Genetic Epidemiology of Hereditary Prostate Cancer in Finland
Matikainen, Mika (2001)
Matikainen, Mika
Tampere University Press
2001
Syöpägenetiikka - Cancer Genetics
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2001-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5084-1
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5084-1
Tiivistelmä
Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpätauti. Periytyvän syövän tutkimus on tällä hetkellä yksi keskeisimpiä syöpätutkimuksen alueita. Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin geneettisiä riskitekijöitä ja eturauhassyövälle altistavia geenivirheitä suomalaisessa väestössä käyttäen epidemiologisia ja molekyyligeneettisiä menetelmiä.
Laajassa 1546 eturauhassyöpäpotilaan ja heidän 11427 lähisukulaisensa rekisteripohjaisessa epidemiologisessa tutkimuksessa, todettiin eturauhassyöpäpotilaiden miespuolisilla sukulaisilla muuhun väestöön verrattuna koholla oleva, noin kaksinkertainen, eturauhassyöpäriski. Nuorella iällä ( Kytkentätutkimuksessa, jossa oli mukana yhteesä 360 eturauhassyöpäperhettä Suomesta, Ruotsista ja Yhdysvalloista, paikannettiin DNA-näytteiden perusteella eturauhassyövälle altistava periytyvä geenivirhe X-kromosomiin alueelle Xq27-q28. Löydös oli kansainvälisestikin merkittävä ja se julkaistiin yhdessä alan arvovaltaisimmista lehdistä (Nature Genetics). Tutkimukseen osallistui Suomessa yli 1000 henkilöä, eturauhassyöpäpotilaita ja heidän sukulaisiaan, mikä merkittäviltä osin mahdollisti geenin paikantamisen. Paikannettu geeni (HPCX) näyttää selittävän erityisen suuren osan (n. 40%) tutkittujen suomalaisten eturauhassyöpäsukujen eturauhassyöpätapauksista. Tutkimus osoittaa selkeästi suomalaisessa väestössä periytyvään eturauhassyöpään liittyvän syöpävaaran. Tästä tiedosta on jo sinällään apua eturauhassyöpäpotilaiden neuvonnassa ja seulonnassa. Lisäksi tutkimuksen tulosten perusteella seerumin prostataspesifisen antigeenin (PSA) testaus ja seuranta voisivat olla aiheellisia eturauhassyöpäperheiden yli 45 vuotiailla miehillä, erityisesti, jos lähisukulaisen eturauhassyöpä on todettu alle 60 vuotiaana tai perheessä on kolme tai useampia eturauhassyöpätapauksia.
Tutkimuksessa pystyttiin hyödyntämään ja yhdistämään epidemiologisen tutkimuksen mahdollisuuksia Suomessa ja ihmisen genomiprojektin tuloksia. Näiden resurssien yhdistämisestä voi jatkossakin olla merkittävää hyötyä esim. yksilöllistä eturauhassyöpävaaraa mittaavan DNA-sirun kehittelyssä.
Laajassa 1546 eturauhassyöpäpotilaan ja heidän 11427 lähisukulaisensa rekisteripohjaisessa epidemiologisessa tutkimuksessa, todettiin eturauhassyöpäpotilaiden miespuolisilla sukulaisilla muuhun väestöön verrattuna koholla oleva, noin kaksinkertainen, eturauhassyöpäriski. Nuorella iällä ( Kytkentätutkimuksessa, jossa oli mukana yhteesä 360 eturauhassyöpäperhettä Suomesta, Ruotsista ja Yhdysvalloista, paikannettiin DNA-näytteiden perusteella eturauhassyövälle altistava periytyvä geenivirhe X-kromosomiin alueelle Xq27-q28. Löydös oli kansainvälisestikin merkittävä ja se julkaistiin yhdessä alan arvovaltaisimmista lehdistä (Nature Genetics). Tutkimukseen osallistui Suomessa yli 1000 henkilöä, eturauhassyöpäpotilaita ja heidän sukulaisiaan, mikä merkittäviltä osin mahdollisti geenin paikantamisen. Paikannettu geeni (HPCX) näyttää selittävän erityisen suuren osan (n. 40%) tutkittujen suomalaisten eturauhassyöpäsukujen eturauhassyöpätapauksista. Tutkimus osoittaa selkeästi suomalaisessa väestössä periytyvään eturauhassyöpään liittyvän syöpävaaran. Tästä tiedosta on jo sinällään apua eturauhassyöpäpotilaiden neuvonnassa ja seulonnassa. Lisäksi tutkimuksen tulosten perusteella seerumin prostataspesifisen antigeenin (PSA) testaus ja seuranta voisivat olla aiheellisia eturauhassyöpäperheiden yli 45 vuotiailla miehillä, erityisesti, jos lähisukulaisen eturauhassyöpä on todettu alle 60 vuotiaana tai perheessä on kolme tai useampia eturauhassyöpätapauksia.
Tutkimuksessa pystyttiin hyödyntämään ja yhdistämään epidemiologisen tutkimuksen mahdollisuuksia Suomessa ja ihmisen genomiprojektin tuloksia. Näiden resurssien yhdistämisestä voi jatkossakin olla merkittävää hyötyä esim. yksilöllistä eturauhassyöpävaaraa mittaavan DNA-sirun kehittelyssä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4967]