Cytokines and gynecological cancer.In vitro effects of cytokines on ovarian, endometrial and vulvar carcinoma cells
Seppänen, Marjo (2000)
Seppänen, Marjo
Tampere University Press
2000
Synnytys- ja naistentautioppi - Obstetrics and Gynaecology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2000-08-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4884-7
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4884-7
Tiivistelmä
Sytokiinit solukasvun säätelijöinä gynekologisissa syöpäsoluissa
Immunologiset mekanismit eli elimistön omat puolustusjärjestelmät ovat keskeisiä puolustautumiselle myös pahanlaatuisia soluja vastaan. Sytokiinit ovat immuunijärjestelmän tuottamia molekyylejä, joilla on kirjallisuuden mukaan todettu olevan solujen jakautumista estävää vaikutusta sekä normaaleihin soluihin että syöpäsoluihin. Useat kliiniset ja kokeelliset havainnot viittaavat siihen, että näin on tilanne myös gynekologisen syövän suhteen. Varsin rohkaisevia ovat havainnot, joiden mukaan tietyissä potilastapauksissa syöpää voidaan jopa hoitaa immuunijärjestelmän tuottamilla molekyyleillä l. sytokiineillä.
Tässä väitöskirjassa, joka koostuu viidestä osatyöstä, olen tutkinut useiden kaupallisten sytokiinien vaikutusta ihmisen gynekologisten syöpäsolujen kasvuun. Tutkimuskohteena ovat munasarja-, kohdun runko-osan- ja ulkosynnytinsyöpäsolut.
Kun solu valmistautuu jakaantumaan,se alkaa syntetisoimaan uutta perintöainesta eli DNA:ta.Tämä väitöskirjatutkimus keskittyy sytokiinien aiheuttamaan DNA-synteesin estoon syöpäsoluissa ja erityisesti mekanismeihin, joilla sytokiinit estävät solujen lisääntymistä. Sytokiinien mahdollisista solukasvua estävistä mekanismeista olen keskittynyt solun sisäisesti ohjelmoituun solukuolemaan (apoptoosi)ja transkriptiotekijöiden AP-1 (activating protein 1) ja NF-kB (nuclear factor kappaB) aktivoitumiseen. AP-1 ja NF-kB ovat valkuaisaineita, jotka sitoutuessaan DNA:han säätelevät monissa soluissa kasvuun ja kehittymiseen liittyvien geenien toimintaa.
Sytokiinien vaikutusta syöpäsolujen lisääntymiseen tutkittiin radioaktiivisesti leimatulla uridiinilla, joka DNA:n "rakennusaineena" hakeutui solujen tumiin sitä enemmän mitä enemmän uutta DNA:ta solussa tuotettiin.Tutkimuksessa osoittautui että sytokiinit pystyvät tehokkaasti estämään DNA-synteesiä k.o. syöpäsoluissa. Ns. EMSA-testeillä (electrophoretic mobility shift assay) selvitettiin solukasvua estävien sytokiinien vaikutusta transkriptiotekijöiden aktiivisuuteen. AP-1:n havaittiin olevan aktivoituneena tumassa perussoluviljelyolosuhteissa ilman sytokiinivaikutusta kaikissa solulinjoissa. Sen aktiivisuus lisääntyi joidenkin solukasvua estävien sytokiinien vaikutuksesta kohtu- ja munasarjasyöpäsoluissa. Vaikka suoraa yhteyttä AP-1:n aktivoitumisen ja kasvua estävän vaikutuksen välillä ei voidä näillä testeillä osoittaa, on mahdollista että AP-1:lla on tärkeä rooli sytokiinien aiheuttaman kasvun eston säätelyssä. Tätä tulkintaa tukee kirjallisuudessa esiintuodut havainnot AP-1:n merkitsevyydestä solukasvun säätelijänä.
