ASLAK-kuntoutus vahvistaa työhyvinvointia valikoivasti

Abstract

Väestön pitäminen työkykyisenä mahdollisimman pitkään tulee entistä tärkeämmäksi, kun työikäisten määrä alkaa lähivuosina vähentyä Suomessa. ASLAK - kuntoutus on tarkoitettu työssä käyville ihmisille, joiden työhyvinvointi uhkaa heikentyä, mutta joilla ei vielä ole pitkiä sairauslomia tai työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiä. Tavoitteena on edistää osallistujien terveyttä, vahvistaa työ- ja toimintakykyä sekä luoda edellytyksiä työkyvyn pitkäaikaiselle säilyttämiselle. Ohjelma jakautuu terveyskunnon aktivointiin, oman työn ja työssä jaksamisen tutkimiseen ja kehittämiseen sekä terveellisten elämäntapojen vahvistamiseen.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin ASLAK-kuntoutuksen vaikutusta työhyvinvointiin työpsykologisin mittarein vertaamalla kuntoutujien (N=148) ja vertailuryhmän (N=34) tuloksia. Lisäksi tarkasteltiin työkuormituksesta palautumisen roolia työhyvinvoinnin vahvistumisessa sekä analysoitiin, ketkä hyötyivät ASLAK-kuntoutuksesta eniten. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2007 08 Siuntion Hyvinvointikeskuksen esimiesten ja asiantuntijoiden ASLAK-kursseilla.

Tulosten mukaan ASLAK-kuntoutuksella oli eniten vaikutusta osallistujien hyvinvointiin ja terveyteen. Osallistujien työperäisestä väsymyksestä palautumisen tarve ja stressi vähenivät, ja koettu työkyky ja terveys vahvistuivat vertailuryhmään nähden. Lisäksi kuntoutujien positiivinen mieliala ja unen laatu parantuivat, vaikka vertailuryhmässä nämä pysyivät ennallaan. Sen sijaan tutkimus osoitti, etteivät vaikutukset ulottuneet työoloihin.

ASLAK-kurssien aikana osallistujat selkiyttivät työn tärkeysjärjestyksiä ja työnjakoja. Monet tarkistivat suhtautumistaan työpaineisiin ja omaan vaatimustasoonsa. Kuntoutujat selkiyttivät työn ja vapaa-ajan rajaa ja opettelivat käyttämään vapaa-aikaansa tehokkaammin palautumiseen. Palautuessa voimavarat elpyvät ja väsymys hälvenee. Palautumisen tehostumisella oli olennainen rooli hyvinvoinnin vahvistumisessa.

Tulosten mukaan työhyvinvointi vahvistui kaikkiaan 72 %:lla osallistujista. Kasvu näkyi ennen kaikkea koetun työkyvyn vahvistumisena. Ne osallistujat, joiden työhyvinvointi kasvoi, näyttivät tekevän muutoksia sekä työssään että omassa toiminnassaan. Työhyvinvoinnin heikkeneminen jatkui yhdessä ryhmässä (12 %), missä kielteisen kehityksen pysäyttäminen olisi ilmeisesti vaatinut suurempia hyvinvointia tukevia muutoksia. Lisäksi 16 % osallistujista kuului ryhmään, jossa työhyvinvoinnin motivaatiopuoli pysyi matalana koko seuranta-ajan. He olisivat ilmeisesti tarvinneet tukevampia työoloihin vaikuttavia toimenpiteitä. Kuntoutujista 84 % piti kuntoutuskurssia vähintään melko hyödyllisenä oman hyvinvointinsa, terveytensä tai työkykynsä kannalta.

Työhyvinvoinnin lisäämiseen tarvitaan selkeitä tavoitteita, osuvaa kuntoutuksen ajoitusta ja työpaikan tukea tarvittavien muutosten tekemiselle. Kestävät vaikutukset edellyttävät todellisia muutoksia sekä yksilön omassa toiminnassa että työoloissa. Nykyinen ASLAK-kuntoutuksen yhteys työpaikalle ei riitä kuormitusta tuottavien työolojen korjaamiseen.

Vocationally oriented medical rehabilitation is selective in promoting well-being at work

The rehabilitation of the working population aims at maintaining and improving employees´ work ability and ensuring the supply of skilled and capable labour force in society. This study examined 1) the effectiveness of an early rehabilitation intervention (vocationally oriented medical rehabilitation, VOMR) by comparing the results of VOMR participants (N = 148) to those of a control group (N = 34), 2) the role of recovery from job stress in improving well-being at work during the intervention, 3) who benefited most from the intervention in terms of well-being, and 4) how beneficial participants found the intervention. The theoretical framework of the study was mainly based on job demands-resources and effort-recovery models.

The intervention consists of sessions covering work and vocational topics, stress management, psychological well-being, and physical activity and ergonomics. The data were collected during the period 2007 2008 among clients in one rehabilitation centre. The participants were managers and experts from different fields.

The results showed that 1) compared to controls, the VOMR intervention mainly affected the participants´ well-being and self-rated health. The need for recovery and stress decreased, while work ability and health improved. In addition, positive mood and sleep quality improved among participants while there was no change among controls. Instead, the intervention did not have favourable effects on psychosocial work characteristics (i.e. job demands and resources). 2) The intensification of recovery during off-job time played a crucial role in the improved well-being process. 3) Five latent groups of well-being at work were identified. Well-being at work (especially work ability) improved in two groups (72 % of all participants) and deteriorated in one group (12 %) across one year and 4-5 months. In two small groups (16 %) well-being at work (especially work engagement) remained at a low level. Participants in the improved work ability groups reported more favourable changes in work characteristics and individual recovery experiences. They had made concrete changes in work habits, on the work-home boundary or in off-job activities. 4) 84 % of participants considered the intervention at least somewhat beneficial for their well-being, health and work ability.

The findings suggest that this early rehabilitation intervention is effective and promotes well-being at work, but the intervention seemed to have only minor effects on work characteristics. Early rehabilitation for people in working life needs to be accomplished in close interaction with workplaces. On the individual level participants need strong motivation and support to make changes both at work and in private life that promote their well-being.