun ja Lapin läänin alueelta, joiden laskettu syntymäaika osui vuodelle 1966. Tieto D-vitamiinilisän käytöstä ensimmäisen ikävuoden aikana saatiin lasten neuvolakorteista yhden ikävuoden tutkimusseurantakäynnin aikana 10 366 lapselle. Tästä joukosta vuoden 1997 loppuun mennessa 81 henkilöä sairastui nuoruustyypin diabetekseen. Vaara sairastua nuoruustyypin diabetekseen sellaisilla lapsilla, jotka eivät olleet saaneet lainkaan D-vitamiinilisää imeväisiässä havaittiin olevan yli kahdeksankertainen verratuuna säännöllisesti D-vitamiinia saaneisiin. Myös annetulla D-vitamiiniannoksella havaittiin olevan selkeä yhteys diabetesvaaraan. Diabetesvaaran havaittiin olevan lähes 80% alhaisemman, kun lapsi oli saanut D-vitamiinia suositusten mukaisen annoksen verrattuna D-vitamiinia pienempää annosta saaneisiin kun asiaa tarkasteltiin säännöllisesti D-vitamiinia saaneiden lasten joukossa. Vaara sairastua myöhemmin nuoruustyypin diabetekseen havaittiin olevan kolminkertainen niillä lapsilla, joiden oli epäilty sairastaneen riisitautia ensimmäisen ikävuoden aikana muihin verrattuna.
Väitöskirjatutkimuksen tärkeimmät löydökset ovat imeväisiän D-vitamiinilisän sekä kiihtyneen kasvun ja lihavuuden havaitut yhteydet myöhempään vaaraan sairastua nuoruustyypin diabetekseen. Kaikki nämä tekijät saattavat myös olla yhteydessä nuoruustyypin diabeteksen ilmaantuvuuden voimakkaaseen lisääntymiseen viimeisen 50 vuoden aikana. Lasten lihavuuden on havaittu lisääntyneen ja keskimääräisen pituuden tiedetään kasvaneen viimeisten vuosikymmenten aikana. Liian suurten D-vitamiiniannosten myrkyllisyydestä aiheutuen, imeväisiässä annettavaksi suositeltua annosta on pienennetty portaittain kymmenekseen 1960-luvun alun määrästä. Jonkin verran on näyttöä myös riisitaudin yleistymisestä, samoin kuin viitettä siitä, että D-vitamiinia ei ehkä nykyään anneta lapsille yhtä säännöllisesti kuin ennen. Lisää tutkimuksia tarvitaan vahvistamaan D-vitamiinilisän ja muiden vaikutettavissa olevien ympäristötekijöiden merkitys nuoruustyypin diabeteksen synnyssä.
Kasvun ja myöhemmän diabetesvaaran välistä yhteyttä tarkasteltiin laajan "Lasten Diabetes Suomessa" tutkimuksen tapaus-verrokki aineistossa. Tähän tutkimukseen kutsuttiin kaikki alle 15-vuotiaat suomalaislapset, jotka sairastuivat diabetekseen syyskuun 1986 ja hutikuun 1989 välisenä aikana. Diabeetikolle valittiin väestörekisteristä syntymäpäivä ja sukupuoli vakioidut verrokit. Kasvutiedot neuvolakorteista ja kouluterveydenhoitajilta saatiin 586 diabeetikolle ja 571 verrokille. Tutkimuksessa havaittiin sekä diabeetikkotyttöjen että -poikien olevan pidempiä ja painavampia kuin verrokkilapset varhaisesta imeväisiästä alkaen. Kymmenen prosenttiyksikön kasvu suhteellisessa painossa oli yhteydessä 50-60 % kohonneeseen vaaraan sairastua diabetekseen ennen 3 vuoden ikää ja 20-40 % kohonneeseen vaaraan 3-10 ikävuoden välillä. Vaaran sairastua nuoruustyypin diabetekseen havaittiin kohoavan 20-30% jokaista suhteellista pituusyksikköä kohden. Lihavuus (suhteellinen paino yli 120%) kolmen ikävuoden jälkeen oli yhteydessä yli kaksikertaiseen vaaraan sairastua nuoruustyypin diabetekseen.
Imeväisiän D-vitamiinilisän ja diabetesvaaran välistä yhteyttä tarkasteltiin Pohjois-Suomen Äiti - Lapsi tutkimuksen aineistossa. Tähän syntymäkohortiin kutsuttin kaikki sellaiset lapset Oulun ja Lapin läänin alueelta, joiden laskettu syntymäaika osui vuodelle 1966. Tieto D-vitamiinilisän käytöstä ensimmäisen ikävuoden aikana saatiin lasten neuvolakorteista yhden ikävuoden tutkimusseurantakäynnin aikana 10 366 lapselle. Tästä joukosta vuoden 1997 loppuun mennessa 81 henkilöä sairastui nuoruustyypin diabetekseen. Vaara sairastua nuoruustyypin diabetekseen sellaisilla lapsilla, jotka eivät olleet saaneet lainkaan D-vitamiinilisää imeväisiässä havaittiin olevan yli kahdeksankertainen verratuuna säännöllisesti D-vitamiinia saaneisiin. Myös annetulla D-vitamiiniannoksella havaittiin olevan selkeä yhteys diabetesvaaraan. Diabetesvaaran havaittiin olevan lähes 80% alhaisemman, kun lapsi oli saanut D-vitamiinia suositusten mukaisen annoksen verrattuna D-vitamiinia pienempää annosta saaneisiin kun asiaa tarkasteltiin säännöllisesti D-vitamiinia saaneiden lasten joukossa. Vaara sairastua myöhemmin nuoruustyypin diabetekseen havaittiin olevan kolminkertainen niillä lapsilla, joiden oli epäilty sairastaneen riisitautia ensimmäisen ikävuoden aikana muihin verrattuna.
Väitöskirjatutkimuksen tärkeimmät löydökset ovat imeväisiän D-vitamiinilisän sekä kiihtyneen kasvun ja lihavuuden havaitut yhteydet myöhempään vaaraan sairastua nuoruustyypin diabetekseen. Kaikki nämä tekijät saattavat myös olla yhteydessä nuoruustyypin diabeteksen ilmaantuvuuden voimakkaaseen lisääntymiseen viimeisen 50 vuoden aikana. Lasten lihavuuden on havaittu lisääntyneen ja keskimääräisen pituuden tiedetään kasvaneen viimeisten vuosikymmenten aikana. Liian suurten D-vitamiiniannosten myrkyllisyydestä aiheutuen, imeväisiässä annettavaksi suositeltua annosta on pienennetty portaittain kymmenekseen 1960-luvun alun määrästä. Jonkin verran on näyttöä myös riisitaudin yleistymisestä, samoin kuin viitettä siitä, että D-vitamiinia ei ehkä nykyään anneta lapsille yhtä säännöllisesti kuin ennen. Lisää tutkimuksia tarvitaan vahvistamaan D-vitamiinilisän ja muiden vaikutettavissa olevien ympäristötekijöiden merkitys nuoruustyypin diabeteksen synnyssä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]