Myös transkriptiotekijä NF-kB:n havaittiin olevan jatkuvasti aktivoituneena tumassa kaikissa solulinjoissa. Sitoutuminen DNA:n lisääntyi solukasvua estävän sytokiinin, ns. TNF-a:n, vaikutuksesta munasarja- ja ulkosynnytinsyöpäsoluissa. Kirjallisuuden perusteella myös NF-kB on tärkeä solukasvun säätelijä, ja on mahdollista että NF-kB osallistuu TNF-a:n vaikuttamaan solujen jakautumisen eston säätelyyn tutkituissa syöpäsoluissa
Kirjallisuuden mukaan useat sytokiinit aiheuttavat apoptoosia myös pahanlaatuisissa soluissa. Ns. ohjelmoidulle solukuolemalle on tyypillistä, että kuolevassa solussa DNA pilkkoutuu lyhyiksi pätkiksi, jotka voidaan havaita, kun eripainoiset, värjätyt DNA-kappaleet kulkeutuvat sähkökentässä olevassa geelissä. Kyseisessä tutkimuksessa ainoastaan yhdessä munasarjasyöpäsolulinjassa todettiin spontaania apoptoosia, jota interferoni gamma kykeni vähentämään. Kirjallisuuden mukaan NF-kB kykenee estämään apoptoosia. Tämä ilmiö voi hyvinkin selittää solukasvua estävien sytokiinien kykenemättömyyden aiheuttaa apoptoosia tutkituissa syöpäsoluissa.
Sytokiinien kasvua säätelevästä vaikutuksesta erityisesti ulkosynnytinsyövässä on hyvin vähän aienpaa tietoa. Myöskään solukasvua säätelevien transkriptio- tekijöiden toimintaa gynekologisissa syöpäsoluissa on vähän aiemmin tutkittu ja siksi kyseinen väitöskirjatyö tuo uutta tietoa näiden syöpien biologiasta. Ko. projektilla saattaa olla konkreettisia kliinisiä sovelluksia ajatellen pahanlaatuisten solumuutosten biologiaa ja syövän hoitoa. Immunologisten säätelymolekyylien (sytokiinien) osuus esim. perinteisten syöpähoitojen tukena gynekologisessa syövässä saattaa lähitulevaisuudessa olla merkittävä.
Immunologiset mekanismit eli elimistön omat puolustusjärjestelmät ovat keskeisiä puolustautumiselle myös pahanlaatuisia soluja vastaan. Sytokiinit ovat immuunijärjestelmän tuottamia molekyylejä, joilla on kirjallisuuden mukaan todettu olevan solujen jakautumista estävää vaikutusta sekä normaaleihin soluihin että syöpäsoluihin. Useat kliiniset ja kokeelliset havainnot viittaavat siihen, että näin on tilanne myös gynekologisen syövän suhteen. Varsin rohkaisevia ovat havainnot, joiden mukaan tietyissä potilastapauksissa syöpää voidaan jopa hoitaa immuunijärjestelmän tuottamilla molekyyleillä l. sytokiineillä.
Tässä väitöskirjassa, joka koostuu viidestä osatyöstä, olen tutkinut useiden kaupallisten sytokiinien vaikutusta ihmisen gynekologisten syöpäsolujen kasvuun. Tutkimuskohteena ovat munasarja-, kohdun runko-osan- ja ulkosynnytinsyöpäsolut.
Kun solu valmistautuu jakaantumaan,se alkaa syntetisoimaan uutta perintöainesta eli DNA:ta.Tämä väitöskirjatutkimus keskittyy sytokiinien aiheuttamaan DNA-synteesin estoon syöpäsoluissa ja erityisesti mekanismeihin, joilla sytokiinit estävät solujen lisääntymistä. Sytokiinien mahdollisista solukasvua estävistä mekanismeista olen keskittynyt solun sisäisesti ohjelmoituun solukuolemaan (apoptoosi)ja transkriptiotekijöiden AP-1 (activating protein 1) ja NF-kB (nuclear factor kappaB) aktivoitumiseen. AP-1 ja NF-kB ovat valkuaisaineita, jotka sitoutuessaan DNA:han säätelevät monissa soluissa kasvuun ja kehittymiseen liittyvien geenien toimintaa.
