Multimodal Computed Tomography in the Evaluation of Acute Ischemic Stroke
Sillanpää, Niko (2012)
Sillanpää, Niko
Tampere University Press
2012
Radiologia - Diagnostic radiology
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2012-09-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8893-1
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8893-1
Tiivistelmä
Nykyaikainen tietokonetomografiatutkimus helpottaa äkillisen aivoverenkiertohäiriön arviointia
Aivoinfarkti on eräs merkittävimpiä kuolemaan johtavia tai elämän laatua heikentäviä kansansairauksia. Yleisimmin aivoinfarkti johtuu verihyytymän aiheuttamasta kallon sisäisen valtimon tukkeutumisesta. Tukkeutuneen verisuonen avaamiseen pyritään laskimonsisäisellä liuotushoidolla ja valtimonsisäisillä toimenpiteillä. Tietokonetomografiatutkimuksella on keskeinen rooli äkillisen aivoverenkiertohäiriön diagnostisessa selvittelyssä, ennusteen määrittämisessä ja hoidon valinnassa. Nykyaikaiset kuvauslaitteistot mahdollistavat anatomian selvittämisen lisäksi aivoverisuonten ja aivokudoksen verenkierron arvioimisen.
Tässä väitöstutkimuksessa tarkasteltiin äkilliseen aivoinfarktioireistoon sairastuneita potilaita, jotka saivat laskimonsisäisen liuotushoidon. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää akuutin vaiheen verisuoni- ja verenkiertokuvauksista saatujen muuttujien ominaisuuksia ja hyödyllisyyttä aivoinfarktin ennusteen arvioinnissa. Näitä muuttujia olivat mm. verisuonen tukoksen sijainti ja palautumattomasti vahingoittuneen aivokudoksen määrä. Ennustemuuttujana käytettiin kolmen kuukauden kohdalla arvioitua potilaan toiminnallista selviytymistä. Lisäksi vertailtiin eri levyisillä röntgensädeilmaisimilla tehtyjen verenkiertotutkimusten laatua.
Verenkiertoa kuvaavat muuttujat mahdollistivat palautuvien ja palautumattomien muutosten määrällisen arvioinnin ja korreloivat toiminnallisen selviytymisen kanssa. Useimmat muuttujat olivat tilastollisesti merkitseviä ja herkkiä, mutta epätarkkoja hyvän ennusteen arvioimisessa. Tässä väitöstutkimuksessa kehitetyllä kahdella uudella, muokatulla muuttujalla oli vastaavat ominaisuudet, mutta hieman parempi ennustearvo. Sisemmän kaulavaltimon yläosien ja keskimmäisen aivovaltimon alkuosan tukosten todettiin johtavan huonoon lopputulokseen laskimonsisäisestä liuotushoidosta huolimatta. Kapealla röntgensädeilmaisimella tehtyjen aivoverenkiertotutkimusten herkkyys havaita verenkiertohäiriö oli selvästi huonompi leveämmällä ilmaisimella tehtyihin tutkimuksiin verrattuna. Lisäksi kapealla ilmaisimella tehdyissä tutkimuksissa oli enemmän potilaan vähäisistä liikkeistä johtuvia, tulkintaa vaikeuttavia häiriöitä.
Yhteenvetona, tietokonetomografiatutkimuksella saatavilla, aivoverisuonia ja aivokudoksen verenkiertoa kuvaavilla muuttujilla on lisäarvoa äkillisen aivoverenkiertohäiriön diagnostisessa arvioinnissa. Tutkimus kannattaa tehdä leveällä röntgensädeilmaisimella.
Aivoinfarkti on eräs merkittävimpiä kuolemaan johtavia tai elämän laatua heikentäviä kansansairauksia. Yleisimmin aivoinfarkti johtuu verihyytymän aiheuttamasta kallon sisäisen valtimon tukkeutumisesta. Tukkeutuneen verisuonen avaamiseen pyritään laskimonsisäisellä liuotushoidolla ja valtimonsisäisillä toimenpiteillä. Tietokonetomografiatutkimuksella on keskeinen rooli äkillisen aivoverenkiertohäiriön diagnostisessa selvittelyssä, ennusteen määrittämisessä ja hoidon valinnassa. Nykyaikaiset kuvauslaitteistot mahdollistavat anatomian selvittämisen lisäksi aivoverisuonten ja aivokudoksen verenkierron arvioimisen.
Tässä väitöstutkimuksessa tarkasteltiin äkilliseen aivoinfarktioireistoon sairastuneita potilaita, jotka saivat laskimonsisäisen liuotushoidon. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää akuutin vaiheen verisuoni- ja verenkiertokuvauksista saatujen muuttujien ominaisuuksia ja hyödyllisyyttä aivoinfarktin ennusteen arvioinnissa. Näitä muuttujia olivat mm. verisuonen tukoksen sijainti ja palautumattomasti vahingoittuneen aivokudoksen määrä. Ennustemuuttujana käytettiin kolmen kuukauden kohdalla arvioitua potilaan toiminnallista selviytymistä. Lisäksi vertailtiin eri levyisillä röntgensädeilmaisimilla tehtyjen verenkiertotutkimusten laatua.
Verenkiertoa kuvaavat muuttujat mahdollistivat palautuvien ja palautumattomien muutosten määrällisen arvioinnin ja korreloivat toiminnallisen selviytymisen kanssa. Useimmat muuttujat olivat tilastollisesti merkitseviä ja herkkiä, mutta epätarkkoja hyvän ennusteen arvioimisessa. Tässä väitöstutkimuksessa kehitetyllä kahdella uudella, muokatulla muuttujalla oli vastaavat ominaisuudet, mutta hieman parempi ennustearvo. Sisemmän kaulavaltimon yläosien ja keskimmäisen aivovaltimon alkuosan tukosten todettiin johtavan huonoon lopputulokseen laskimonsisäisestä liuotushoidosta huolimatta. Kapealla röntgensädeilmaisimella tehtyjen aivoverenkiertotutkimusten herkkyys havaita verenkiertohäiriö oli selvästi huonompi leveämmällä ilmaisimella tehtyihin tutkimuksiin verrattuna. Lisäksi kapealla ilmaisimella tehdyissä tutkimuksissa oli enemmän potilaan vähäisistä liikkeistä johtuvia, tulkintaa vaikeuttavia häiriöitä.
Yhteenvetona, tietokonetomografiatutkimuksella saatavilla, aivoverisuonia ja aivokudoksen verenkiertoa kuvaavilla muuttujilla on lisäarvoa äkillisen aivoverenkiertohäiriön diagnostisessa arvioinnissa. Tutkimus kannattaa tehdä leveällä röntgensädeilmaisimella.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4843]