Kasvatus teknologisessa maailmassa. Tutkimus teknologisoituvasta kasvatuksesta

Abstract

Nuorisotutkimusverkoston tutkija Tomi Kiilakoski tutkii väitöskirjassaan kasvatusta teknologisessa maailmassa ja väittää, että kasvatus teknologisoituu, jos päämäärien sijaan puhutaan vain tehokkaista keinoista tuottaa oppimista.

Kysymme pedagogisia kysymyksiä, kun meidän pitäisi pohtia, miten asia toteutetaan teknologisesti. Toisinaan pähkäilemme teknologisia kysymyksiä, kun meidän pitäisi puhua kasvatuksesta , Kiilakoski havainnollistaa vallitsevaa sekaannusta.

Kasvatus teknologisessa maailmassa -teos yhdistää historiallisen ja filosofisen näkökulman sekä nykyilmiöiden kriittisen lähiluennan. Se sisältää suomen- ja englanninkielisiä artikkeleita sekä laajan johdannon ja yhteenvedon. Teos tarkastelee kasvatuksen teknologisoitumista sekä erittelee, minkälaisen kasvatuksellisen alustan Internet muodostaa. Keskeinen filosofi Kiilakosken teknologiaa koskevassa tarkastelussa on saksalainen Martin Heidegger.

Tomi Kiilakoski kuvaa kasvatuksen teknologisoitumista eli kehityskulkua, jossa kasvatuksen kysymykset tulkitaan teknologisiksi kysymyksiksi oppimistulosten tehokkaasta saavuttamisesta ilman, että tarkastellaan kasvatuksen välitöntä ympäristöä tai sitä sosioteknologista kehystä, joka kasvatusta muovaa. Väitöskirjan tekstit yhdistävät teoreettista kasvatustarkastelua aikalaiskriittisiin teemoihin ja käytännön esimerkkeihin. Ne esittelevät historiallisia kehityskulkuja, joiden myötä kasvatus on alettu hahmottaa yhä enemmän välineellisenä kysymyksenä. Väitöskirjassa analysoidaan, millä tavoin kasvatuksen ympäristöt muotoutuvat uudelleen teknologian käytön myötä sekä osoitetaan, että kasvatuksen teknologisoitumisen vaikutukset jäävät näkemättä, jos teknologian käyttöön suhtaudutaan vain välinetason kysymyksenä.

Teknologia on peruuttamaton osa nykymaailmaa

Kiilakosken mukaan teknologia on peruuttamaton osa nykymaailmaa ja teknologia on otettava tarkastelun kohteeksi myös silloin, kun analysoidaan kasvatuksellisia ja sosiaalisia teemoja. Tutkimuksen käsitteellisinä työkaluina toimivat teknologian ja välineellisen rationaalisuuden käsitteet. Tutkimus on pääosin teoreettinen. Teknologia nähdään siinä kulttuurisena paradigmana, joka heijastuu monille inhimillisen elämän osa-alueille. Välineellisen rationaalisuuden käsitettä käyttämällä analysoidaan, millä tavoin kasvatuksen näkeminen välineenä ennalta asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi vaikuttaa kasvatuksen käytäntöön ja kaventaa kasvatuksen alaa.

Väitöskirjan analyysin mukaan teknologiaan ja sen kasvatukselliseen käyttöön liitetään usein katteettomia odotuksia. Sen odotetaan parantavan ja tehostavan kasvatusta. Optimistiset olettamukset nojaavat kertomukseen teknologiasta edistyksen sanansaattajana. Teknologian kasvatuskäyttö edellyttää, että ymmärretään, millä tavoin teknologia muuttaa aiempia rakenteita. Uuden teknologian tai teknisen laitteen käyttöönotto on siirtymä sosioteknisessä järjestelmässä, jolloin uuden teknologian käyttöönotto muovaa uusiksi koko toimintaympäristönsä. Teoksessa osoitetaan, että Internetin käyttöön kasvatuksessa liittyy sekä mahdollisuuksia, kuten uusia ja demokraattisempia suhteita nuorten ja vanhempien välillä, mutta myös uhkia, esimerkiksi väkivaltaisen minäkuvan luomista.

