Biomarkers for predicting the outcome of Puumala hantavirus infection
Outinen, Tuula (2012)
Outinen, Tuula
Tampere University Press
2012
Sisätautioppi - Internal Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2012-12-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8944-0
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8944-0
Tiivistelmä
Hantaviruksiin kuuluva Puumala-virus aiheuttaa lievän munuaisoireisen verenvuotokuumeen, myyräkuumeen. Taudin vaikeusaste vaihtelee oireettomasta kuolemaan johtaviin tapauksiin, jotka ovat kuitenkin harvinaisia. Myyräkuumeen taudin kehittymistä ei täysin tunneta, mutta immunologisilla reaktioilla on arveltu olevan siinä tärkeä osuus. Väitöstutkimuksessa selvitettiin erilaisten immunologisten tekijöiden yhteyttä myyräkuumeen vaikeusasteeseen sekä arvioitiin niiden mahdollista osuutta taudin kehittymisessä.
Korkean IL-6-pitoisuuden todettiin liittyvän vaikeaan myyräkuumeeseen ja olevan itsenäinen riskitekijä munuaisten vajaatoiminnalle.
Pitkän pentraksiinin PTX3:n pitoisuus oli koholla akuutissa myyräkuumeessa ja korkea pitoisuus oli yhteydessä vaikeaan taudinkuvaan, erityisesti matalaan verihiutaletasoon sekä myös komplementtijärjestelmän aktivaatioon. Tutkimuksen perusteella PTX3 voisi vaikuttaa matalan trombosyyttitason kehittymiseen myyräkuumeessa aktivoituneen komplementtijärjestelmän kautta.
Tryptofaania kataboloivan entsyymin IDO:n pitoisuuden todettiin olevan koholla akuutissa myyräkuumeessa ja korkea IDO oli yhteydessä vaikeaan tautiin sekä osoittautui merkittävän munuaisten vajaatoiminnan itsenäiseksi riskitekijäksi. IDO saattaa vaikuttaa munuaisten vajaatoiminnan kehittymiseen myyräkuumepotilailla aiheuttamalla tubulaaristen epiteelisolujen apoptoosia tai lamaamalla immuunijärjestelmää T-soluja estämällä.
Soluvapaa DNA on peräisin apoptoottisista tai nekroottisista soluista ja siten kuvastaa solutuhon määrää erilaisissa sairauksissa. Plasman soluvapaan DNA:n pitoisuus todettiin koholla olevaksi akuutissa myyräkuumeessa. Se myös korreloi taudin vaikeuteen mm. sairaalahoidon kestolla arvioituna. Virtsan soluvapaan DNA:n eritys puolestaan ei ollut myyräkuumeessa koholla eikä se korreloinut taudin vaikeusasteeseen. Siten virtsan soluvapaan DNA:n eritys ei kuvasta tulehduksen määrää munuaisissa.
Korkea plasman CRP ei liittynyt vaikeampaan akuuttiin myyräkuumeeseen vaan päinvastoin osoittautui mahdolliseksi munuaisten toimintaa suojaavaksi tekijäksi. CRP ei siten sovellu seurantamerkkiaineeksi arvioitaessa taudin vaikeusastetta ja ennustetta myyräkuumepotilailla.
Korkean IL-6-pitoisuuden todettiin liittyvän vaikeaan myyräkuumeeseen ja olevan itsenäinen riskitekijä munuaisten vajaatoiminnalle.
Pitkän pentraksiinin PTX3:n pitoisuus oli koholla akuutissa myyräkuumeessa ja korkea pitoisuus oli yhteydessä vaikeaan taudinkuvaan, erityisesti matalaan verihiutaletasoon sekä myös komplementtijärjestelmän aktivaatioon. Tutkimuksen perusteella PTX3 voisi vaikuttaa matalan trombosyyttitason kehittymiseen myyräkuumeessa aktivoituneen komplementtijärjestelmän kautta.
Tryptofaania kataboloivan entsyymin IDO:n pitoisuuden todettiin olevan koholla akuutissa myyräkuumeessa ja korkea IDO oli yhteydessä vaikeaan tautiin sekä osoittautui merkittävän munuaisten vajaatoiminnan itsenäiseksi riskitekijäksi. IDO saattaa vaikuttaa munuaisten vajaatoiminnan kehittymiseen myyräkuumepotilailla aiheuttamalla tubulaaristen epiteelisolujen apoptoosia tai lamaamalla immuunijärjestelmää T-soluja estämällä.
Soluvapaa DNA on peräisin apoptoottisista tai nekroottisista soluista ja siten kuvastaa solutuhon määrää erilaisissa sairauksissa. Plasman soluvapaan DNA:n pitoisuus todettiin koholla olevaksi akuutissa myyräkuumeessa. Se myös korreloi taudin vaikeuteen mm. sairaalahoidon kestolla arvioituna. Virtsan soluvapaan DNA:n eritys puolestaan ei ollut myyräkuumeessa koholla eikä se korreloinut taudin vaikeusasteeseen. Siten virtsan soluvapaan DNA:n eritys ei kuvasta tulehduksen määrää munuaisissa.
Korkea plasman CRP ei liittynyt vaikeampaan akuuttiin myyräkuumeeseen vaan päinvastoin osoittautui mahdolliseksi munuaisten toimintaa suojaavaksi tekijäksi. CRP ei siten sovellu seurantamerkkiaineeksi arvioitaessa taudin vaikeusastetta ja ennustetta myyräkuumepotilailla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5015]