Treatment with cytotoxic agents in severe juvenile chronic arthritis

Abstract

Lastenreuman ilmaantuvuus selvitettiin viiden keskussairaalapiirin alueella 1980, 1985 ja 1990. Se oli lähes sama jokaisena vuotena: 14/100 000. Tulos on yhtäpitävä aiempien väestöpohjaisten tutkimusten kanssa. Koko maan väestöön suhteutettuna 150 lasta vuodessa sairastuu lastenreumaan. Koska hoitotulokset tulehduskipulääkkeillä, kortisonilla ja siihenastisilla reumalääkkeillä (oksikloriini, kultavalmisteet, penisillamiini, sulfasalatsiini) olivat usein epätyydyttävät, aloitimme 1980-luvun alussa - siis ennen metotreksaatin käyttöönottoa - hoidon solunsalpaajilla. Käytimme kahta eri lääkettä: atsatiopriiniä, joka on antimetaboliitti, ja klorambusiilia, joka on alkyloiva aine. Atsatiopriinitutkimuksen 129 potilasta seurattiin 11,6 vuotta, klorambusiilitutkimuksen 79 potilasta 8,5 vuotta. Kaikkia oli aiemmin hoidettu tavanomaisilla reumalääkkeillä menestyksettä. Atsatiopriinistä hyötyi 65 % potilaista, klorambusiilista 75 %. Suhteellisesti useampi tuli klorambusiililla täysin oireettomaksi, mutta sillä oli myös enemmän ja vakavampia sivuvaikutuksia kuin atsatiopriinillä. Mitä useampia reumalääkkeitä potilas oli aiemmin saanut, sitä vähäisempi oli hyöty solunsalpaajastakin. Hoidon keskeytti sivuvaikutusten takia 14 % atsatiopriini- ja 20 % klorambusiiliryhmästä. Sivuvaikutuksille altistavia tekijöitä ei löytynyt. Seurantavuosien aikana kaksi potilasta sairastui leukemiaan ja yksi osoittautui steriiliksi. Koko maan