TEHTAAN PILLIN TAHDISSA Nokian tehdasyhdyskunnan sosiaalinen järjestys 1870-1939
Koivuniemi, Jussi (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Koivuniemi, Jussi
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
2000
Suomen historia - Finnish History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Väitöspäivä
2000-12-02Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitetään Nokian tehdasyhdyskunnan sosiaalista järjestystä ja sen muutosta vuosina 1870-1939 sekä tämän muutoksen syitä ja seurauksia. Sosiaalisella järjestyksellä tarkoitetaan sitä kirjoittamatonta tapaa, jonka mukaan yhteiskunta toimi. Maaseudun tehdasyhdyskunnat olivat yhteiskuntarakenteeltaan ja toimintatavoiltaan kaupunki- sekä maaseutuyhteiskunnista poikkeavia omaleimaisia tehdas- ja työväenkeskuksia. Yhdyskunnat olivat huomattavia alueellisia vaikuttajia, sillä ne levittivät teollista elämänmuotoa, yhteiskunnallisia aatteita ja vaurautta maaseudulle.
Tutkimuksen kohteena oleva Nokian paperi- ja kumitehdasyhdyskunta oli vanhin Suomen lukuisista paperiteollisuuden varaan syntyneistä tehdasyhdyskunnista. Nokian yhdyskunnan tekee erityisen mielenkiintoiseksi sen sisäisen rakenteen muutos. Suomen paperiteollisuuden uranuurtajan vuori-insinööri Knut Fredrik Idestamin puuhiomosta alkunsa saanut Nokian tehdaskylä oli 1900-luvun alkuvuosiin saakka tyypillinen suomalainen yhden tehtaan paperitehdasyhdyskunta, mutta vuonna 1904 Nokialle siirretystä Suomen Gummitehdas Oy:n kumitehtaasta kasvoi sotien välisenä aikana Nokian suurin tehdas. Kumitehtaan työyhteisö sekä työorganisaatio ja -kulttuuri poikkesivat selvästi paperitehtaasta. Tämä rikkoi tehdasyhdyskunnan yksinapaisuuden ja vaikutti keskeisesti paikallisen järjestyksen muutokseen.
Tutkimuksessa käytetään kokonaishistoriallista metodia ja tutkimusote on vertaileva. Vertailun avulla Nokian tehdasyhdyskunnan ilmiöt saadaan oikeisiin suhteisiinsa ja samalla se antaa mahdollisuuksia tehdä tutkimustuloksista laajempiakin tulkintoja. Tutkimus koskee nimenomaan koko tehdasyhdyskuntaa ei pelkästään tehdasyhteisöjä. Näin voidaan selvittää tehdasyhteisöjen vuorovaikutusta muiden väestöryhmien kanssa ja sitä mikä oli tehtaiden luoman järjestyksen merkitys koko yhdyskunnalle. Tutkimuskysymykseen vastataan seuraavien osatekijöiden avulla: yhteiskunnan rakenne eli väestöryhmät ja niiden muodostuminen, yhteiskunnan hierarkia ja sosiaaliset suhteet, tehdasjärjestelmä, työolot ja -ehdot, eri väestöryhmien elinolosuhteet, poliittinen ja aatteellinen toiminta sekä ulkoiset vaikutteet.
Nokian tehdasyhdyskunnan sosiaalisen järjestyksen voi jakaa neljään vaiheeseen:
1. Tehdaspaternalismi 1870-1905,
2. Kansalaisyhteiskunnan läpimurto 1905-1918,
3. Poliittisuuden nousu 1919-1928 ja
4. Totaalinen herruus 1929-1939.
Nokian tehdaskylää leimasi 1900-luvun alkuvuosiin saakka paperitehtaan tehdaspaternalistinen hallintatapa. Tämä varsinkin paperitehtaissa yleinen järjestys perustui tehtaan johdon hallitseman hierarkian mukaisiin sosiaalisiin suhteisiin ja sen vastapainona työväelle tarjottuun huoltojärjestelmään. Tehdaspaternalistinen järjestys joutui Nokialla kuten muissakin Suomen tehdasyhdyskunnissa kansalaisyhteiskunnan noustessa voimistuneiden muutospaineiden alle erityisesti vuoden 1905 suurlakon jälkeen. Samoihin aikoihin kumitehdas mursi paperitehdasyhdyskunnan rakennetta ja siihen liittyen jo pelkkä väkiluvun nopea kasvu muokkasi järjestystä. Kysymys paikallisesta järjestyksestä kiteytyi erityisesti vuoden 1918 sisällissodan jälkeen yhä selvemmin poliittiseksi valtakamppailuksi.
