Qui sont ces Turcs qui frappent aux portes de l Union européenne ? La construction discursive de l identité européenne au miroir de la Turquie
Luoti, Anna (2012)
Luoti, Anna
Tampere University Press
2012
Ranskan kieli - French Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2012-08-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8881-8
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8881-8
Tiivistelmä
Eurooppalainen identiteetti esiintyy tiheästi sekä akateemisissa tutkimuksissa että arkikielessä, mutta sen sisältö ja muotoutuminen näyttäytyy yhä epäselvänä. Väitöstutkimuksessa selvitetään empiirisen diskurssianalyysin keinoin miten ja millainen eurooppalaisen identiteetin diskurssi ranskalaisessa ja suomalaisessa lehdistössä rakentuu Turkin EU-jäsenyyttä käsittelevissä teksteissä. Tutkimus muodostaa siten kuvaa kielenkäytön, kollektiivi-identiteettien, median ja sosiaalisen todellisuuden suhteesta.
Diskurssi nähdään sosiaalista todellisuutta rakentavana, kielenkäytössä rakentuvana ja ilmenevänä versiona todellisuudesta. Tutkimuksen lähtökohtana on, että eurooppalaista identiteettiä ja sen kriteerejä ei pidetä annettuina, vaan ne määrittyvät diskurssissa. Toisin sanoen työssä esitellään identiteetille kielenkäytöllä tuotettuja sisältöjä. Olennaista ei ole ainoastaan se mitä sanotaan, vaan myös miten se sanotaan, koska diskurssi nojaa tiettyjen merkitysten rakentamiseen kielenkäytössä ja niiden vakiinnuttamiseen vallitseviksi ja lopulta niin sanotuksi totuudeksi. Analyysi osoittaa, että koko aineistossa esiintyy yllättävänkin yhdenmukaisia kielenkäytön tapoja, jotka rakentavat eurooppalaista identiteettiä: aineisto ilmentää siten kansallisten diskurssien sijaan yhtä eurooppalaisen identiteetin diskurssia.
Turkin toiseuden rooli identiteettidiskurssissa on olennainen: Turkki sijoitetaan jatkuvasti ei vain unionin, vaan myös Euroopan ulkopuolelle ja syynä Turkin erilaisuudelle esitetään enemmän tai vähemmän implisiitisti uskonto. Eurooppalaisen identiteetin diskurssissa Eurooppaa (kulttuurisena, historiallisena tai maantieteellisenä käsitteenä) ja unionia ei eroteta toisistaan, vaan Eurooppa esiintyy yhtä aikaa poliittisena ja kulttuurisena käsitteenä, joka muodostaa siteen poliittisen integraation ja identiteetin välille.
Tämänhetkisessä EU-kriisissä eurooppalainen identiteetti voi tuntua utopistiselta, mutta väitöskirja osoittaa, että Turkin EU-jäsenyys mahdollistaa yhtenäisen eurooppalaisen identiteetin rakentumisen kielenkäytössä sekä Ranskassa että Suomessa kielenkäyttö on identiteetin kannalta olennaista. Zygmunt Baumanin mukaan toiseus on niin olennainen osa kollektiivi-identiteettiä, että ilman heitä ei ole meitä : tämän tutkimuksen tulosten perusteella voitaisiin puolestaan eurooppalaisuudesta todeta, että ainakin silloin kun on he , on olemassa myös me .
Diskurssi nähdään sosiaalista todellisuutta rakentavana, kielenkäytössä rakentuvana ja ilmenevänä versiona todellisuudesta. Tutkimuksen lähtökohtana on, että eurooppalaista identiteettiä ja sen kriteerejä ei pidetä annettuina, vaan ne määrittyvät diskurssissa. Toisin sanoen työssä esitellään identiteetille kielenkäytöllä tuotettuja sisältöjä. Olennaista ei ole ainoastaan se mitä sanotaan, vaan myös miten se sanotaan, koska diskurssi nojaa tiettyjen merkitysten rakentamiseen kielenkäytössä ja niiden vakiinnuttamiseen vallitseviksi ja lopulta niin sanotuksi totuudeksi. Analyysi osoittaa, että koko aineistossa esiintyy yllättävänkin yhdenmukaisia kielenkäytön tapoja, jotka rakentavat eurooppalaista identiteettiä: aineisto ilmentää siten kansallisten diskurssien sijaan yhtä eurooppalaisen identiteetin diskurssia.
Turkin toiseuden rooli identiteettidiskurssissa on olennainen: Turkki sijoitetaan jatkuvasti ei vain unionin, vaan myös Euroopan ulkopuolelle ja syynä Turkin erilaisuudelle esitetään enemmän tai vähemmän implisiitisti uskonto. Eurooppalaisen identiteetin diskurssissa Eurooppaa (kulttuurisena, historiallisena tai maantieteellisenä käsitteenä) ja unionia ei eroteta toisistaan, vaan Eurooppa esiintyy yhtä aikaa poliittisena ja kulttuurisena käsitteenä, joka muodostaa siteen poliittisen integraation ja identiteetin välille.
Tämänhetkisessä EU-kriisissä eurooppalainen identiteetti voi tuntua utopistiselta, mutta väitöskirja osoittaa, että Turkin EU-jäsenyys mahdollistaa yhtenäisen eurooppalaisen identiteetin rakentumisen kielenkäytössä sekä Ranskassa että Suomessa kielenkäyttö on identiteetin kannalta olennaista. Zygmunt Baumanin mukaan toiseus on niin olennainen osa kollektiivi-identiteettiä, että ilman heitä ei ole meitä : tämän tutkimuksen tulosten perusteella voitaisiin puolestaan eurooppalaisuudesta todeta, että ainakin silloin kun on he , on olemassa myös me .
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]