Hyvä, ihanteellisuus ja epäitsekkyys arvo- ja arvostuskäsityksinä terveydenhuollon koulutuksessa ja työelämässä
Pihlainen, Aira (2000)
Pihlainen, Aira
Tampere University Press
2000
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2000-04-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4763-8
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4763-8
Tiivistelmä
HOITAJAT EETTISTEN ARVOJEN JA MARKKINATALOUDEN RISTIPAINEESSA
Julkisessa ja yksityisessä terveydenhuollossa on viime vuosina korostunut tulosvastuullinen ja markkinataloudellinen toimintatapa. Samaan aikaan hoitohenkilökunta on säilyttänyt potilaan hyvää, ihanteellista ja epäitsekästä auttamista korostavat arvot. Hoitajat odottavat työnantajalta kannustusta, yhdenvertaisuutta, aikaa ja rauhaa työn tekemiselle sekä hyvän työympäristön ja ilmapiirin edistämistä. Todellisuudessa hoitotyön ihanteista poikkeavat arvot määräävät usein hoitotyön käytäntöä.
Ihmisarvo, vapaus, itsemäärääminen, terveys ja hyvinvointi ovat potilaan hyvään suuntautuvia arvoja. Ihanteellisia arvoja ovat lähimmäisyys, auttaminen ja toisesta välittäminen. Epäitsekkyys ilmenee toisen ihmisen hyvän asettamisessa etusijalle. Hoitohenkilökunta sitoutuu työhönsä hyveellisesti arvostaen työssään hyvää ammattitaitoa, yhteistyökykyä ja toiminnan vastuullisuutta. Hoitajat arvostavat ominaisuuksinaan rehellisyyttä, avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta samoin kuin rohkaisevia ja joustavia luonteenpiirteitä. Kokonaisuutena hoitohenkilökunnan arvokäsitysten pääpaino on eettisissä arvoissa.
Potilaan kaikinpuoliseen hyvään suuntaavat arvokäsitykset omaksutaan jo terveydenhuollon koulutuksen alkuvaiheessa. Opiskelijat esittävät koulutuksen alkuvaiheessa ihanteellisia ja epäitsekkäitä arvoja. Koulutuksen edetessä näiden arvojen rinnalle nousee velvollisuuksia ja sääntöjä korostava näkemys. Koulutuksen jälkeisessä työelämässä painottuvat uudelleen ihanteelliset ja epäitsekkäät arvot. Hoitotyön arvostukset kohdistuvat potilaaseen, ammattityöhön ja työnantajaan. Epäitsekkäät arvot heijastuvat myös hoitohenkilökunnan yksityiselämään.
Edellä kuvatut tulokset käyvät selville tutkimuksesta, jossa seurattiin terveydenhuollon koulutuksessa sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden (N=28-57) arvoja. Osaa heistä haastateltiin myöhemmin työelämässä. Tutkimus on toteutettu laadullisen fenomenografian menetelmin. Tutkimus kuvaa terveydenhuollon opiskelijoiden ja hoitohenkilökunnan henkilökohtaisia ja hoitotyön arvo- ja arvostuskäsityksiä. Tutkimuksen tavoitteena on ollut lisätä tietoa terveydenhuollon koulutuksen, hoitoetiikan ja hoitotyön kehittämiseen.
Tutkimustulokset herättävät kysymyksiä terveydenhuollossa vallitsevista arvo- ja arvostuskäsityksistä. Tutkimuksen mukaan hoitohenkilökunnan arvokäsitykset antavat turvaa potilaalle, joka voi luottaa hoitohenkilökunnan toimintaan potilaan parhaaksi. Epäitsekkäät hoitajat ovat sitävastoin omien arvojensa mukaisen työn ja työnantajilta tulevien vaatimusten ristipaineessa.
Julkisessa ja yksityisessä terveydenhuollossa on viime vuosina korostunut tulosvastuullinen ja markkinataloudellinen toimintatapa. Samaan aikaan hoitohenkilökunta on säilyttänyt potilaan hyvää, ihanteellista ja epäitsekästä auttamista korostavat arvot. Hoitajat odottavat työnantajalta kannustusta, yhdenvertaisuutta, aikaa ja rauhaa työn tekemiselle sekä hyvän työympäristön ja ilmapiirin edistämistä. Todellisuudessa hoitotyön ihanteista poikkeavat arvot määräävät usein hoitotyön käytäntöä.
Ihmisarvo, vapaus, itsemäärääminen, terveys ja hyvinvointi ovat potilaan hyvään suuntautuvia arvoja. Ihanteellisia arvoja ovat lähimmäisyys, auttaminen ja toisesta välittäminen. Epäitsekkyys ilmenee toisen ihmisen hyvän asettamisessa etusijalle. Hoitohenkilökunta sitoutuu työhönsä hyveellisesti arvostaen työssään hyvää ammattitaitoa, yhteistyökykyä ja toiminnan vastuullisuutta. Hoitajat arvostavat ominaisuuksinaan rehellisyyttä, avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta samoin kuin rohkaisevia ja joustavia luonteenpiirteitä. Kokonaisuutena hoitohenkilökunnan arvokäsitysten pääpaino on eettisissä arvoissa.
Potilaan kaikinpuoliseen hyvään suuntaavat arvokäsitykset omaksutaan jo terveydenhuollon koulutuksen alkuvaiheessa. Opiskelijat esittävät koulutuksen alkuvaiheessa ihanteellisia ja epäitsekkäitä arvoja. Koulutuksen edetessä näiden arvojen rinnalle nousee velvollisuuksia ja sääntöjä korostava näkemys. Koulutuksen jälkeisessä työelämässä painottuvat uudelleen ihanteelliset ja epäitsekkäät arvot. Hoitotyön arvostukset kohdistuvat potilaaseen, ammattityöhön ja työnantajaan. Epäitsekkäät arvot heijastuvat myös hoitohenkilökunnan yksityiselämään.
Edellä kuvatut tulokset käyvät selville tutkimuksesta, jossa seurattiin terveydenhuollon koulutuksessa sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden (N=28-57) arvoja. Osaa heistä haastateltiin myöhemmin työelämässä. Tutkimus on toteutettu laadullisen fenomenografian menetelmin. Tutkimus kuvaa terveydenhuollon opiskelijoiden ja hoitohenkilökunnan henkilökohtaisia ja hoitotyön arvo- ja arvostuskäsityksiä. Tutkimuksen tavoitteena on ollut lisätä tietoa terveydenhuollon koulutuksen, hoitoetiikan ja hoitotyön kehittämiseen.
Tutkimustulokset herättävät kysymyksiä terveydenhuollossa vallitsevista arvo- ja arvostuskäsityksistä. Tutkimuksen mukaan hoitohenkilökunnan arvokäsitykset antavat turvaa potilaalle, joka voi luottaa hoitohenkilökunnan toimintaan potilaan parhaaksi. Epäitsekkäät hoitajat ovat sitävastoin omien arvojensa mukaisen työn ja työnantajilta tulevien vaatimusten ristipaineessa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]