Nokialla yhteiskunnan sisintä, työnantajien ja työntekijöiden välistä suhdetta, koskeva suora yhteentörmäys tapahtui muihin tehdasyhdyskuntiin verrattuna myöhään vasta 1920-luvun lopulla. Tällöin kumitehtaan lakon päättyminen työntekijöiden täydelliseen tappioon yhdistettynä pula-ajan ja yleisen oikeistosuuntauksen luomaan ilmapiiriin antoi tehdasvallalle Nokialla vielä jatkoaikaa. Kolmikymmenluvulla tehdasyhtiöt hallitsivat Nokian yhdyskuntaa taloudellisen mahtinsa ja poliittisen kontrollin avulla vahvasti niin taloudellisesti, poliittisesti kuin kulttuurisestikin. Tämä valkoinen valta päättyi sota-aikaan, jonka aiheuttama yhteiskunnallinen murros vei laajalta paikalliselta tehdasvallalta viimeisetkin edellytykset. Tämä muutos on myös luonteva tutkimuksen päätepiste.
Hallitsevia tekijöitä Nokian tehdasyhdyskunnan järjestyksen muutoksessa olivat yhdyskunnan sosiaaliset suhteet, sisäinen rakenteellinen kehitys ja ulkoiset vaikutteet. Teolliset suhteet olivat yhdyskunnan järjestyksen ydintä, jota yhdyskunnan sisäiset tekijät ja ulkopuoliset reunaehdot muokkasivat. Ulkoa tulleet taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset vaikutukset olivat merkittäviä, mutta ne koskivat eriasteisina kaikkia muitakin yhdyskuntia. Erot yhdyskuntien välillä syntyivätkin pääasiassa niiden sisäisistä tekijöistä eli siitä kuinka niissä reagoitiin näihin ulkoisiin vaikutteisiin. Nokialla paikallinen järjestys sai voimakkaasti suuntansa tehdasyhtiöiden ja työntekijöiden keskinäisistä suhteista. Paternalismista siirryttiin lopulta selkeisiin voimapoliittisiin suhteisiin. Yhdyskunnan järjestystä ohjasi koko tutkimusaikakauden tasapainoilu työrauhan ja tehtaan menestyksen takaamiseen tähtäävän tehdasvallan ja työväen työelämässä sekä koko yhdyskunnassa tavoitteleman sosiaalisen tasa-arvon ja omaehtoisen vaikutusvallan välillä.
Nokian tehdasyhdyskunnan sosiaalisen järjestyksen selvittäminen on tärkeää, jotta voidaan ymmärtää näiden omaleimaisten yhdyskuntien merkitystä Suomen yhteiskunnalle. Tehdasyhdyskunnissa muodostui erityislaatuinen sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden verkko, jonka avulla on hyvä tutkia myös kansalaisyhteiskunnan läpimurtoa suomalaiselle maaseudulle ja koko agraarin Suomen teollistumista ja sen aiheuttamaa yhteiskunnallista muutosta. Tehdasyhdyskunnissa nämä muutokset näkyivät voimakkaina. Yhteiskuntaa muokkaavaa vastakkainasettelua syntyi teollisen työn ja elämäntavan organisoimisesta eli työnantajan ja työntekijöiden suhteesta. Toisin sanoen erilaisista näkemyksistä yhdyskunnan järjestyksestä. Nokian paperi- ja kumitehdasyhdyskunnan kehitys 1800-luvun lopun yhden tehtaan tehdaspaternalismista 1930-luvun valkoiseen tehdasvaltaan kuvaa laajemminkin tehdasyhdyskuntien järjestystä Suomessa.
Tutkimuksen kohteena oleva Nokian paperi- ja kumitehdasyhdyskunta oli vanhin Suomen lukuisista paperiteollisuuden varaan syntyneistä tehdasyhdyskunnista. Nokian yhdyskunnan tekee erityisen mielenkiintoiseksi sen sisäisen rakenteen muutos. Suomen paperiteollisuuden uranuurtajan vuori-insinööri Knut Fredrik Idestamin puuhiomosta alkunsa saanut Nokian tehdaskylä oli 1900-luvun alkuvuosiin saakka tyypillinen suomalainen yhden tehtaan paperitehdasyhdyskunta, mutta vuonna 1904 Nokialle siirretystä Suomen Gummitehdas Oy:n kumitehtaasta kasvoi sotien välisenä aikana Nokian suurin tehdas. Kumitehtaan työyhteisö sekä työorganisaatio ja -kulttuuri poikkesivat selvästi paperitehtaasta. Tämä rikkoi tehdasyhdyskunnan yksinapaisuuden ja vaikutti keskeisesti paikallisen järjestyksen muutokseen.
Tutkimuksessa käytetään kokonaishistoriallista metodia ja tutkimusote on vertaileva. Vertailun avulla Nokian tehdasyhdyskunnan ilmiöt saadaan oikeisiin suhteisiinsa ja samalla se antaa mahdollisuuksia tehdä tutkimustuloksista laajempiakin tulkintoja. Tutkimus koskee nimenomaan koko tehdasyhdyskuntaa ei pelkästään tehdasyhteisöjä. Näin voidaan selvittää tehdasyhteisöjen vuorovaikutusta muiden väestöryhmien kanssa ja sitä mikä oli tehtaiden luoman järjestyksen merkitys koko yhdyskunnalle. Tutkimuskysymykseen vastataan seuraavien osatekijöiden avulla: yhteiskunnan rakenne eli väestöryhmät ja niiden muodostuminen, yhteiskunnan hierarkia ja sosiaaliset suhteet, tehdasjärjestelmä, työolot ja -ehdot, eri väestöryhmien elinolosuhteet, poliittinen ja aatteellinen toiminta sekä ulkoiset vaikutteet.
