Beyond Ambivalence: Postmodernity and the Ethics of Translation

Abstract

FL Kaisa Koskisen väitöskirja Beyond Ambivalence. Postmodernity and the Ethics of Translation (Ambivalenssin tuolle puolen. Postmoderni aika ja kääntäjän etiikka) kuuluu käännöstieteen alaan. Tutkimuksessa tarkastellaan käännöstieteessä 1990-luvun aikana esitettyjä näkemyksiä kääntäjän etiikasta. Postmodernin käsitteen avulla etsitään ajalle tyypillisiä piirteitä ja eri teorioita yhdistäviä tekijöitä sekä etsitään suuntaviivoja tuleville eettisille pohdinnoille.

Tutkimuksessa käsitellään niin funktionalistisia, dekonstruktiivisia, feministisiä kuin jälkikolonialistisiakin käännösteorioita. Niissä etiikkaa koskevat kysymykset ovat usein sivujuonteena. Kääntäjän etiikasta on kuitenkin tutkimusajanjakson aikana esitetty myös kaksi kokonaisvaltaista näkemystä, Lawrence Venutin vieraannuttavan kääntämisen malli ja Anthony Pymin ajatus interkulturaalisesta kääntäjän etiikasta. Ne on tutkimuksessa otettu yksityiskohtaisen dekonstruktiivisen lähiluvun kohteeksi. Teoreettisen tarkastelun lisäksi niiden toimivuutta koetellaan kahdessa erityyppisessä käytännön tilanteessa: esimerkkitapauksina toimivat toisaalta käännöstoiminta Euroopan komissiossa sekä toisaalta argentiinalaisen Manuel Puigin romaanin Boquitas pintadas englanninnos- ja suomennosprosessit.

Keskeisiksi 1990-luvun käännösteorioita yhdistäviksi postmoderneiksi' piirteiksi tutkimuksessa nousevat muun muassa tarve purkaa kääntämiseen liittyviä kahtiajakoja ja joko/tai -ajattelua (esim. uskollisuus tai vapaus, kotouttaminen tai vieraannuttaminen) sekä pyrkimys löytää uusia eettisiä malleja perinteisen uskollisuusajattelun tilalle. Teorioissa laajennetaan kääntäjän etiikan pohdintaa myös lähtötekstin ja käännöksen välisen tekstuaalisen suhteen ulkopuolelle ottamalla huomioon tilannesidonnaiset kontekstuaaliset seikat ja käännöksen laajemmat yhteydet (kuten esimerkiksi lähtö- ja kohdekulttuurin keskinäiset suhteet, kielipolitiikka tai erilaiset ideologiset tekijät).

Erityisen keskeisellä sijalla tutkituissa teorioissa on näkyvyyden etiikka eli ajatus siitä, että kääntäjän tulee tehdä itsensä ja toimintansa käännöksessä tai sen ohessa (esimerkiksi esipuheessa tai alaviitteissä) näkyväksi ja antaa lukijoille tietoa valitsemistaan käännösstrategioista ja niiden syistä. Tutkimuksessa käy kuitenkin ilmi, että eri teorioissa näkyvyyden ajatusta tulkitaan erilaisin ja jopa keskenään ristiriitaisin tavoin. Lisäksi sen soveltamiseen käytännössä liittyy lukuisia ratkaisemattomia kysymyksiä, eikä se siten ainakaan toistaiseksi tarjoa kaikenkattavaa vastausta kääntäjän eettisiin ongelmiin.

1990-luvulla esitetyissä käännösteorioissa kääntäjän etiikkaa tarkastellaan uusista, innovatiivisista näkökulmista. Teoriat eivät kuitenkaan tarjoa valmista eettistä mallia, vaan lähinnä joukon mielenkiintoisia ajatussuuntia. Teorioita yhdistävien teemojen kartoitus tarjoaa lähtökohtia kääntäjän etiikan pohtimiselle myös 2000-luvulla.

This study on the ethics of translation focuses on recent developments within the field of translation studies. Centred around the notion of the postmodern, it attempts to analyse and assess the state of the art in the ethics of translation in contemporary translation theory. It deals with new developments such as feminist translation, deconstruction, and postcolonial theories. Within the general framework of contemporary theories, the work of Lawrence Venuti (minoritising translation) and Anthony Pym (the ethics of intercultural cooperation) is subjected to a deconstructive analysis.

The analysis reveals that Venuti and Pym, who are seldom studied together and are often seen to represent very different approaches to translation, actually have several postmodern' traits in common. Their views are not identical, but they both focus on similar issues. The questions that both models seek to answer indicate areas we need to chart if we want to put forward meaningful postmodern theories of the ethics of translation. Among the fundamental issues are the dichotomies of translation theory, the vexed question of translators' visibility and trust, as well as untying the deadlock of fidelity. Venuti's and Pym's ethics are also both based on an understanding that responsibilities and moral commitments cannot be determined by focusing on the immediate translation commission alone. In addition to the immediate relationships between the author, commissioner, translator and reader, each individual translation project is also part of a larger network that needs to be taken into account in decision-making.

The main thrust of this thesis is theoretical, but Venuti's and Pym's positions are also put to the test in two case studies (Manuel Puig's novel Boquitas pintadas and its two translations, and translating in the Commission of the European Union), shedding light on the problems of the ethics of translation and the role of the translator in both literary and non-literary translation. The case studies show that both Venuti's and Pym's conceptual frameworks can be fruitfully employed, but they also indicate that real-life situations are more complex than theoretical maxims allow for.

In this thesis it is my goal to provide a critical overview of the postmodern tendencies in translation theories, with particular emphasis on deconstruction and associated theories. Within translation studies, the new approaches have successfully pointed out the failures and omissions of previous viewpoints, bringing to the forefront issues like the masculine bias of many translation theories or the limits of the Western/European perspective in translation studies. Reading the postmodern approaches together one can also identify several shared aspects, such as the need to overcome the logic of either/or, to acknowledge the situationality of translation, and to take into account both individual and collective aspects of morality and ethics, as well as the necessity to rethink the question of where to draw the limits of translators' contextual responsibilities. These features indicate directions for future discussions.