Juvenile Idiopathic Arthritis: Studies on associated autoimmune diseases and drug therapy

Abstract

Autoimmuunitaudit ovat kroonisia sairauksia, joissa elimistön oma poikkeavasti toimiva puolustusmekanismi kohdistuu yhteen tai useampaan elimeen tai kudokseen. Lastenreuma on autoimmuunitauti, jonka syy on edelleen avoin. Tutkimukset viittaavat sekä perimän että ympäristön vaikutukseen taudin synnyssä. Tutkimukset eri puolilta maailmaa ovat vahvistaneet, että normaaliväestöön verrattuna autoimmuunitauteja on enemmän sekä lastenreumapotilailla että heidän sukulaisillaan.

Ensimmäisessä tutkimuksessa halusimme tutkia suomalaisten lastenreumapotilaiden muita autoimmuunitauteja. Tutkimme kaikkien vuosina 1992-2000 Heinolaan, Reumasäätiön Sairaalaan tutkimuksiin ja hoitoon ensi kertaa lähetettyjen lastenreumapotilaiden (417) sairauskertomukset Totesimme, että potilailla oli keskimäärin yli 5-kertainen todennäköisyys, verrattuna muuhun väestöön, saada joko nuoruusiän diabetes, keliakia tai hypothyreoosi.

Lisäksi selvitimme lastenreumapotilaiden isän, äidin ja täyssisarusten autoimmuunitaudit. Vuosina 1996-2001 Reumasäätiön sairaalaan lähetettyjen 432 potilaan perheille postitettiin kyselylomake, jossa tiedustelimme perheen autoimmuunitauteja: krooninen reumatauti, keliakia, MS-tauti ja nuoruusiän diabetes. Saimme vastauksen 362:lta potilaalta. Noin viidesosassa (21,4 %) perheistä oli lastenreuman lisäksi joku muu autoimmuunitauti. Lastenreuman ja nuoruusiän diabeteksen esiintyvyys oli selvästi suurempi kuin aikaisemmissa väestötutkimuksissa.

Lisäksi kolmannessa väitöskirjatyössä tarkastettiin valtakunnallisesti vuosilta 1976-2005 kaikkien lastenreumaa ja samanaikaista nuoruusiän diabetesta sairastavien potilaiden sairauskertomukset. Tutkimuksessa selvitettiin näiden tapausten ilmaantuvuus ja lastenreuman taudinkuva. Ilmaantuvuus oli noussut yli viisinkertaiseksi kolmen vuosikymmenen aikana. Tutkituista potilaista useampi kuin lastenreumapotilaista yleensä sairasti taudin reumafaktoripositiivista muotoa ja heillä esiintyi vähemmän kroonista reumaattista silmätulehdusta. Lähes neljäsosalla (22 %) oli joku kolmas autoimmuunitauti. Heillä oli myös huomattavasti enemmän (16 %) vaikeita psykiatrisia ongelmia muuhun väestöön verrattuna.

Neljänneksi tutkimme sitä, mitä lääkkeitä lastenreuman hoitoon Suomessa valtakunnallisesti käytetään. Kansaeläkelaitoksen (KELA) tiedostoista kerättiin tiedot erityiskorvattavista lääkkeistä, jotka oli myönnetty kroonisen niveltulehduksen hoitoon alle 16-vuotiaille lapsille vuosina 2000-2007 ja samanaikaisista reseptiostoista. Aktiivinen lastenreuman hoito kannattaa, koska havaitsimme, että seurantajakson aikana metotreksaatin käyttö lisääntyi merkittävästi samalla kun kortisonin käyttö väheni.

Selvitimme myös, miten samanaikainen nuoruusiän diabeteksen sairastaminen vaikutti lastenreuman lääkitykseen. KELAn tiedostoista löytyi 23 potilasta, joilla oli jo diagnosoitu DM1 ja joille myönnettiin korvattavuus kroonista artriittia hoitaviin lääkkeisiin. Lastenreumapotilaita, joilla on myös nuoruusiän diabetes, hoidettiin aktiivisemmin, koska näistä 19:lle (83 %) aloitettiin metotreksaatti ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Vastaava luku kaikilla lastenreumaa sairastavilla potilailla (1970) valtakunnallisesti oli 59 %. Ero oli tilastollisesti merkitsevä.

Autoimmune diseases (AIDs) are chronic conditions that involve an immune attack on one or more organ systems. Juvenile idiopathic arthritis (JIA) belongs to AIDs with an unknown specific aetiology, with some evidence referring to genetic and environmental factors. Over the recent years, several studies have revealed that the prevalence of AIDs is higher among JIA patients than in controls.

The occurrence of other AIDs was studied in 417 children referred to the Rheumatism Foundation Hospital (RFH) because of JIA during years 1992-2000. Children with JIA had approximately over 5-fold occurrence of diabetes mellitus type 1 (DM1), celiac disease (CD) or hypothyreosis (HT) compared to the population data available. The occurrence of AIDs was studied by questionnaires addressed to the families of the 362 JIA patients referred to the RFH in years 1996-2001. The questions concerned the AID diagnoses in these families: chronic arthritis (CA), DM1, CD and multiple sclerosis (MS). The families were also asked whether the patients or their first-degree relatives were entitled to a special reimbursement for medicines for diabetes or chronic arthritis by the Social Insurance Institution (SII), and what their exact diagnosis was. The diagnoses ultimately made by a physician and recorded as per the ICD-10 classification were then gathered. Almost a quarter, 21.4%, of the families had a member with another AID. The occurrence of JIA and DM1 among the JIA patients relatives was clearly higher than in the previously published studies.

The characteristics of JIA were studied in 82 patients with both JIA and DM1 identified from the SII registers in years 1976-2005. The simultaneous occurrence of JIA and DM1 had increased over 5-fold as the first ten-year period (1976-1985) was compared with the last ten-year period (1996-2005). A quarter of these patients (22%) had a third AI disease. Seropositivity was recorded more often than expected and the proportion of uveitis was low. Almost a fifth of children in this group (16%) had serious psychiatric problems.

The data on prescribed medication for JIA, reimbursed by SII for the first time in years 2000-2007, were collected from the SII registers. The number of identified patients younger than 16 years was 1970. The use of methotrexate (mtx) increased significantly whereas the use of prednisolone decreased during the study period.

The influence of simultaneous DM1 to the drug treatment for JIA was studied in 1970 JIA patients identified in the SII registers from years 2000-2007. The diagnosis of DM1 was already made in 23 children. Mtx was introduced to 83% of these children during the first 3 disease months, compared to 59% in all Finnish JIA patients.