Speeding up the Course of the Neuromuscular Block
Puura, Arto (2001)
Puura, Arto
Tampere University Press
2001
Anestesiologia - Anaesthesiology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2001-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5101-5
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5101-5
Tiivistelmä
Intiaanien nuolimyrkystä yleisanestesian kulmakiveksi - Kuraren kaltaisten aineiden oikea käyttö säästää aikaa ja rahaa
Yleisanestesian aikana eri lääkeaineilla säädellään unen syvyyttä, kivuttomuutta ja lihasten toimintaa. Lihasten toiminta voidaan lamata hallitusti lääkkeillä, jotka intiaanien nuolimyrkyn, kuraren tavoin estävät hermolihasliitoksen toiminnan. Näitä lääkkeitä kutsutaan lihasrelaksanteiksi. Lihasjännityksen ja liikkeiden estäminen helpottaa kirurgisen toimenpiteen suorittamista ja mahdollistaa kevyemmän ja turvallisemman anestesian. Väitöskirjan takoituksena oli tutkia yleisanestesian aikaiseen hermolihasliitoksen salpaukseen vaikuttavia tekijöitä. Erityisesti pyrittiin selvittämään, miten salpauksen etenemistä anestesian aikana voidaan nopeuttaa ja siten tehdä nukuttaminen turvallisemmaksi. Hidas relaksoituminen ja erityisesti hidas relaksaation kumoutuminen ovat haitallisia potilaalle ja voivat aiheuttaa myös lisäkuluja sairaalalle.
Väitöskirjatutkimus koostuu viidestä osatyöstä, joissa nukutettiin yhteensä 291 potilasta. Lihasrelaksaatiota monitoroitiin käden lihaksista. Kyynärhermon sähköisen stimulaation aikana mitattiin käden lihasten sähköistä toimintaa (EMG, TOF) tai peukalon liikevasteita (PTC).
Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin miten pieni esiannos lihasrelaksanttia ennen isompaa varsinaista lääkeannosta vaikuttaa relaksoitumisnopeuteen. Esiannoksissa ja varsinaisissa lääkeannoksissa yhdistettiin vekuroni ja tubokurariini toisiinsa ristiin, koska ne vahvistavat toistensa vaikutusta. Vekuroni-esiannos nopeutti kaikissa lääkeyhdistelmissä relaksoitumista enemmän kuin tubokurariini-esiannos. Sen sijaan tubokurariinin käyttö johti liiallisen pitkään relaksoitumiseen useilla potilailla. Jo pieni esiannos tubokurariinia muutti keskipitkävaikutteisen vekuronin pitkävaikutteiseksi lihasrelaksantiksi. Toisessa osatyössä tutkittiin voiko 'post-tetanic-count'-menetelmällä (PTC) kontrolloida syvää lihasrelaksaatiota, jota aiemmin ei ole pystytty monitoroimaan lainkaan. Relaksaation syvyyden mittaaminen vähentää turhien lisäannosten käyttöä ja siten se nopeuttaa anestesiasta toipumista. PTC-menetelmässä peukalon liikevasteet mitataan vasta hermon tetaanisen stimulaation jälkeen. Tutkimuksessa havaittiin, että PTC sopii syvän relaksaation kontrollointiin, mutta silläkään ei voida estää kaikkia heikkoja äänihuulten ja pallean liikkeitä anestesian aikana.
Anestesian lopussa lihasrelaksanttien vaikutus kumotaan vasta-aineilla. Kolmannessa osatyössä havaittiin, että edrofoni oli selvästi nopeampi relaksaation kumoaja kuin neostigmiini, kun vekuronilla aiheutetun lihasrelaksaation annettiin osittain palautua spontaanisti jo ennen vasta-aineiden antoa. Neljännessä osatyössä tutkittiin tupakoinnin ja atrakuurin mahdollista yhteisvaikutusta. Puolen vuorokauden tupakoimattomuus ennen anestesiaa pitkitti tupakoijien lihasrelaksaation kestoa, kun kestoa verrattiin ennen anestesiaa tupakoineisiin potilaisiin, nikotiinilaastaria käyttäneisiin potilaisiin sekä kokonaan tupakoimattomiin potilaisiin. Puolen vuorokauden tupakkalakko vähensi myös relaksantin kokonaistarvetta.
Relaksanttien vaikutus kumotaan vasta-aineilla leikkaussalissa. Lihasvoimien palautuminen varmistetaan relaksaatiomittarilla, ennen kuin potilas siirretään heräämöön. Lihasrelaksaation palautumiseen kuluva odotusaika riippuu käytetystä lihasrelaksantista. Osatyössä viisi vertasimme viiden erilaisen lihasrelaksantin vaikutusta odotusaikojen pituuteen. 'Väärän lihasrelaksantin valinta pitkittää leikkaussalissa kulutettua aikaa lähes puoli tuntia, mikä suhteutettuna leikkaussalin tuntikustannuksiin merkitsee noin 800 Mk (~Eur 135) lisäkustannuksia potilasta kohden.´
Väitöskirjan osatöiden yhteenvetona voidaan todeta, että oikeilla menetelmillä, oikeilla lääkevalinnoilla ja huolellisella monitoroinnilla voidaan merkittävästi nopeuttaa relaksaation kulkua anestesian aikana. Tärkeätä on myös huomioida hermolihasliitoksen toimintaan vaikuttavat muut aineet ja lääkkeet, jotta vältetään tarpeettoman pitkä relaksaatio ja siitä aiheutuvat lisäkulut.