Sytokiinien vaikutusta syöpäsolujen lisääntymiseen tutkittiin radioaktiivisesti leimatulla uridiinilla, joka DNA:n "rakennusaineena" hakeutui solujen tumiin sitä enemmän mitä enemmän uutta DNA:ta solussa tuotettiin.Tutkimuksessa osoittautui että sytokiinit pystyvät tehokkaasti estämään DNA-synteesiä k.o. syöpäsoluissa. Ns. EMSA-testeillä (electrophoretic mobility shift assay) selvitettiin solukasvua estävien sytokiinien vaikutusta transkriptiotekijöiden aktiivisuuteen. AP-1:n havaittiin olevan aktivoituneena tumassa perussoluviljelyolosuhteissa ilman sytokiinivaikutusta kaikissa solulinjoissa. Sen aktiivisuus lisääntyi joidenkin solukasvua estävien sytokiinien vaikutuksesta kohtu- ja munasarjasyöpäsoluissa. Vaikka suoraa yhteyttä AP-1:n aktivoitumisen ja kasvua estävän vaikutuksen välillä ei voidä näillä testeillä osoittaa, on mahdollista että AP-1:lla on tärkeä rooli sytokiinien aiheuttaman kasvun eston säätelyssä. Tätä tulkintaa tukee kirjallisuudessa esiintuodut havainnot AP-1:n merkitsevyydestä solukasvun säätelijänä.
Myös transkriptiotekijä NF-kB:n havaittiin olevan jatkuvasti aktivoituneena tumassa kaikissa solulinjoissa. Sitoutuminen DNA:n lisääntyi solukasvua estävän sytokiinin, ns. TNF-a:n, vaikutuksesta munasarja- ja ulkosynnytinsyöpäsoluissa. Kirjallisuuden perusteella myös NF-kB on tärkeä solukasvun säätelijä, ja on mahdollista että NF-kB osallistuu TNF-a:n vaikuttamaan solujen jakautumisen eston säätelyyn tutkituissa syöpäsoluissa
Kirjallisuuden mukaan useat sytokiinit aiheuttavat apoptoosia myös pahanlaatuisissa soluissa. Ns. ohjelmoidulle solukuolemalle on tyypillistä, että kuolevassa solussa DNA pilkkoutuu lyhyiksi pätkiksi, jotka voidaan havaita, kun eripainoiset, värjätyt DNA-kappaleet kulkeutuvat sähkökentässä olevassa geelissä. Kyseisessä tutkimuksessa ainoastaan yhdessä munasarjasyöpäsolulinjassa todettiin spontaania apoptoosia, jota interferoni gamma kykeni vähentämään. Kirjallisuuden mukaan NF-kB kykenee estämään apoptoosia. Tämä ilmiö voi hyvinkin selittää solukasvua estävien sytokiinien kykenemättömyyden aiheuttaa apoptoosia tutkituissa syöpäsoluissa.
Sytokiinien kasvua säätelevästä vaikutuksesta erityisesti ulkosynnytinsyövässä on hyvin vähän aienpaa tietoa. Myöskään solukasvua säätelevien transkriptio- tekijöiden toimintaa gynekologisissa syöpäsoluissa on vähän aiemmin tutkittu ja siksi kyseinen väitöskirjatyö tuo uutta tietoa näiden syöpien biologiasta. Ko. projektilla saattaa olla konkreettisia kliinisiä sovelluksia ajatellen pahanlaatuisten solumuutosten biologiaa ja syövän hoitoa. Immunologisten säätelymolekyylien (sytokiinien) osuus esim. perinteisten syöpähoitojen tukena gynekologisessa syövässä saattaa lähitulevaisuudessa olla merkittävä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4983]