Media Accountability in Tanzania's Multiparty Democracy: Does Self-regulation Work?

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia itsenäisen ja vapaaehtoisen median itsesääntelyelimen Media Council of Tanzanian (MCT) tehokkuutta median itsesääntelyn valvojana nuoressa demokratiassa. Keskityn työssäni Tansaniaan, joka muiden Afrikan maiden lailla on käynyt läpi liberaaleja demokraattisia muutoksia 1980-luvun puolivälistä lähtien. Monet Afrikan maat kääntyvät Tansanian puoleen oppiakseen MCT:n kokemuksista median itsesääntelyn uranuurtajana, mutta tiedossa MCT:n tehokkuudesta taata median vastuullisuus on huomattavia aukkoja.

Tämä väitöskirja yrittää vastata seuraaviin kysymyksiin: (i) Miten syvälle juurtuneet arvot ja historia, jotka erottavat afrikkalaiset yhteisöt länsimaisista, näkyvät viestinnän ja median sääntelyn kehyksissä Afrikassa? (ii) Millä tavoin ovat länsimaiset käsitykset median roolista ja sen sääntelyn kehyksistä liberaalissa demokratiassa relevantteja Afrikan demokratisoitumisessa? (iii) Mitkä ovat journalistien ja muiden osallisten näkemykset median roolista Tansanian nuoressa demokratiassa? Miten he näkevät median vastuullisuuden, ja erityisesti itsesääntelyn käsitteen? (iv) Mitkä ovat journalistien ja muiden osallisten näkemykset MCT:n tehokkuudesta itsesääntelyn valvojana. (v) Miten tehokkaat MCT:n sovintomenettelyt ovat? Onko ohjeiden noudattaminen useimmissa tai kaikissa sovintopäätöksissä tarpeeksi hyvä osoitus itsesääntelyelimen tehokkuudesta itsesääntelyn valvojana?

Olen yrittänyt vastata yllä oleviin kysymyksiin ensinnäkin tekemällä kirjallisuuskatsauksen esikolonialistisista ja jälkikolonialistisista afrikkalaisista filosofioista, perinteistä ja arvoista, jotka ovat vaikuttaneet viestinnän ja median säädöksiin, erityisesti sääntelykehyksiin. Toiseksi, olen tutkinut journalistien ja alan asiantuntijoiden näkökulmia aiheeseen liittyen. Kolmanneksi, olen tarkastellut MCT:n sovintomenettelyjä kymmenen vuoden ajalta (1997 2006).

Viisi tärkeintä tämän tutkimuksen johtopäätöstä:

Ensinnäkin, suurin osa haastateltavista kokevat liberaalin demokratian, joka on sävyttänyt Tansanian uudistusta 1980-luvun puolivälistä ja 1990-luvulta lähtien, haitallisena tansanialaisten muutos- ja vapaustarpeille, koska se on pitkälti totellut kansainvälisten rahastojen ja lahjoittajien saneluja.

Toiseksi, useimmat haastateltavat eivät erottele median roolia yhteiskunnassa ja demokratiassa, vaikka he selkeästi ymmärtävätkin median roolin haasteet uudessa demokratian tehtävässä.

Kolmanneksi, suurin osa haastateltavista, kaikista kolmesta tämän tutkimuksen lähestymistavoista, kokevat, että medialait, omistajien väliintulo, ja poliitikkojen sekä yritysmaailman vaikutteet tekevät heidän työnsä demokratian edistäjinä ja ylläpitäjinä hankalaksi. Yleisesti ottaen haastateltavat ovat huolissaan vastuuttomasta journalismista, joka johtuu ammattitaidon puutteesta, huonoista palkoista, korruptiosta ja eturistiriidoista. Osa haastateltavista on sitä mieltä, että hallitus tai lakisääteinen julkisen sanan neuvosto voivat puuttua yllä mainittuihin ongelmiin.

Neljänneksi, vaikka haastateltavat kokevat, että MCT on yleisesti ottaen tarpeellinen koneisto edistämään itsesääntelyä hallituksen kontrolloinnin sijaan heidän mielestään MCT on vielä tehoton, ja siltä puuttuu hampaat, jolla se voisi tehdä päätöksistään sitovia.

Viidenneksi, vaikka MCT on tehnyt paljon valvoessaan median itsesääntelyä, kun sovittelutapauksia on tuotu sen eteen, MCT:n tehokkuus vaikuttaa olevan rajoitettua.

In this research I set out to interrogate the effectiveness of an independent and voluntary media council, in spearheading self-regulation of media in a young democracy. My focus was on the Media Council of Tanzania (MCT), which was introduced in 1995 after the country had embarked on liberal democratic reforms. While many countries in Africa are turning to Tanzania to learn from the experience of the MCT in spearheading self-regulation of media, there appears to be a conspicuous lack of comprehensive knowledge about the effectiveness of the mechanism in ensuring media accountability. For example, in which ways do historical realities in Africa support notions such as liberal democracy and self-regulation that were re-introduced to Africa in the early 1990s? Or is there any evidence which suggests that self-regulation, spearheaded by a voluntary media council like MCT, can be effective in promoting media freedom and accountability in a young democracy like Tanzania? What do journalists and other media stakeholders think about the effectiveness of an independent, voluntary and non-statutory council like the MCT in spearheading self-regulation?

Five key conclusions emerge from the findings of this research.

Firstly, most respondents view liberal democracy which has characterized Tanzania s reform process since mid 1980s and 1990s as inimical to transformative and liberatory needs of Tanzanians in general because it has largely responded to the dictates of international financial institutions as well as donors.

Secondly, most respondents do not differentiate the functions of media in general from the role of media in democracy although they demonstrate a clear understanding of the difficulties of their role in the new democratic dispensation.

Thirdly, most respondents in all the three approaches of this study view media laws, ownership interference, politicians as well as corporate sector s influence on their work as major obstacles to their role in promoting and sustaining democracy. In general respondents further express concern about irresponsible journalism caused by lack of professionalism, poor pay, corruption and conflict of interests which, according to some of them, can be addressed by either government intervention or through a statutory media council.

Fourthly, although respondents generally view MCT as a necessary mechanism to foster self-regulation as opposed to government control they still view it as ineffective and in need of teeth to make its decisions binding.

Fifthly, although the MCT seems to have played a significant role in spearheading self-regulation of media as cases brought before it for arbitration demonstrate, its effectiveness seems to be limited.