Oral rehydration therapy of childhood diarrhoea in Finland
Rautanen, Tarja (2000)
Rautanen, Tarja
Tampere University Press
2000
Lastentautioppi - Paediatrics
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2000-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4845-6
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4845-6
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin neljässä kliinisessä tutkimuksessa Suomeen soveltuvan ripulijuoman optimaalista koostumusta, erityisesti sokeripitoisuutta ja osmolariteettia, sekä suun kautta annetun nesteytyksen ja maitohappobakteerivalmisteen (LGG:n)yhteiskäyttöä. Neuvolakyselytutkimuksella pyrittiin selvittämään lasten ripulintaudin kotihoitokäytäntöjä sekä tilastotietojen perusteella arvioimaan ripulitaudin merkittävyyttä lasten sairastuvuuden aiheuttajana Suomessa.
Tuloksista voidaan päätellä, että ripulijuoman nesteytysominaisuudet paranevat, mikäli sokeripitoisuutta "kevennetään" lähelle tasoa 84 mmol/l ja osmolariteettia lähelle 224 mosmol/l. Suomalaisen ripulijuoman koostumus on muutettu löydöksiä vastaavaksi.
Suun kautta annettava "kevennetty" ripulijuoma ja LGG lyhensivät kumpikin itsenäisesti ripulin kestoa. Hoidoilla oli myös merkittävä yhteisvaikutus. LGG:n teho oli paras, jos hoito annettiin nestehoidon alussa. Mahdollisesti kerta-annos LGG:tä on riittävä.
Lasten ripulitaudin kotihoitokäytännöt ovat selvästi parantuneet 20 viime vuoden aikana. Vuonna 1978 sairaalaan otetuista ripulilapsista vain 3% oli saanut kotona ripulijuomaa, vastaava luku oli 70% vuonna 1996. Ripulijuoman käyttöaste kotihoidossa oli vielä suhteellisen alhainen 37%. Paastottaminen oli jyrkästi vähentynyt 67%:n tasolta vuonna 1978 seitsemään prosenttiin nykyisessä tutkimuksessa.
Lasten ripulikuolleisuus Suomessa on edelleen vähentynyt viimeisen 10 vuoden aikana. Yli puolet kuolemista tapahtuivat kotona tai matkalla sairaalaan, korostaen tehokkaan kotihoidon ja oikein ajoitetun hoitoonhakeutumisen tärkeyttä.
Ripuliin sairastuvuus on pysynyt ennallaan tai mahdollisesti hieman lisääntynyt vuosina 1985-1995. Samaan aikaan keskimääräinen ripulin hoitoaika sairaalassa on lyhentynyt vuorokaudella osoituksena suun kautta annettavan nestehoidon ja keskeytymättömän ruokinnan tehokkuudesta. Tehostunut ripulin hoito ja parantunut yleinen hygieniataso eivät enää vähennä ripuliin sairastuvuutta Suomessa. Tämän päämäärän saavuttamiseksi tarvitaan muita toimenpiteitä, kuten esimerkiksi rotavirusrokotteen liittäminen rokotusohjelmaan.
Tuloksista voidaan päätellä, että ripulijuoman nesteytysominaisuudet paranevat, mikäli sokeripitoisuutta "kevennetään" lähelle tasoa 84 mmol/l ja osmolariteettia lähelle 224 mosmol/l. Suomalaisen ripulijuoman koostumus on muutettu löydöksiä vastaavaksi.
Suun kautta annettava "kevennetty" ripulijuoma ja LGG lyhensivät kumpikin itsenäisesti ripulin kestoa. Hoidoilla oli myös merkittävä yhteisvaikutus. LGG:n teho oli paras, jos hoito annettiin nestehoidon alussa. Mahdollisesti kerta-annos LGG:tä on riittävä.
Lasten ripulitaudin kotihoitokäytännöt ovat selvästi parantuneet 20 viime vuoden aikana. Vuonna 1978 sairaalaan otetuista ripulilapsista vain 3% oli saanut kotona ripulijuomaa, vastaava luku oli 70% vuonna 1996. Ripulijuoman käyttöaste kotihoidossa oli vielä suhteellisen alhainen 37%. Paastottaminen oli jyrkästi vähentynyt 67%:n tasolta vuonna 1978 seitsemään prosenttiin nykyisessä tutkimuksessa.
Lasten ripulikuolleisuus Suomessa on edelleen vähentynyt viimeisen 10 vuoden aikana. Yli puolet kuolemista tapahtuivat kotona tai matkalla sairaalaan, korostaen tehokkaan kotihoidon ja oikein ajoitetun hoitoonhakeutumisen tärkeyttä.
Ripuliin sairastuvuus on pysynyt ennallaan tai mahdollisesti hieman lisääntynyt vuosina 1985-1995. Samaan aikaan keskimääräinen ripulin hoitoaika sairaalassa on lyhentynyt vuorokaudella osoituksena suun kautta annettavan nestehoidon ja keskeytymättömän ruokinnan tehokkuudesta. Tehostunut ripulin hoito ja parantunut yleinen hygieniataso eivät enää vähennä ripuliin sairastuvuutta Suomessa. Tämän päämäärän saavuttamiseksi tarvitaan muita toimenpiteitä, kuten esimerkiksi rotavirusrokotteen liittäminen rokotusohjelmaan.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4908]