Science with a Human Face: the Activity of the Czechoslovak Scientists Franti ek orm and Otto Wichterle during the Cold War
Nisonen-Trnka, Riikka (2012)
Nisonen-Trnka, Riikka
Tampere University Press
2012
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2012-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8802-3
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8802-3
Tiivistelmä
Sosialistisessa T ekkoslovakiassa yksilöiden ammatilliset ja henkilökohtaiset selviytymisstrategiat olivat monipuolisempia kuin on yleensä ajateltu. Toimintamallit ja vaikutuskeinot eivät aina noudata stereotyypistä jakoa kommunisteihin ja ei-kommunisteihin. Tutkimus analysoi tunnettujen t ekkoslovakialaisten luonnontieteilijöiden toimintaa kylmän sodan aikana. Luonnontieteet on tutkimuksessa esimerkki rautaesiripun lävistäneestä yhteistyöstä. Yksilötason tarkastelu hahmottaa yhteistyön muotoja, haasteita ja tuloksia. Tutkimus tarkastelee sosialistisen maan tieteentekijöiden toimintaa kansallisessa ja kansainvälisessä tutkijayhteisössä sekä heidän erilaisia selviytymismallejaan pitkällä aikaväillä vuosina 1945 1989. Luonnontieteilijät nousevat tutkimuksessa esiin niin menestyneinä keksijöinä, tieteen managereina, yhteiskunnallisina kriitikkoina kuin myös salaisen poliisin vainoamina epähenkilöinä.
Henkilöesimerkkeinä on kaksi kemistiä, Franti ek orm ja Otto Wichterle. orm oli T ekkoslovakian tiedeakatemian puheenjohtaja 1960-luvulla ja Wichterle tunnetaan erityisesti pehmeiden piilolinssien keksijänä. Molemmat olivat tietoisia kansainvälisen yhteistyön ja liikkuvuuden merkityksestä heidän tutkimukselleen. Kommunistiselle puolueelle kansainvälinen yhteistyö oli sen sijaan ongelma. Todistellakseen lojaalisuuttaan Neuvostoliitolle T ekkoslovakian oli rajoitettava omien tutkijoiden yhteistyötä länsimaisten tieteentekijöiden kanssa. Vapauden määrään, jonka puolue oli luonnontieteilijöille valmis sallimaan, vaikuttivat paitsi poliittiset suhdanteet myös taloudelliset tekijät. Näitä muutoksia kuvaa Wichterlen esimerkki. Wichterle ei ollut kommunistisen puolueen jäsen ja hän kritisoi avoimesti tieteen paikallisia käytäntöjä. Siitä huolimatta hän toimi tiedeakatemian alaisen instituutin johtajana, ministeriön neuvonantajana, kansainvälisen tiedeorganisaation aktiivisena jäsenenä sekä Prahan kevään aikana poliittisena vaikuttajana.
T ekkoslovakian halukkuus osallistua tieteellis-teknologiseen vallankumoukseen ja tieteen kansainväliseen kilpailuun kiihtyi 1960-luvulla. Prahan kevään aikaisista tieteen uudistuspyrkimyksistä tärkeimpiä oli kansainvälisen liikkuvuuden lisääminen. Tutkimus osoittaa, että yksilöt, joilla oli riittävästi auktoriteettia, ammatillista osaamista ja vaikuttamisväyliä, kykenivät vaikuttamaan tiedepolitiikkaan. Neuvottelu vallanpitäjien kanssa oli edellytys sille, että tutkimuksen tekemisen ehdot paranivat. Myös puolue oli riippuvainen luonnontieteilijöiden osaamisesta. Heitä konsultoitiin mm. taloudellisesti merkittävissä kysymyksissä. Luonnontieteilijöiden ammatillinen osaaminen sai 1960-luvun lopussa suuremman painoarvon tiedemaailmassa kuin puoluekirja. Muuttuneet realiteetit ja tiedemiesten aktiivisuus mahdollistivat yhden menestyksekkäimmistä idästä länteen suuntautuneista teknologiasiirroista eli pehmeiden piilolinssien lisenssin myymisen Yhdysvaltoihin vuonna 1965.
T ekkoslovakian miehitys elokuussa 1968 oli vakava takaisku t ekkoslovakialaiselle tiedeyhteisölle. Miehitys ja sitä seurannut normalisointi vaikeuttivat ja rajoittivat tieteentekijöiden ammatillisia mahdollisuuksia ja liikkumavapautta. Yksilötasolla Prahan kevään ajatukset jäivät elämään ja pohjustivat samettivallankumouksen jälkeisiä uudistuksia.
Henkilöesimerkkeinä on kaksi kemistiä, Franti ek orm ja Otto Wichterle. orm oli T ekkoslovakian tiedeakatemian puheenjohtaja 1960-luvulla ja Wichterle tunnetaan erityisesti pehmeiden piilolinssien keksijänä. Molemmat olivat tietoisia kansainvälisen yhteistyön ja liikkuvuuden merkityksestä heidän tutkimukselleen. Kommunistiselle puolueelle kansainvälinen yhteistyö oli sen sijaan ongelma. Todistellakseen lojaalisuuttaan Neuvostoliitolle T ekkoslovakian oli rajoitettava omien tutkijoiden yhteistyötä länsimaisten tieteentekijöiden kanssa. Vapauden määrään, jonka puolue oli luonnontieteilijöille valmis sallimaan, vaikuttivat paitsi poliittiset suhdanteet myös taloudelliset tekijät. Näitä muutoksia kuvaa Wichterlen esimerkki. Wichterle ei ollut kommunistisen puolueen jäsen ja hän kritisoi avoimesti tieteen paikallisia käytäntöjä. Siitä huolimatta hän toimi tiedeakatemian alaisen instituutin johtajana, ministeriön neuvonantajana, kansainvälisen tiedeorganisaation aktiivisena jäsenenä sekä Prahan kevään aikana poliittisena vaikuttajana.
T ekkoslovakian halukkuus osallistua tieteellis-teknologiseen vallankumoukseen ja tieteen kansainväliseen kilpailuun kiihtyi 1960-luvulla. Prahan kevään aikaisista tieteen uudistuspyrkimyksistä tärkeimpiä oli kansainvälisen liikkuvuuden lisääminen. Tutkimus osoittaa, että yksilöt, joilla oli riittävästi auktoriteettia, ammatillista osaamista ja vaikuttamisväyliä, kykenivät vaikuttamaan tiedepolitiikkaan. Neuvottelu vallanpitäjien kanssa oli edellytys sille, että tutkimuksen tekemisen ehdot paranivat. Myös puolue oli riippuvainen luonnontieteilijöiden osaamisesta. Heitä konsultoitiin mm. taloudellisesti merkittävissä kysymyksissä. Luonnontieteilijöiden ammatillinen osaaminen sai 1960-luvun lopussa suuremman painoarvon tiedemaailmassa kuin puoluekirja. Muuttuneet realiteetit ja tiedemiesten aktiivisuus mahdollistivat yhden menestyksekkäimmistä idästä länteen suuntautuneista teknologiasiirroista eli pehmeiden piilolinssien lisenssin myymisen Yhdysvaltoihin vuonna 1965.
T ekkoslovakian miehitys elokuussa 1968 oli vakava takaisku t ekkoslovakialaiselle tiedeyhteisölle. Miehitys ja sitä seurannut normalisointi vaikeuttivat ja rajoittivat tieteentekijöiden ammatillisia mahdollisuuksia ja liikkumavapautta. Yksilötasolla Prahan kevään ajatukset jäivät elämään ja pohjustivat samettivallankumouksen jälkeisiä uudistuksia.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4747]