The European Court of Human Rights as a Developer of the General Doctrines of Human Rights Law. A Study of the Limitations Clauses of the European Convention on Human Rights

Abstract

Tämän vuoden syyskuussa juhlittiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 50-vuotista voimassaoloa. Kyse on yleiseurooppalaisesta ihmisoikeussopimuksesta, joka koskee 44 valtiota ja lähes 800 miljoonaa ihmistä eli melkein kaikki eurooppalaiset valtiot ovat liittyneet sopimukseen. Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1990. Euroopan ihmisoikeussopimuksen ansiosta ihmisoikeudet ryhdyttiin ottamaan vakavasti suomalaisissa tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa. Vuonna 1995 toteutettu perusoikeusuudistus on vahvistanut tätä kehityssuuntaa.

Ihmisoikeussopimus takaa yksilöille mahdollisuuden valittaa Strasbourgissa toimivalle Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle ihmisoikeusloukkauksista sen jälkeen kun kansalliset oikeussuojakeinot on ensin käytetty. Ihmisoikeustuomioistuimesta on kehittynyt merkittävä tekijä ihmisoikeuksien turvaajana. Ihmisoikeustuomioistuin antaa vuosittain yli 800 tuomiota, jotka sitovat jäsenvaltioita. Niiden on pyrittävä korjaamaan tuomiossa todettu loukkaus, joskin valtio voi valita korjaamisen keinot. Yksittäistapauksessa kansallinen päätös voidaan purkaa. Lisäksi ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu voi johtaa kansallisen lainsäädännön tai hallintokäytännön uudistamiseen.

HL Jukka Viljasen väitöskirjatutkimus käsittelee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toimintaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkitsijana ja ihmisoikeuksien yleisten oppien kehittäjänä. Oikeudelliselta kulttuuriltaan hyvin erilaisten valtioiden näkökulmasta ihmisoikeustuomioistuimen määrittelemät yleiset opit ovat tärkeitä. Olennaista on erilaisten tulkintaperiaatteiden määritteleminen siten, että ne takaavat sopimuksen mahdollisimman hyvän soveltamisen kansallisella tasolla.

Ihmisoikeussopimuksen tulkinta on luonteeltaan dynaamista

Tutkimuksessa arvioidaan ihmisoikeustuomioistuimen roolia nykyisessä kehitysvaiheessa. Tulkintaratkaisujen sovellettavuuteen ja yleistettävyyteen liittyy ongelmia. Strasbourgin tuomioistuimen toimintaa leimaa toisaalta toimiminen auktoritatiivisena tulkitsijana ja toisaalta pyrkimys varovaiseen ratkaisutoimintaan ja subsidiaariseen rooliin suhteessa kansallisiin toimijoihin. Ensisijainen vastuu ihmisoikeuksien turvaamisesta on jäsenvaltioilla, mutta olennaista koko järjestelmän kannalta on, että ihmisoikeustuomioistuimen keskeinen asema sopimuksen tulkitsijana säilyy. Sopimusta on tulkittava tämän päivän valossa ja ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnalle on luonteenomaista dynaamisuus.

Yleisiä oppien kehittymistä tarkastellaan tutkimuksessa rajoituslausekkeiden avulla. Ihmisoikeussopimuksessa rajoituslausekkeita on mm. sananvapautta ja yksityis- ja perhe-elämän suojaa koskevien sopimusmääräysten yhteydessä. Lausekkeet ovat periaatteiltaan samanlaisia. Niissä asetetaan kolme ehtoa, joiden pitää täyttyä, jotta julkisen vallan puuttuminen sopimuksen turvaamaan oikeuteen olisi sallittua: rajoituksen tulee olla lainmukainen, sillä pitää olla hyväksyttävä peruste ja rajoituksen pitää olla välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa.

Lainmukaisuus asettaa laadullisia kriteereitä säädöksille. Niiden tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia, jotta yksilö voi tietää toimiensa seuraukset ja toisaalta viranomaisten vallan väärinkäyttö voidaan estää. Rajoituksen hyväksyttävän perusteen määrittelemiseksi sopimusmääräyksessä on tyhjentävä luettelo.

Kolmas edellytys on rajoituksen välttämättömyys demokraattisessa yhteiskunnassa. Tällöin tuomioistuin tarkastelee kolmea asiaa: onko puuttumiselle painava yhteiskunnallinen tarve, ovatko puuttuminen ja tavoiteltava hyväksyttävä päämäärä oikeassa suhteessa keskenään ja onko puuttumiselle olemassa relevantit ja riittävät perusteet? Kyse on kokonaistulkinnasta, suhteellisuustestistä ja perustelujen arvioinnista. Monimutkaiseksi välttämättömyyden testaamisen tekevät punnintaan liittyvät lukuisat muuttujat, joiden vaikutusta osana kokonaisharkintaa ei ole helposti määriteltävissä. Välttämättömyystestin tarkkuuteen vaikuttaa asianomaisen oikeuden luonne, mihin oikeuden osaan puuttuminen kohdistuu, puuttumiseen liittyvä hyväksyttävä peruste sekä loukkauksen vakavuus. Myös eurooppalaisen standardin olemassaolo vaikuttaa harkintaan, minkä lisäksi kansainväliset trendit voidaan nostaa lisäperusteluina mukaan tarkasteluun.

