Pathological and epidemiological aspects of meningioma with special emphasis to sex hormones
Korhonen, Katariina (2012)
Korhonen, Katariina
Tampere University Press
2012
Patologia - Pathology
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2012-04-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8764-4
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8764-4
Tiivistelmä
Vaikka meningeoomat kuuluvat yleisimpiin aivokasvaimiin, niiden etiologia on suurelta osin epäselvä. Muutamien perinnöllisten sairauksien lisäksi vain radioaktiivisen säteilyn tiedetään varmasti lisäävän meningeooman riskiä. Sukupuolihormonien osuutta meningeoomien synnyssä on tutkittu jo kohtalaisen paljon ja joitakin viitteitä siitä, että naishormonia sisältävien valmisteiden käyttö saattaa lisätä meningeoomaan sairastumisen riskiä, on löydetty. Näitä tuloksia on myös yritetty hyödyntää meningeoomien hoidossa. Hiilihappoanhydraasit (CA) ovat entsyymejä, jotka osallistuvat elimistössämme happo-emästasapainon säätelyyn. Isoentsyymien CA II ja CA IX määrässä tapahtuu muutoksia useissa pahanlaatuissa kasvaimissa. Hiilihappoanhydraasin estäjien käyttöä on tutkittu eräiden syöpäsairauksien hoidossa. Meningeoomien kohdalla niiden esiintyvyyttä ei ole aiemmin juurikaan tutkittu.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia meningeoomien syntyä selvittämällä sukupuolihormonireseptorien ja CA II ja IX esiintyvyyttä meningeoomissa sekä arvioida sukupuolihormonien vaikutusta meningeoomaan sairastumisen riskiin. Sukupuolihormonien vaikutusta meningeoomariskiin tarkasteltiin selvittämällä hormonaalisen ehkäisyn ja vaihdevuosikorvaushoitojen käyttöä sekä vaihdevuosien, kuukautisten alkamisiän ja raskauksien lukumäärän osuutta meningeoomariskiin. Tutkimuksessa ilmeni, että sukupuolihormonireseptorit, erityisesti progesteronireseptorit, ovat varsin tavallisia meningeoomissa. Estrogeenireseptorien esiintyminen meningeoomissa liittyi kasvainsolujen lisääntyneeseen jakautumisaktiviteettiin. CA II:a ja IX:ää esiintyi vain pienessä osassa meningeoomia. CA II:n esiintyminen oli merkitsevästi yleisempää pahanlaatuisissa kuin hyvänlaatuisissa meningeoomissa ja CA II saattaa tulevaisuudessa olla kohde-entsyymi kehitettäessä uusia hoitoja pahanlaatuisille meningeoomille.
Kuukautisten alkamisikä tai vaihdevuodet eivät vaikuttaneet meningeoomariskiin. Estradioli-progestiini-yhdistelmäkorvaushoitoon ei liittynyt kohonnutta meningeoomariskiä mutta pelkkää estradiolia vaihdevuosihoitona käyttävillä naisilla oli lievästi kohonnut riski sairastua meningeoomaan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sukupuolihormoneilla todennäköisimmin on vaikutusta meningeoomien syntyyn mutta vaikutus on melko vähäinen ja sillä ei voida selittää meningeoomien suurempaa esiintyvyyttä naisilla.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia meningeoomien syntyä selvittämällä sukupuolihormonireseptorien ja CA II ja IX esiintyvyyttä meningeoomissa sekä arvioida sukupuolihormonien vaikutusta meningeoomaan sairastumisen riskiin. Sukupuolihormonien vaikutusta meningeoomariskiin tarkasteltiin selvittämällä hormonaalisen ehkäisyn ja vaihdevuosikorvaushoitojen käyttöä sekä vaihdevuosien, kuukautisten alkamisiän ja raskauksien lukumäärän osuutta meningeoomariskiin. Tutkimuksessa ilmeni, että sukupuolihormonireseptorit, erityisesti progesteronireseptorit, ovat varsin tavallisia meningeoomissa. Estrogeenireseptorien esiintyminen meningeoomissa liittyi kasvainsolujen lisääntyneeseen jakautumisaktiviteettiin. CA II:a ja IX:ää esiintyi vain pienessä osassa meningeoomia. CA II:n esiintyminen oli merkitsevästi yleisempää pahanlaatuisissa kuin hyvänlaatuisissa meningeoomissa ja CA II saattaa tulevaisuudessa olla kohde-entsyymi kehitettäessä uusia hoitoja pahanlaatuisille meningeoomille.
Kuukautisten alkamisikä tai vaihdevuodet eivät vaikuttaneet meningeoomariskiin. Estradioli-progestiini-yhdistelmäkorvaushoitoon ei liittynyt kohonnutta meningeoomariskiä mutta pelkkää estradiolia vaihdevuosihoitona käyttävillä naisilla oli lievästi kohonnut riski sairastua meningeoomaan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sukupuolihormoneilla todennäköisimmin on vaikutusta meningeoomien syntyyn mutta vaikutus on melko vähäinen ja sillä ei voida selittää meningeoomien suurempaa esiintyvyyttä naisilla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4906]