A Rapid Methacholine Challenge Test in Patients with Asthmatic Symptoms
Hedman, Jouni (2000)
Hedman, Jouni
Tampere University Press
2000
Keuhkosairausoppi - Pulmonary Diseases
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2000-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4796-4
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4796-4
Tiivistelmä
Keuhkoputkien yliärtyvyyden mittaaminen metakoliini- tai histamiini-testillä on astmadiagnostiikan ja myös yhä enenmmän astmaattisista oireista kärsivien potilaiden seurannannan keskeisimpiä osia. Viimeaikoina on kiinnitettty erityistä huomiota astman varhaisdiagnostiikkaan, jossa keuhkoputkien yliärtyvyyden mittauksella on suuri arvo selittämään potilaan oireita. Vanhat testit ovat kuitenkin niin paljon aikaa vieviä, ettei testausta käytännössä voida toteuttaa kaikilla potilailla. On olemassa selvä tarve nopeammille ja samalla myös yksinkertaisemmille testeille. Lisäksi on tarvetta suuremmilla annostasoilla tehtäviin yliärtyvyystesteihin huomioiden astman varhaisdiagnostiikan.
Valikoitumattomalla aikuisväestöllä tehdyistä astman ja keuhkoahtauman esiintyvyystöistä on kulunut lähes 30 vuotta. Obstruktiivisten keuhkosairauksien esiintyvyydestä tarvitaan myös erityisesti tietoa arvioitaessa sekä kansallisen astma- että COPD-ohjelman merkitystä. Lisäksi sisäsyntyisen astman esiintyvyydestä ja riskitekijöistä tieto on puutteellista.
Kehittämämme nopea, aiempaa suuremmalla metakoliini-annoksella toteutettu keuhkoputkien yliärtyvyystesti osoittautui yhtä toistettavaksi kuin aiemmat metodit. Käyttämämme pienikokoinen ja halpa turbiinispirometri soveltuu hyvin altistustestien yhteydessä keuhkoputkien supistustaipumuksen mittaamiseen. Testi osoittautui hyödylliseksi astmadiagnostiikassa ja erityinen arvo sillä on kroonisen astman poissulkemisessa potilaan oireiden taustalla. Astmadiagnoosia ilman muita tutkimuksia testillä ei voi kuitenkaan voi tehdä.
Kun tutkimme 230 perättäistä astmaattisin oirein Päijät-Hämeen keuhkosairauksien poliklinikalle tutkimuksiin lähetettyä potilasta, kolmasosalla potilaista oli mitattavissa lisääntynyt keuhkoputkien yliärtyvyys. Keuhkoputkien yliärtyvyydestä kärsivistä potilaista 60 %:lla oli Kelan kriteerit täyttävä astma. Yliärtyvyys liittyi merkittävästi lisääntyneeseen PEF-vuorokausivaihteluun, lisääntyneeseen veren eosinofiilisten tulehdussolujen määrään, madaltuneeseen sekunttikapasiteettiin puhallusarvoissa, positiivisiin allergiatesteihin (prick) ja tämänhetkiseen tupakointiin.
Lääkärin toteaman astman esiintyvyys tutkimassamme valikoitumattomassa aikuisväestössä Päijät-Hämeen keskussairaalan alueella oli 4.4% sekä keuhoahtauman esiintyvyys oli 3.7%. Hengenahdistuksen ja hengityksen vinkunan esiintyvyys viimeisen 12 kuukauden aikana oli 12.8%. Astmaattisissa oireissa alidiagnostiikka on selvää, sillä esim. jopa yli 30 askivuotta polttaneilla oireisilla potilailla vain 25.0%:lla oli keuhkoahtaumadiagnoosi ja vain 41.7%:lla jokin keuhkoputkia tukkeava keuhkosairaus diagnosoituna. Astman riskitekijöinä tutkimuksessamme todettiin allerginen nuha, nenäpolypoosi sekä asetosalisyylihappo-intoleranssi.
