85 vuotta täyttäneiden virtsatieinfektio

Abstract

Väitöskirjatyössä tutkittiin 85 vuotta täyttäneiden tamperelaisten virtsatieinfektiota (VTI).

Vuonna 1977 Tampereella asui 674 kyseiseen ikäryhmään kuuluvaa henkilöä. Heistä 561 (83%) osallistui alkututkimukseen vuonna 1977. Tutkituista 82% oli naisia. Tutkimus perustui haastattelutietoihin sekä lääkärintarkastus- ja laboratoriolöydösten analyysiin.

Yli puolet (54%) tutkituista asui kotona, 22% vanhainkodissa ja 24% oli pysyvästi sairaalapotilaana.Yhden vuoden seurantatutkimukseen osallistui 388 ja viiden vuoden seurantatutkimukseen 167 vanhusta. Heiltä saatiin vastaavasti 519, 343 ja 145 virtsanäytettä, joista tutkittiin virtsan happamuus, ominaispaino, valkuainen, sokeri, ketonit, sedimentti ja bakteerien gram-värjäys. Lisäksi tehtiin bakteeriviljely.

VTI osoittautui alkututkimuksessa enemmän vanhojen naisten kuin vanhojen miesten sairaudeksi, jota havaittiin avohoidossa harvemmin kuin vanhainkodissa ja vanhainkodissa harvemmin kuin sairaalassa. Tutkittujen naisten ryhmässä bakteerivirtsaisuutta (BV) tavattiin kolmanneksella (30%) ja vastaavasti miesten ryhmässä kuudenneksella (13%), yhteensä 27%:lla tutkituista. Oireinen BV esiintyi vain yhdeksällä vanhuksella (2%).

Tutkimuksessa havaittiin merkitsevän BV:n (100 000 bakteeria/ml) yhteys huonontuneeseen liikuntakykyyn, dementoitumiseen ja laitoksessa asumiseen, mutta ei diabetekseen eikä munuaisten toimintakykyyn. Virtsan happamuus vähensi kuolemanvaaraa.

Oireeton BV ei lisännyt kuoleman vaaraa, joten lääkehoito eliniän pidentämiseksi ei ole perusteltua. Lisääntynyttä kuolemanvaaraa ennusti virtsatiekatetrin käyttö, valkuaisen esiintyminen virtsassa (yli 60mg/l), sekä mikroskoopin näkökentässä havaittu (yli 4 solua /näkökenttä) punasolujen tai valkosolujen ylimäärä. Valkuaisen esiintyminen virtsassa oli kuudesta patologisesta virtsalöydöksestä paras kuolemanvaaran osoitin.

Väitöskirjatutkimukseen sisältyi myös vuosien 1977, 1988 ja 1996 vertailututkimusaineisto bakteerien lääkeherkkyyksien vertailemiseksi. Aineisto käsitti 404:n 85 vuotta täyttäneen vanhuksen virtsalöydökset.

Tämän vertailututkimuksen perusteella voidaan sanoa tavanomaisten lääkkeiden olevan edelleen tehokkaita 85 vuotta täyttäneiden vanhusten VTI:n hoidossa.

VTI-lääkkeiden aiheuttamien kustannusten lasku vuoden 1972 78 mmk:sta vuoden 1996 45 mmk:aan on johtunut taudin syntymekanismin selkiytymisestä ja sitä seuranneesta hoitokäytännön muutoksesta: lyhytkestoisempi lääkehoito, estolääkehoidon aloittamiskriteerien tiukkeneminen, jaksottaiseen estolääkehoitoon siirtyminen ja erityiskorvattavuusoikeuden hyväksikäytön väheneminen ennen vuotta 1994. Kyseisen vuoden alusta VTI-lääkkeiden erityiskorvattavuus poistettiin ja siten lääkekustannusten mahdollinen nousu koituu yhä enemmän kroonisesti sairaiden VTI-potilaiden itsensä maksettavaksi.

Tämän tutkimuksen mukaan lääkkeet tehosivat hyvin tamperelaisten vanhusten virtsasta havaittuihin bakteereihin vuosina 1977-1996. On kuitenkin tärkeätä seurata paikallista ja alueellista bakteerien esiintyvyyttä ja lääkeherkkyyttä, jotta voidaan välttyä hankalilta sairaalainfektioilta ja osastojen tilapäisiltä sulkemisilta.

The present UTI study of the very aged comprised an initial survey in 1977, a one-year and a five-year follow-up surveys, a retrospective five-year follow-up survey and an analysis of Finnish medical journals 1972 1996. The study was based on analyses of questionnaires concerning state of health, clinical examinations and specification of urinary findings. A survival analysis was carried out to establish the prognostic value of the urinary findings of the primary examination (1977). The aim of the initial study was to ascertain the prevalence of and the criteria for UTI. The objectives of the follow-up studies were to define the relation of urinary characteristics to survival, the cumulative incidence of the urinary characteristics and the ecological changes in type and susceptibility of urinary pathogens according to place of residence. Changes in the management and costs of UTI were studied by analyzing Finnish medical articles from the period 1972 1989.

Of the 561 aged people participating in the initial survey, 388 and 167 were alive after one and five years, respectively. From these subjects a total of 519, 343 and 145 intact urinary samples were gathered. Over 80 % of the participants in each year were women. More than half of the subjects (54%) were living at home and 22% in old people's homes, and 24% were hospitalized in 1977. About one third of the subjects were living in each place of residence in 1982. A total of 205 articles concerning UTI were published in Finnish medical journals between 1972 and 1996. The study population for the year 1988 comprised 404 old people, 85 years or over. This study population was adjusted in relation to place of residence, age and sex according to the situation in the year 1977.

The Chi-square test was used to assess the significance of frequencies and prevalences. The significance of differences between the mean values was analyzed by Student's t-test. The statistical significance of the difference between the two curves made up of relative survival rates was tested by a likelihood ratio test.

UTI is largely an ailment of old women. Positive urinary findings are more frequent in hospitalized subjects than in outpatients or in residents of old people's homes. In this oldest age group significant bacteriuria was recorded in a third (27%) of the subjects, 30% of the women and 13% of the men. It appeared from the present series that bacterial staining is the best screening method for assessing significant bacteriuria in the very aged and that the increased positive urinary "abnormalities" can in fact be considered a normal phenomenon connected with ageing: serum creatinine values in patients with significant bacteriuria did not differ from those in the rest of the patients. Furthermore, the prevalence of bacteriuria was significantly related to both mobility and place of residence. There was no significant difference between diabetics and non-diabetics as regards urinary symptoms, drug treatment for UTI or findings suggestive of UTI. The conception of the benign character of UTI was strengthened by the fact that urinary acidity, specific gravity and serum creatinine in the bacteriurics did not differ significantly from the corresponding values in the others. Hematuria, pyuria and albuminuria were associated with high mortality and urinary acidity with low mortality. Positive bacterial staining, glucosuria and specific gravity of urine were not related to the survival rate.

Contrary to earlier observations, asymptomatic bacteriuria was not associated with higher mortality. This finding is in accordance with the now prevailing view of the nature of bacteriuria. Most cases of chronic pyelonephritis originate in early childhood, and most people with this condition would presumably not live to a great age. This finding is also in accordance with observations that bacteriuria is, mainly, a harmless condition of the lower urinary tract, although differing views have been put forward regarding old people. Ultimately the resistance to drugs and the use of an indwelling catheter turned out to be a factor predicting increasing mortality.