Yleisanestesian aikana eri lääkeaineilla säädellään unen syvyyttä, kivuttomuutta ja lihasten toimintaa. Lihasten toiminta voidaan lamata hallitusti lääkkeillä, jotka intiaanien nuolimyrkyn, kuraren tavoin estävät hermolihasliitoksen toiminnan. Näitä lääkkeitä kutsutaan lihasrelaksanteiksi. Lihasjännityksen ja liikkeiden estäminen helpottaa kirurgisen toimenpiteen suorittamista ja mahdollistaa kevyemmän ja turvallisemman anestesian. Väitöskirjan takoituksena oli tutkia yleisanestesian aikaiseen hermolihasliitoksen salpaukseen vaikuttavia tekijöitä. Erityisesti pyrittiin selvittämään, miten salpauksen etenemistä anestesian aikana voidaan nopeuttaa ja siten tehdä nukuttaminen turvallisemmaksi. Hidas relaksoituminen ja erityisesti hidas relaksaation kumoutuminen ovat haitallisia potilaalle ja voivat aiheuttaa myös lisäkuluja sairaalalle.
Väitöskirjatutkimus koostuu viidestä osatyöstä, joissa nukutettiin yhteensä 291 potilasta. Lihasrelaksaatiota monitoroitiin käden lihaksista. Kyynärhermon sähköisen stimulaation aikana mitattiin käden lihasten sähköistä toimintaa (EMG, TOF) tai peukalon liikevasteita (PTC).
Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin miten pieni esiannos lihasrelaksanttia ennen isompaa varsinaista lääkeannosta vaikuttaa relaksoitumisnopeuteen. Esiannoksissa ja varsinaisissa lääkeannoksissa yhdistettiin vekuroni ja tubokurariini toisiinsa ristiin, koska ne vahvistavat toistensa vaikutusta. Vekuroni-esiannos nopeutti kaikissa lääkeyhdistelmissä relaksoitumista enemmän kuin tubokurariini-esiannos. Sen sijaan tubokurariinin käyttö johti liiallisen pitkään relaksoitumiseen useilla potilailla. Jo pieni esiannos tubokurariinia muutti keskipitkävaikutteisen vekuronin pitkävaikutteiseksi lihasrelaksantiksi. Toisessa osatyössä tutkittiin voiko 'post-tetanic-count'-menetelmällä (PTC) kontrolloida syvää lihasrelaksaatiota, jota aiemmin ei ole pystytty monitoroimaan lainkaan. Relaksaation syvyyden mittaaminen vähentää turhien lisäannosten käyttöä ja siten se nopeuttaa anestesiasta toipumista. PTC-menetelmässä peukalon liikevasteet mitataan vasta hermon tetaanisen stimulaation jälkeen. Tutkimuksessa havaittiin, että PTC sopii syvän relaksaation kontrollointiin, mutta silläkään ei voida estää kaikkia heikkoja äänihuulten ja pallean liikkeitä anestesian aikana.
Anestesian lopussa lihasrelaksanttien vaikutus kumotaan vasta-aineilla. Kolmannessa osatyössä havaittiin, että edrofoni oli selvästi nopeampi relaksaation kumoaja kuin neostigmiini, kun vekuronilla aiheutetun lihasrelaksaation annettiin osittain palautua spontaanisti jo ennen vasta-aineiden antoa. Neljännessä osatyössä tutkittiin tupakoinnin ja atrakuurin mahdollista yhteisvaikutusta. Puolen vuorokauden tupakoimattomuus ennen anestesiaa pitkitti tupakoijien lihasrelaksaation kestoa, kun kestoa verrattiin ennen anestesiaa tupakoineisiin potilaisiin, nikotiinilaastaria käyttäneisiin potilaisiin sekä kokonaan tupakoimattomiin potilaisiin. Puolen vuorokauden tupakkalakko vähensi myös relaksantin kokonaistarvetta.
Relaksanttien vaikutus kumotaan vasta-aineilla leikkaussalissa. Lihasvoimien palautuminen varmistetaan relaksaatiomittarilla, ennen kuin potilas siirretään heräämöön. Lihasrelaksaation palautumiseen kuluva odotusaika riippuu käytetystä lihasrelaksantista. Osatyössä viisi vertasimme viiden erilaisen lihasrelaksantin vaikutusta odotusaikojen pituuteen. 'Väärän lihasrelaksantin valinta pitkittää leikkaussalissa kulutettua aikaa lähes puoli tuntia, mikä suhteutettuna leikkaussalin tuntikustannuksiin merkitsee noin 800 Mk (~Eur 135) lisäkustannuksia potilasta kohden.´
Väitöskirjan osatöiden yhteenvetona voidaan todeta, että oikeilla menetelmillä, oikeilla lääkevalinnoilla ja huolellisella monitoroinnilla voidaan merkittävästi nopeuttaa relaksaation kulkua anestesian aikana. Tärkeätä on myös huomioida hermolihasliitoksen toimintaan vaikuttavat muut aineet ja lääkkeet, jotta vältetään tarpeettoman pitkä relaksaatio ja siitä aiheutuvat lisäkulut.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4985]