Tutkimuksessa on arvioitu suhteellisuustestiä ja siihen liittyviä muuttujia eri oikeuksien kohdalla. Ratkaisukäytännön ymmärtämistä auttaa tapausten hahmottaminen jatkumoina eli kontinuumeina. Hankalimmat ratkaisut liittyvät lasten huostaanottotilanteisiin tai ulkomaalaisten oikeuksia koskeviin tapauksiin. Vaikka valtiolle myönnetään varsin laaja harkintamarginaali näissä kysymyksissä, tämä ei tarkoita, että ihmisoikeustuomioistuin ei voisi puuttua kansallisten viranomaisten arvioon käytetyistä keinoista. Erittäin voimakkaat puuttumiset yksilölle turvattuun oikeuteen ? kuten huostaanotto ? edellyttävät ihmisoikeustuomioistuimelta tarkempaa rajoituksen testaamista. Ihmisoikeustuomioistuimen tärkein lähtökohta on Euroopan ihmisoikeussopimuksen asema yksilöiden ihmisoikeuksia suojaavana kansainvälisenä sopimuksena.

The European Court of Human Rights as a Developer of the General Doctrines of Human Rights Law. A Study of the Limitations Clauses of the European Convention on Human Rights.

The European Convention on Human Rights entered into force 50 years ago (on 3 Sep-tember 1953). It is an instrument covering an area with a population of some 800 million. The European Court of Human Rights in Strasbourg is the main interpretative authority and responsible for supervising the human rights obligations of 44 States. At the outset of the analysis, it is also relevant to acknowledge that the European system has to cope with an enormously varied field of legal cultures.

The review of the European human rights system in its current mature state has been the main line of this research. The study has endeavoured to find answers to questions related to the developer side of the Court. The focus has been on the issue which has been con-stantly one of the most interesting parts of the case-law and the development of the gen-eral doctrines of human rights law, namely, the limitation clauses related to Articles 8-11 of the Convention (e.g. freedom of expression and the right to respect for private and family life).

The Strasbourg case-law can be analysed through different interpretative continuums. These continuums are either related to the substantive issue or the specific interpretative principle. The Court has been careful with the evolutive style of interpretation and its threshold is relatively high in order to achieve a sufficiently broad consensus or otherwise prove that the interpretation should be reviewed in light of present-day conditions. An in-teresting development in the recent case-law has been the increased dialogue between the national systems and readiness to require standards which are new to the European doctrine, but are typical of national constitutional doctrines.

The study has endeavoured to examine the limitation clause system under the hypothesis that it could be possible to construct a three-phase test to examine whether an interfer-ence is in compliance with the requirements set out in the limitation clause, and these three requirements are lawfulness, legitimate aim and the necessity requirement. Under-standing the limitation testing as a three phase test is essential in the context of Member States, where all three phases must be passed.

The principle idea of the lawfulness requirement is clear and simple in every context: the quality of law is satisfactory if it safeguards an individual against abuse of power and arbi-trary actions. There has to be a basis in domestic law for the restriction, the law has to be accessible and it must be foreseeable. In general three main parts of the general doctrines related to lawfulness requirement and the precision of legislation could be identified. There should be a definition of the people who are influenced by the measure impugned. Sec-ondly the circumstances in which the interference can be introduced should be determined and thirdly there should also be precision related to the procedures to be followed.

The second part of the limitation clause is the legitimate aim. A high threshold to use this condition as an individual condition is related to the idea that it would suggest that the re-spondent government has acted in bad faith. The doubts of the Court in this issue are of-ten combined with the review of the necessity requirement and the problems are only found by reading between the lines of the decisions. The assumption that the national au-thorities have acted in good faith should not be taken for granted; it should be tested be-fore the Court.

The necessity test is the most regularly tested requirement of a limitation clause in Euro-pean jurisprudence. A comprehensive overview of this case-law is most challenging. The continuum approach makes the necessity case-law more comprehensible. First of all it must be mentioned that there is a precondition related to the necessity and that is democ-ratic society. The case-law in this regard is quite clear; democracy can be seen as an in-built precondition of the whole Convention system. The Court has itself referred to democ-racy as a fundamental feature of the European public order.

The Court is accustomed to employ terms that provide the three basic elements of the ne-cessity test. There has to be an existing pressing social need, there must be a reasonable relationship between the interference and the pursued legitimate aim and there also has to be relevant and sufficient reasons to support the interference. Basically there is interpreta-tion of the situation as a whole, the proportionality test and finally the assessment of rea-sons behind the interference. The margin of appreciation doctrine is also relevant in this context. The Court has mentioned that the scope of the margin left to national authorities depends on several factors; both the legitimate aim and the nature of the interference are relevant, the seriousness of interests at stake is also important in this respect.

The study, too, endeavoured to examine the proportionality test under different provisions in order to identify the similarities and differences related to interpretation of limitation clauses and other provisions. The examination reveals several degrees of the test. There are multiple factors affecting the equation. The main factors are: the nature of the right in question and at which area of the right the interference is aimed, the legitimate aim in-volved, and the severity of the interference. The second additional list of factors is taken in action when more arguments are needed. Then the question of "European standard" and international trends appear in the reasoning to give more support to the original finding.

The case-law under the right to respect for family life (Article 8) raises the fundamental problems related to a casuistic approach to the surface. One of the most controversial ar-eas of recent case-law has been the right to respect for family and taking children into pub-lic care. The right of aliens to respect for family life is also an area where the Court has not been willing to take decisions which would be generally applicable in all circumstances. One solution to this development is to introduce guiding principles and so make the criteria used more transparent and thus more easily applied generally not just in the context of a particular case. The Court has to construe its interpretation to be in compliance with the object and purpose of the Convention as an instrument for the protection of individual hu-man beings and its application to make its safeguards practical and effective. The interpre-tation of the rights and freedoms guaranteed has to be consistent with the general spirit of the Convention, an instrument designed to maintain and promote the ideals and values of a democratic society.