Kasvatus teknologisessa maailmassa purkaa teknologiainnostuksen kulttuurisia juuria. Se erittelee tekijöitä, jotka ohjaavat näkemään kasvatuksen välineellisenä toimintana. Teos ylittää teknopessimismin ja -optimismin välistä kuilua ja luo näkökulmia siihen, miten teknologiaa voidaan käyttää kasvatuksellisesti tolkullisesti. Taustalla on pluralistinen kanta, jonka mukaan kasvatuksessa ei voida nojata pelkästään teknologiseen asenteeseen, vaan on omattava useita eri tapoja nähdä kasvatuksellisesti haastavat kohdat. On yhtä aikaa elettävä teknologian kanssa teknologisessa maailmassa ja hyödynnettävä sen avaamia mahdollisuuksia, mutta on myös analysoitava sen ilmentymiä kriittisesti ja pohdittava, mitä seuraamuksia niillä on yhteisöllisyydelle ja yksilöllisyydelle.

Tomi Kiilakoski työskentelee tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Hän on tutkinut kasvatuksen filosofisia kysymyksiä, nuorisotyötä, kriittistä pedagogiikkaa, kasvatuksen teknologisoitumista, opettajan ammatillista identiteettityötä sekä nuorten osallisuutta. Kiilakoski on julkaissut laajalti sekä suomeksi että englanniksi. Hän on toiminut lehtorina Tampereen yliopistossa ja Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Hän tutkii tällä hetkellä nuorisotyön ja koulun yhteistyön ja rajanylitysten muotoja.

This doctoral dissertation looks philosophically at the nature of technology and examines what kind of relationship exists between technology and education. The work describes the technologisation of education, a trajectory in which pedagogical questions are interpreted as technological questions about the efficient achievement of teaching results without scrutinising its immediate context or the socio-technological framework which shapes it.

The study is comprised of an introduction, seven articles, and a summary article. The texts combine theoretical insights on education with critical contemporary analysis and practical examples. The articles analyse historical trajectories, through which education began to be framed more as an instrument, and the ways in which educational environments have been transformed due to the use of technology. It is demonstrated that the effects of the technologisation of education are invisible if the use of technology is approached merely as an instrument for something.

The study is divided into two parts. In the first part the research question is generally what kinds of reasoning can be found behind the technologisation of education and what kinds of forms the technological outlook has assumed in education politics, the use of educational technology, the planning of the curriculum, and in relation to the subject of education. The second part analyses the role of the Internet in more detail in the formal and informal arenas of learning and suggests how the Internet should be understood in the context of pedagogy and education. The conceptual tools for the study are the concepts of technology and instrumental rationality. The study is primarily theoretical. Technology is seen in the cultural paradigm, which reflects into many parts of human life. The concept of instrumental rationality is used to analyse how seeing education as a tool for achieving pre-set goals influences education practices and narrows down the field of pedagogy. The study argues that technology is an unavoidable part of the contemporary world and must also be examined in the context of pedagogy and education. The use of new technology or a technical device is a transformation in the socio-technical system and the use of new technology re-moulds the entire operational environment.

The study deconstructs the cultural roots of the technology and identifies factors that strengthen the understanding of education as instrumental activity. It transcends the chasm between technological pessimism and optimism and creates new perspectives on how technology can be used sensibly in education. The background of the study is the pluralistic position, which holds that education cannot only follow the technological outlook, but rather there must be several different ways of viewing the challenges of education. One must at the same time live with technology in a technological world and make use of the possibilities it creates, but at the same time one must also analyse its manifestations critically and carefully with regards to its impact on feelings of community and individuality.