Tutkimuksissa käytettiin Tuohilampi-kysymyssarjaa, jonka avulla pystyttiin poissulkemaan oireettomilta potilailta keuhkoputkien yliärtyvyys. Yhdelläkään oireettomalla kontrollilla ei ollut metakoliinitestissä mitattavaa yliärtyvyyttä. Lisäksi tutkittiin seerumin tiettyjen tulehdusarvojen (ECP ja MPO) merkitystä keuhkoputkien yliärtyvyyden kannalta, jolloin todettiin näiden välillä merkittävä yhteys. Yhteyttä lisääntyneen virtsan leukotrieeniE4-erityksen ja keuhkoputkien yliärtyvyyden samoin kuin aiemmissa tutkimuksissa havaittua yhteyttä virtsan lisääntyneen leukotrieeniE4-erityksen ja asetosalisyylihappo-intoleranssin välillä ei voitu osoittaa.
Valikoitumattomalla aikuisväestöllä tehdyistä astman ja keuhkoahtauman esiintyvyystöistä on kulunut lähes 30 vuotta. Obstruktiivisten keuhkosairauksien esiintyvyydestä tarvitaan myös erityisesti tietoa arvioitaessa sekä kansallisen astma- että COPD-ohjelman merkitystä. Lisäksi sisäsyntyisen astman esiintyvyydestä ja riskitekijöistä tieto on puutteellista.
Kehittämämme nopea, aiempaa suuremmalla metakoliini-annoksella toteutettu keuhkoputkien yliärtyvyystesti osoittautui yhtä toistettavaksi kuin aiemmat metodit. Käyttämämme pienikokoinen ja halpa turbiinispirometri soveltuu hyvin altistustestien yhteydessä keuhkoputkien supistustaipumuksen mittaamiseen. Testi osoittautui hyödylliseksi astmadiagnostiikassa ja erityinen arvo sillä on kroonisen astman poissulkemisessa potilaan oireiden taustalla. Astmadiagnoosia ilman muita tutkimuksia testillä ei voi kuitenkaan voi tehdä.
Kun tutkimme 230 perättäistä astmaattisin oirein Päijät-Hämeen keuhkosairauksien poliklinikalle tutkimuksiin lähetettyä potilasta, kolmasosalla potilaista oli mitattavissa lisääntynyt keuhkoputkien yliärtyvyys. Keuhkoputkien yliärtyvyydestä kärsivistä potilaista 60 %:lla oli Kelan kriteerit täyttävä astma. Yliärtyvyys liittyi merkittävästi lisääntyneeseen PEF-vuorokausivaihteluun, lisääntyneeseen veren eosinofiilisten tulehdussolujen määrään, madaltuneeseen sekunttikapasiteettiin puhallusarvoissa, positiivisiin allergiatesteihin (prick) ja tämänhetkiseen tupakointiin.
Lääkärin toteaman astman esiintyvyys tutkimassamme valikoitumattomassa aikuisväestössä Päijät-Hämeen keskussairaalan alueella oli 4.4% sekä keuhoahtauman esiintyvyys oli 3.7%. Hengenahdistuksen ja hengityksen vinkunan esiintyvyys viimeisen 12 kuukauden aikana oli 12.8%. Astmaattisissa oireissa alidiagnostiikka on selvää, sillä esim. jopa yli 30 askivuotta polttaneilla oireisilla potilailla vain 25.0%:lla oli keuhkoahtaumadiagnoosi ja vain 41.7%:lla jokin keuhkoputkia tukkeava keuhkosairaus diagnosoituna. Astman riskitekijöinä tutkimuksessamme todettiin allerginen nuha, nenäpolypoosi sekä asetosalisyylihappo-intoleranssi.
Tutkimuksissa käytettiin Tuohilampi-kysymyssarjaa, jonka avulla pystyttiin poissulkemaan oireettomilta potilailta keuhkoputkien yliärtyvyys. Yhdelläkään oireettomalla kontrollilla ei ollut metakoliinitestissä mitattavaa yliärtyvyyttä. Lisäksi tutkittiin seerumin tiettyjen tulehdusarvojen (ECP ja MPO) merkitystä keuhkoputkien yliärtyvyyden kannalta, jolloin todettiin näiden välillä merkittävä yhteys. Yhteyttä lisääntyneen virtsan leukotrieeniE4-erityksen ja keuhkoputkien yliärtyvyyden samoin kuin aiemmissa tutkimuksissa havaittua yhteyttä virtsan lisääntyneen leukotrieeniE4-erityksen ja asetosalisyylihappo-intoleranssin välillä ei voitu osoittaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4924]