Non-small Cell Lung Cancer with Special Reference to Treatment Decisions and Staging by Molecular Methods, Immunohistochemistry and Computed Tomography
Sioris, Thanos (2000)
Sioris, Thanos
Tampere University Press
2000
Kirurgia - Surgery
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2000-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4810-3
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4810-3
Tiivistelmä
Keuhkosyöpä on yleisin sypäkuolemien aiheuttaja maailmassa. Arviolta kolmasosa potilaista voidaan leikata toteamisvaiheessa, ja parhaassakin tapauksessa jopa kolmasosasalla leikatuista tauti uusii viiden vuoden kuluessa.
Tupakointi aiheuttaa 80-90% keuhkosyövistä. Vanhusväestön kasvaessa lisääntyy myös keuhkosyöpään sairastuvien riskiryhmä. Uusilla leikkaustekniikoilla voidaan tietyissä tapauksissa välttää keuhkon poisto, iäkkäitä potilaita on leikattu parantavasti ja hyvin tuloksin, ja uusia menetelmiä tutkitaan jotta ne potilaat joilla on korkea riski saada uusimiseen voitaisiin tunnistaa. Tämä erityisesti siksi että yhdistämällä solunsalpaajahoito leikkaukseen on pienissä aineistoissa julkaistu hyviä tuloksia.
Tutkimuksessa selvitettiin keuhkoputkea muovaavan (bronkoplastisen) tekniikan soveltuvuutta keuhkosyövän hoidossa, yli 75-vuotiaiden keuhkosyöpäpotilaiden leikkaustuloksia, syöpäsolujen jakautumisen estävän p53 geenin toimimattomuuden aiheuttavan mutaation ennusteellista merkitystä, mikroskooppisia imusolmukkeiden etäpesäkkeitä havaitsevan immunohistokemiallisen värjäustekiinkan antamaa lisätietoa levinneisyydestä, sekä tietokonekerroskuvauksen luotettavuutta imusolmukelevinneisyyden arvioimiseksi.
Tietyissä tapauksissa keuhkon ylälohkon kasvain, joka leviää pääkeuhkoputkeen, voidaan poistaa luotettavasti bronkoplastisella menetelmällä välttäen koko keuhkon poisto. Yli 75-vuotiailla, ja jopa yli 80-vuotiailla on mielekästä pyrkiä parantavaan keuhkosyöpäleikkaukseen, mutta lohkonpoistoa suuremmissa toimenpiteissä leikkaushaitan riski kasvaa huomattavasti. Mutaation vuoksi toimimaton p53 geeni oli yhteydessä huonoon ennusteeseen adenokarsinooma-solutyypin keuhkosyövässä, mutta ei epidermoidityypissä. Immunohistokemia ei osoittanut mikroskooppista levinneisyyttä imusolmukkeisiin mutta silti syöpä saattoi levitä agressiivisesti. Tietokonekerroskuvauksella ei voi täysin luotettavasti arvioida imusolmukelevinneisyyttä, vaikka leikattavuus voidaankin ennustaa suurella varmuudella.
Kirurgian kehitys mahdollistaa keuhkonpoiston välttämisen joskin vain tietyissä tapauksissa. Vanhustenkin keuhkosyöpäkirurgiaan tulee suhtautua aktiivisesti mutta harkiten. Geenimutaatioiden osoittamisen kasvainkudoksessa, ja syöpäsoluihin sitoutuvien vasta-ainevärjäysten (immunohistokemia) käyttöä on aiheellista tutkia lisää, että korkean uusitumisriskin omaavat potilaat voidaan tunnistaa, erityisesti kun syövän yhdistelmähoidoissa on tapahtunut kehitystä. Tietokonekerroskuvaus ei ole täysin luotettava menetelmä imusolmukelevinneisyyden arvioimiseksi, vaan tämä tulee selvittää leikkauksen yhteydessä järjestelmällisen imusolmukepoiston avulla.
Tupakointi aiheuttaa 80-90% keuhkosyövistä. Vanhusväestön kasvaessa lisääntyy myös keuhkosyöpään sairastuvien riskiryhmä. Uusilla leikkaustekniikoilla voidaan tietyissä tapauksissa välttää keuhkon poisto, iäkkäitä potilaita on leikattu parantavasti ja hyvin tuloksin, ja uusia menetelmiä tutkitaan jotta ne potilaat joilla on korkea riski saada uusimiseen voitaisiin tunnistaa. Tämä erityisesti siksi että yhdistämällä solunsalpaajahoito leikkaukseen on pienissä aineistoissa julkaistu hyviä tuloksia.
Tutkimuksessa selvitettiin keuhkoputkea muovaavan (bronkoplastisen) tekniikan soveltuvuutta keuhkosyövän hoidossa, yli 75-vuotiaiden keuhkosyöpäpotilaiden leikkaustuloksia, syöpäsolujen jakautumisen estävän p53 geenin toimimattomuuden aiheuttavan mutaation ennusteellista merkitystä, mikroskooppisia imusolmukkeiden etäpesäkkeitä havaitsevan immunohistokemiallisen värjäustekiinkan antamaa lisätietoa levinneisyydestä, sekä tietokonekerroskuvauksen luotettavuutta imusolmukelevinneisyyden arvioimiseksi.
Tietyissä tapauksissa keuhkon ylälohkon kasvain, joka leviää pääkeuhkoputkeen, voidaan poistaa luotettavasti bronkoplastisella menetelmällä välttäen koko keuhkon poisto. Yli 75-vuotiailla, ja jopa yli 80-vuotiailla on mielekästä pyrkiä parantavaan keuhkosyöpäleikkaukseen, mutta lohkonpoistoa suuremmissa toimenpiteissä leikkaushaitan riski kasvaa huomattavasti. Mutaation vuoksi toimimaton p53 geeni oli yhteydessä huonoon ennusteeseen adenokarsinooma-solutyypin keuhkosyövässä, mutta ei epidermoidityypissä. Immunohistokemia ei osoittanut mikroskooppista levinneisyyttä imusolmukkeisiin mutta silti syöpä saattoi levitä agressiivisesti. Tietokonekerroskuvauksella ei voi täysin luotettavasti arvioida imusolmukelevinneisyyttä, vaikka leikattavuus voidaankin ennustaa suurella varmuudella.
Kirurgian kehitys mahdollistaa keuhkonpoiston välttämisen joskin vain tietyissä tapauksissa. Vanhustenkin keuhkosyöpäkirurgiaan tulee suhtautua aktiivisesti mutta harkiten. Geenimutaatioiden osoittamisen kasvainkudoksessa, ja syöpäsoluihin sitoutuvien vasta-ainevärjäysten (immunohistokemia) käyttöä on aiheellista tutkia lisää, että korkean uusitumisriskin omaavat potilaat voidaan tunnistaa, erityisesti kun syövän yhdistelmähoidoissa on tapahtunut kehitystä. Tietokonekerroskuvaus ei ole täysin luotettava menetelmä imusolmukelevinneisyyden arvioimiseksi, vaan tämä tulee selvittää leikkauksen yhteydessä järjestelmällisen imusolmukepoiston avulla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4970]