Neurocognitive functioning and social competence in preschool children with epilepsy

Abstract

Epilepsia on yleisimpiä lastenneurologisia sairauksia. Tutkimusten mukaan epilepsiaan, samoin kuin muihin neurologisiin sairauksiin liittyy kohonnut tiedonkäsittelyn ja käyttäytymisen ongelmien riski. Kehityksellisen vaikeuksien riski on erityisesti suurentunut niillä lapsilla, joiden epilepsian syy on rakenteellinen tai aineenvaihdunnallinen. Kuitenkin myös niillä lapsilla, joilla on geneettinen epilepsia, on todettu kapea-alaisempia kognitiivisia erityisvaikeuksia, esimerkiksi vaikeuksia tarkkaavuudessa ja lyhytkestoisessa työmuistissa. Epilepsian, kognitiivisten toimintojen ja käyttäytymishäiriöiden suhdetta on aikaisemmin tutkittu lähinnä kouluikäisillä lapsilla.

Väitöskirjatyössä tutkittiin alle kouluikäisten epilepsiaa sairastavien lasten neurokognitiivisia toimintoja ja sosiaalista toimintakykyä. Tutkittavat lapset olivat Pirkanmaan sairaanhoitopiirin seurannassa olevia lapsia, joista oli poimittu väestöpohjainen kohortti (N=64). Näillä alle kouluikäisillä epilepsiaa sairastavilla lapsilla havaittiin yleisen älykkyyden ongelmia ja kapea-alaisia erityisvaikeuksia. Noin puolella tutkittavissa todettiin kehitysvamma tai siihen verrattavissa oleva alentunut älyllinen suorituskyky. Myös niillä lapsilla, joiden kognitiivinen suoriutuminen oli ikäodotusten mukaista, todettiin ryhmätasolla vaikeuksia kielellisissä toiminnoissa, lyhtykestoisessa kielellisessä muistissa ja tarkkaavuudessa. Myös epilepsiaa sairastavien lasten vanhemmat arvioivat lapsillaan olevan enemmän tarkkaavuuden ja käyttäytymisen vaikeuksia kuin terveiden ikätovereiden vanhemmat.

Väitöskirjatyöhön liittyi systemaattinen kirjallisuuskatsaus aikaisempiin epilepsiaa sairastavien lasten sosiaalista toimintakykyä käsitteleviin tutkimuksiin. Aikaisemmissa tutkimuksissa sosiaalisen toimintakyvyn eli kompetenssin käsitettä ei ollut teoreettisesti määritelty. Lisäksi tutkimukset keskittyivät lähes yksinomaan sosiaalisen sopeutumisen ongelmiin eli käyttäytymishäiriöihin. Sen sijaan tutkimukset epilepsiaa sairastavien lasten sosiaalisen toimintakyvyn myönteisistä osa-alueista, kuten sosiaalisista taidoista tai sosiaalisesta suoriutumisesta olivat selvästi vähäisempiä. Tulevaisuudessa näihin keskeisiin sosiaalisen kompetenssin osa-alueisiin olisi hyvä keskittyä enemmän, jotta saadaan kokonaiskuvaa epilepsiaa sairastavien lasten sosiaalisesta toimintakyvystä.

Tutkimustulosten perusteella suositellaan neuropsykologista kartoitusta varhaisvaiheessa kaikille epilepsiaan sairastuville lapsille. Tiedonkäsittelyyn ja oppimiseen liittyvien tekijöiden ohella on syytä kiinnittää enemmän huomiota myös näiden lasten iänmukaisten sosiaalisten taitojen tukemiseen ja käyttäytymisvaikeuksiin.

Epilepsy is one of the most common neurologic conditions in children. Earlier studies have demonstrated both neurocognitive impairment and behavioral problems in school-aged children with epilepsy. The aim of this dissertation was to investigate neurocognitive functions and social competence in preschool-aged children with epilepsy to find out whether these problems were already present at younger ages.

This dissertation is a population based cohort study of neurocognitive functions and social competence in preschool-aged (i.e. three to six years old) children with epilepsy (N = 64). The results indicated neurocognitive impairments, mental retardation or severe learning disabilities in half of the cohort. These impairments were typically seen in children with complicated epilepsy, i.e. those with underlying central nervous system pathology or additional neurologic conditions. Specific neurocognitive problems in language, verbal-short-term memory, and attention were also found in children with uncomplicated epilepsy. In addition to neurocognitive problems, preschool-aged children with epilepsy had weaker social competence compared to their healthy peers. Poorer social competence reported by parents was demonstrated in poorer social skills and more frequent behavior problems (especially internalizing problems).

A review of earlier studies on social competence indicated that social competence was not usually defined or problematized. The studies reviewed mostly focused on social adjustment and demonstrated problems in this area in school-aged children with epilepsy. However, not all aspects of social competence have been studied. Therefore, more studies on social skills and performance are needed to increase our understanding of social competence among children with epilepsy. Also, future studies should address the role of epilepsy-related factors and neurocognitive functions as mediating factors for social competence.