Traditional and Novel Treatments for Prostate Cancer - Discoveries at the molecular level
Lehmusvaara, Saara (2012)
Lehmusvaara, Saara
Tampere University Press
2012
Syöpäbiologia - Cancer Biology
Biolääketieteellisen teknologian yksikkö - Institute of Biomedical Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2012-06-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8845-0
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8845-0
Tiivistelmä
Endokriinistä hoitoa käytetään rutiinisti pitkälle edenneen eturauhassyövän hoidossa, vaikka sen solunsisäisiä vaikutuksia tunnetaan huonosti. Tässä väitöskirjatutkimuksessa hyödynsimme Tampereen yliopistollisessa sairaalassa kerättyä harvinaista potilasmateriaalia. Materiaali oli kerätty 28 potilaalta, jotka saivat endokriinistä hoitoa kolmen kuukauden ajan ennen leikkausta. Potilasmateriaalin ansiosta pääsimme tutkimaan syöpäkudosnäytteistä ilmiöitä, joita aiemmin on tutkittu pääasiassa soluviljelyolosuhteissa tai koe-eläinmalleissa. Näistä näytteistä määritimme ihmisen kaikkien tunnettujen geenien aktiivisuustasot sekä tutkimme hormonihoidon vaikutuksia niiden aktiivisuuksiin.
Kliinisissä kokeissa kahden yleisimmin eturauhassyövän hoidossa käytetyn endokriinisen lääkkeen, GnRH-agonistin ja antiandrogeenin, tehokkuudessa ei ole havaittu eroja paikallisissa syövissä. Tässä tutkimuksessa saimme kuitenkin selville, että hoitojen vaikutukset eroavat toisistaan solutasolla oletettua enemmän.
Eturauhassyövän kasvun tiedetään tapahtuvan lähes aina androgeenireseptorigeenin (AR-geenin) säätelyn kautta. AR:n kohdegeenejä syöpäkudoksessa ei kuitenkaan tunneta täysin tarkasti. Endokriinihoidon teho perustuu AR:n aktiivisuuden hiljentämiseen syöpäkudoksessa. Voimme siis olettaa, että osa hoidon ansiosta hiljentyneistä geeneistä ovat AR:n kohdegeenejä. Yhdistämällä oman ryhmämme sekä muiden tutkijoiden soluviljelyolosuhteissa keräämää tietoa mm. AR:n sitoutumiskohdista genomissa pystyimme osoittamaan mahdollisia AR:n kohdegeenejä näytemateriaalistamme.
Lisäksi löysimme uusia potentiaalisia indikaattorigeenejä, joiden aktiivisuuden muutokset voivat osoittaa endokriinihoidon vaikutuksen vähentymistä ja syövän aggressiivisuuden lisääntymistä. Näitä indikaattorigeenejä seuraamalla voitaisiin kemoterapiahoidon aloitus ajoittaa mahdollisimman optimaaliseksi ja näin parantaa hoidon tehoa sekä lisätä potilaiden elinaikaa.
Määritimme näytteistä myös äskettäin löydetyn kahden geenin fuusion yleisyyttä ja tutkimme, vaikuttaako endokriininen hoito eri tavalla niihin potilaisiin, joilla tämä geneettinen muutos on tapahtunut. Geenifuusio todettiin 60 %:lla aineiston potilaista. Huomasimme, että potilailla, joilta geenifuusio löydettiin, useat solujen kasvuun ja jakaantumiseen vaikuttavat geenit olivat aktiivisempia kuin potilailla, joilla geenifuusiota ei ollut. Havaitsimme myös endokriinisen hoidon alentavan tehokkaasti näiden samojen geenien aktiivisuutta. Voimme siis todeta, että endokriininen hoito on tehokas myös potilaille, joilta tämä geenifuusio löytyy.
Eturauhassyöpä aiheuttaa Suomessa ja muissa länsimaissa toiseksi eniten syöpäkuolemia miehillä heti keuhkosyövän jälkeen.
Kliinisissä kokeissa kahden yleisimmin eturauhassyövän hoidossa käytetyn endokriinisen lääkkeen, GnRH-agonistin ja antiandrogeenin, tehokkuudessa ei ole havaittu eroja paikallisissa syövissä. Tässä tutkimuksessa saimme kuitenkin selville, että hoitojen vaikutukset eroavat toisistaan solutasolla oletettua enemmän.
Eturauhassyövän kasvun tiedetään tapahtuvan lähes aina androgeenireseptorigeenin (AR-geenin) säätelyn kautta. AR:n kohdegeenejä syöpäkudoksessa ei kuitenkaan tunneta täysin tarkasti. Endokriinihoidon teho perustuu AR:n aktiivisuuden hiljentämiseen syöpäkudoksessa. Voimme siis olettaa, että osa hoidon ansiosta hiljentyneistä geeneistä ovat AR:n kohdegeenejä. Yhdistämällä oman ryhmämme sekä muiden tutkijoiden soluviljelyolosuhteissa keräämää tietoa mm. AR:n sitoutumiskohdista genomissa pystyimme osoittamaan mahdollisia AR:n kohdegeenejä näytemateriaalistamme.
Lisäksi löysimme uusia potentiaalisia indikaattorigeenejä, joiden aktiivisuuden muutokset voivat osoittaa endokriinihoidon vaikutuksen vähentymistä ja syövän aggressiivisuuden lisääntymistä. Näitä indikaattorigeenejä seuraamalla voitaisiin kemoterapiahoidon aloitus ajoittaa mahdollisimman optimaaliseksi ja näin parantaa hoidon tehoa sekä lisätä potilaiden elinaikaa.
Määritimme näytteistä myös äskettäin löydetyn kahden geenin fuusion yleisyyttä ja tutkimme, vaikuttaako endokriininen hoito eri tavalla niihin potilaisiin, joilla tämä geneettinen muutos on tapahtunut. Geenifuusio todettiin 60 %:lla aineiston potilaista. Huomasimme, että potilailla, joilta geenifuusio löydettiin, useat solujen kasvuun ja jakaantumiseen vaikuttavat geenit olivat aktiivisempia kuin potilailla, joilla geenifuusiota ei ollut. Havaitsimme myös endokriinisen hoidon alentavan tehokkaasti näiden samojen geenien aktiivisuutta. Voimme siis todeta, että endokriininen hoito on tehokas myös potilaille, joilta tämä geenifuusio löytyy.
Eturauhassyöpä aiheuttaa Suomessa ja muissa länsimaissa toiseksi eniten syöpäkuolemia miehillä heti keuhkosyövän jälkeen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]