Nokian tehdasyhdyskunnan sosiaalisen järjestyksen voi jakaa neljään vaiheeseen:
1. Tehdaspaternalismi 1870-1905,
2. Kansalaisyhteiskunnan läpimurto 1905-1918,
3. Poliittisuuden nousu 1919-1928 ja
4. Totaalinen herruus 1929-1939.
Nokian tehdaskylää leimasi 1900-luvun alkuvuosiin saakka paperitehtaan tehdaspaternalistinen hallintatapa. Tämä varsinkin paperitehtaissa yleinen järjestys perustui tehtaan johdon hallitseman hierarkian mukaisiin sosiaalisiin suhteisiin ja sen vastapainona työväelle tarjottuun huoltojärjestelmään. Tehdaspaternalistinen järjestys joutui Nokialla kuten muissakin Suomen tehdasyhdyskunnissa kansalaisyhteiskunnan noustessa voimistuneiden muutospaineiden alle erityisesti vuoden 1905 suurlakon jälkeen. Samoihin aikoihin kumitehdas mursi paperitehdasyhdyskunnan rakennetta ja siihen liittyen jo pelkkä väkiluvun nopea kasvu muokkasi järjestystä. Kysymys paikallisesta järjestyksestä kiteytyi erityisesti vuoden 1918 sisällissodan jälkeen yhä selvemmin poliittiseksi valtakamppailuksi.
Nokialla yhteiskunnan sisintä, työnantajien ja työntekijöiden välistä suhdetta, koskeva suora yhteentörmäys tapahtui muihin tehdasyhdyskuntiin verrattuna myöhään vasta 1920-luvun lopulla. Tällöin kumitehtaan lakon päättyminen työntekijöiden täydelliseen tappioon yhdistettynä pula-ajan ja yleisen oikeistosuuntauksen luomaan ilmapiiriin antoi tehdasvallalle Nokialla vielä jatkoaikaa. Kolmikymmenluvulla tehdasyhtiöt hallitsivat Nokian yhdyskuntaa taloudellisen mahtinsa ja poliittisen kontrollin avulla vahvasti niin taloudellisesti, poliittisesti kuin kulttuurisestikin. Tämä valkoinen valta päättyi sota-aikaan, jonka aiheuttama yhteiskunnallinen murros vei laajalta paikalliselta tehdasvallalta viimeisetkin edellytykset. Tämä muutos on myös luonteva tutkimuksen päätepiste.
Hallitsevia tekijöitä Nokian tehdasyhdyskunnan järjestyksen muutoksessa olivat yhdyskunnan sosiaaliset suhteet, sisäinen rakenteellinen kehitys ja ulkoiset vaikutteet. Teolliset suhteet olivat yhdyskunnan järjestyksen ydintä, jota yhdyskunnan sisäiset tekijät ja ulkopuoliset reunaehdot muokkasivat. Ulkoa tulleet taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset vaikutukset olivat merkittäviä, mutta ne koskivat eriasteisina kaikkia muitakin yhdyskuntia. Erot yhdyskuntien välillä syntyivätkin pääasiassa niiden sisäisistä tekijöistä eli siitä kuinka niissä reagoitiin näihin ulkoisiin vaikutteisiin. Nokialla paikallinen järjestys sai voimakkaasti suuntansa tehdasyhtiöiden ja työntekijöiden keskinäisistä suhteista. Paternalismista siirryttiin lopulta selkeisiin voimapoliittisiin suhteisiin. Yhdyskunnan järjestystä ohjasi koko tutkimusaikakauden tasapainoilu työrauhan ja tehtaan menestyksen takaamiseen tähtäävän tehdasvallan ja työväen työelämässä sekä koko yhdyskunnassa tavoitteleman sosiaalisen tasa-arvon ja omaehtoisen vaikutusvallan välillä.
Nokian tehdasyhdyskunnan sosiaalisen järjestyksen selvittäminen on tärkeää, jotta voidaan ymmärtää näiden omaleimaisten yhdyskuntien merkitystä Suomen yhteiskunnalle. Tehdasyhdyskunnissa muodostui erityislaatuinen sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden verkko, jonka avulla on hyvä tutkia myös kansalaisyhteiskunnan läpimurtoa suomalaiselle maaseudulle ja koko agraarin Suomen teollistumista ja sen aiheuttamaa yhteiskunnallista muutosta. Tehdasyhdyskunnissa nämä muutokset näkyivät voimakkaina. Yhteiskuntaa muokkaavaa vastakkainasettelua syntyi teollisen työn ja elämäntavan organisoimisesta eli työnantajan ja työntekijöiden suhteesta. Toisin sanoen erilaisista näkemyksistä yhdyskunnan järjestyksestä. Nokian paperi- ja kumitehdasyhdyskunnan kehitys 1800-luvun lopun yhden tehtaan tehdaspaternalismista 1930-luvun valkoiseen tehdasvaltaan kuvaa laajemminkin tehdasyhdyskuntien järjestystä Suomessa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4970]