Theatre as a project of the body. Artistic research on the theoretical and practical possibilities of modern acting

Abstract

Teatteritaide on dynaamisessa suhteessa ympäröivään todellisuuteen. Todellisuus, ja inhimillinen todellisuuden havainnointi, on alati muutoksen alainen ja taiteen tulisi olla monella tasolla hyvin tietoinen tuosta muutoksesta ja sen historiallisuudesta. Näyttelijän osa nykyisessä teatteritaiteen kehityksessä on monin tavoin ongelmallinen, varsinkin Suomessa. Kanninen väittää, että suomalaisen ammattiteatterin työtapoihin on juurtunut 1900-luvun alkupuolella muodostunut metodi-stanislavskilainen ihmiskuva. Nämä työ- ja puhetavat eivät vastaa nykyaikaisen, teknisen ympäristön ja erilaisiin medioihin tottuneen yleisön todellisuuskuvasta nousevia vaatimuksia.

Mikko Kannisen taiteellinen tutkimus Teatteri kehon projektina pohtii nykynäyttelemisen ongelmia ja sen uusia mahdollisuuksia.

Tutkimuksen rungon ja sen taiteellisen sisällön muodostavat neljä teatteriesitystä vuosina 2004-2007. Kanninen on ohjannut kaikki esitykset. Osassa esityksiä hän toimii myös näyttelijänä, lavastajana ja ääni- ja videosuunnittelijana. Näissä esityksissä lähestytään käytännön tasolla Kannisen luettelemia henkilökohtaisia teatteritaiteellisia kysymyksiä: teatteriesitysten kehollisuutta, nykynäyttelijän subjektiviteettia ja post-dramaattisen teatterin muodon tuomia haasteita teatteriesitysten rakentamisessa.

Verkkojulkaisussa teatteriesitykset käsitellään yhdessä teoreettisen pohdinnan rinnalla. Tutkimus käyttää apunaan käytäntöjohtoisen (practice-led) tutkimusmetodin, kyborgisen kehontiedon ja parametrisen arkkitehtuurin teoreettisia välineitä. Verkossa julkaistava työ tarjoaa sähköisenä mediana mahdollisuuden julkaisuun samaan aikaa kahdella eri kielellä, suomeksi ja englanniksi.

Tutkimus pyrkii osoittamaan että kehittyvä teatteritaide on edelleen myös kehittyvää näyttelijäntaidetta. Kannisen tutkimuksessa nykyaikainen, post-draamallinen näytelmäteksti tarvitsee mediumikseen toisenlaista näyttelijää, näyttelemisen ajattelua ja ammattikuvan kriittistä, historiallista tarkastelua. Tutkimus on myös mahdollista nähdä tarinana yhden taiteilijan työn muuttumisesta kyseisinä vuosina. Se esittää yhden ehdotuksen taiteellisen tutkimuksen tuleville muodoille: taiteellinen tutkimus ei välttämättä esitä selkeitä vastauksia alkuvuosina esitettyihin kysymyksiin, vaan se voi myös esittäytyä kuljettuna matkana jonka aikana taiteilijan käsitys omasta työstään syventyy ja tarjoaa samalla haasteen myös muille taiteilijoille oman työnsä kriittiseen ja historialliseen tarkasteluun.

Theatre stands in a dynamic relation to the surrounding reality. Given that reality and the human perception thereof are forever changing, so must art understand these changes and their historical nature in a variety of ways.

The role of the actor in this change is problematic in many ways especially in Finland. I claim that a certain method Stanislavskian image of the human has rooted itself in the working methods of the Finnish professional theatre which took shape at the beginning of the 20th century and persists to this day. The ways of working in the method and how they are spoken of do not correspond to the image of reality of an audience accustomed to the modern technical environment and various media. Such a mismatch presents totally new challenges for theatre.

My artistic study Theatre as a Project of Body contemplates the problems of modern acting and its new possibilities.

The frame of my research and its artistic content comprise four theatrical performances in the period 2004-2007, all of which were directed by me. In some of the performances I also functioned as actor, set designer and sound and video designer. In these performances I approach the personal questions pertaining to theatre art listed in the research on a practical level: the embodiment of the theatrical performance, the subjectivity of the modern actor, and the challenges of the post-dramatic form of theatre in the construction of a theatrical performance.

In the Internet publication I address theatrical performances alongside a theoretical discussion. In the research I use the practice-led research method, the theoretical tools provided by embodied Cyborg theory and parametric architecture. The research is to be published simultaneously in Finnish and in English.

My research is an attempt to demonstrate that developing theatre art continues to be developing the Art of Acting. The modern, post-dramatic play needs as its medium a different kind of actor, different thinking about acting and critical, historical scrutiny of the professional profile.

My research can also be conceived of as a narrative of how the work of one artist underwent transformation in these years. It proffers one proposal for the future forms of artistic research: artistic research does not necessarily yield clear answers to the question posed in the early years, but it may also emanate as distance travelled during which the artist s conception of his own work became more profound. This also presents a challenge to other artists to engage in a critical and historical scrutiny of their work.