"Serenadi G-ruudissa": Jerry Cottonin portinvartijat

Abstract

Suomessa julkaistun kirjallisuuden ja sen akateemisen tutkimuksen jyrkkä jako arvokirjallisuuteen ja kioskikirjallisuuteen on pitkään perustunut alan sisäiseen verkottumiseen. Tätä osoittaa muun muassa se, että kotimaisen arvokirjallisuuden kaksi suurinta kustantajaa on jo vuosikymmeniä huolehtinut kioskikirjallisuuden jakelusta ja myynnistä omistamiensa R-kioskien välityksellä. Tutkimuksen pääkysymys onkin, miten tällainen jakamisen työstä syntyvä työnjako, jota on kutsuttu myös hyvä veli -verkostoksi ja rakenteelliseksi korruptioksi, on toteutettu kirjallisuuden vaihtuvissa ja jatkuvasti uusiutuvissa käytännöissä.

Vastausta on aikaisemmin haettu useista portinvartijateorioista. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on sellainen porttimalli, joka liittoutuessaan kuuden muun toimintamallin kesken muodostaa aikaisemmille portinvartijateorioille vaihtoehtoisen käsitteellisen perustan. Teoriaa rakentavan malliperheen jokainen jäsen on kytkeytynyt sekä perheen toisiin malleihin että empiiriseen dataan. Esimerkkiaineistona on Suomessa kustannettu ja käsikirjoitettu kioskilukemisto Jerry Cotton ja sarjan toimintaympäristöön läheisesti liittyvät tekstit.

Tutkimuksen pääteesi on, että aina kun tekstejä asemoidaan, järjestetään ja nimetään yleisiin ja yhteisiin arvojärjestyksiin kytkeytyneiksi julkisiksi teksteiksi, toiminta tapahtuu prosessia synnyttävän, ohjeistavan ja ylläpitävän portinvartijatoiminnan avulla ja ehdoilla. Teesin perustelemiseksi on tutkimuksessa kehitelty toimintamallit, jotka perustuvat toimijoiden ja toiminnan käännöksiin, muotoiluun ja muuhun rajatyöhön, arvojärjestyksiin, kompromisseihin, päätöksenteon ja yhteistyön keskittymiseen tiettyihin rajakohteisiin ja toimijoiden keskinäiseen vuorovaikutukseen. Tutkimuksessa osoitetaan yksityiskohtaisesti, miten tällainen kompromissi- ja koordinaatiolaitteisto refleksiivisesti rakentaa sekä itseään että kohteitaan.

Toimintamallien taustalla on pragmaattinen sosiologia, joka näkee portinvartijat enemmän tekoina kuin olioina, pikemminkin verbeinä kuin substantiiveina. Mallien avulla on perehdytty Jerry Cotton -sarjan moniin rajakohteisiin, joiden liitoksista ja ketjuista sarjan toimijaverkko on rakentunut. Merkittäväksi portinvartijaksi on tutkimuksessa nostettu sarjan yhden numeron korjausteksti ja sen välitysrooli käsikirjoitustekstin kääntymisessä julkiseksi tekstiksi.

Tutkimus osoittaa omalta osaltaan, että kapitalismin nykyinen järjestys edellyttää rahan, ihmisten, tekstien ja teknisten artefaktien jatkuvaa verkottumista ja suhteiden solmimista. Portinvartijoiden voi katsoa toimivan argumentteina, joihin perustuen verkostoja sekä niiden välisiä liitoksia nykyään varsin kattavasti asemoidaan tiettyyn aikaan ja paikkaan, nimetään ja järjestetään.

The main goal and inspiration for this study has been to construct a model for describing, explaining and justifying the gate keeper activities around the pulp fiction series Jerry Cotton. This model should also provide a basis for developing a general gatekeeping model and theory.

The model constructed in this thesis is located between theory and empirical data. This data gets updated in the episodes every week, every month and every year, in a story-like fashion. The model consists of the questions concerning the gatekeeper activity (What, Which, Why, How, Where, When, How much and What is the effect of) and of the answers provided for (and specifying) these questions. The starting point is so-called pragmatic sociology. The terms and concepts of pragmatic sociology have been used by Laurent Thévenot, Luc Boltanski, Michel Callon, Bruno Latour, John Law, Robert Cooper, Kevin Hetherington and Susan Leigh Star. The central terms and metaphors of the model are orders of worth, gatekeepers, boundary objects and boundary work.

Pragmatic sociology sees the gate keepers as actions rather than objects, as verbs rather than nouns. The gatekeeper is primarily a process and only secondarily a product. It is ordering rather than an order. As a process, it is a fuzzy and shapeless working space and a hybrid actor which, as a result of each action and event, transforms its shape, boundaries and habitus. At the moment of its materialization, the gatekeeper indicates the actor status of the other actors participating in the process. At this moment, the gatekeeper also reinforces its own discoursive, situational and institutional identity.

The main argument of this thesis is that whenever actors - also, and in particular, texts - are placed, ordered and named as public actors attached and engaged in common orders of worth, this takes place with the help and under the terms of the gatekeeping device that originates, guides and maintains the process. Accordingly, the main mission of this study has been to intervene in the gatekeeping device of this product of popular culture (i. e. Jerry Cotton), and to model the process how this kind of device of coordination and compromise reflexively constructs itself and other related actors.

The data of this study consists mainly of the Jerry Cotton texts available in the archives of the Finnish Literature Society. This choice of data is based on the idea of transtextuality: it is possible to understand a public text as a result of the interaction between the text itself and the paratexts surrounding and preceding it. Thus the data contains: press reviews of the Jerry Cotton series; prior academic research concerning the series; the script of the issue of Jerry Cotton which was written in Finland (and the amendments made to this script); the publisher s sales calculations and a meeting memo; a letter from the scriptwriter to the publishing director; a rock song referring to the series; and the instructions for the scriptwriters written by the editorial staff. Part of the so-called tacit knowledge behind this model is the fact that the writer of this thesis has been one of the several Finnish scriptwriters of Jerry Cotton in the 1970 s.

The vocabularies of pragmatic sociology have made it possible to study the boundary objects and standard packages whose linkages and relations form the actor network and the operating model of the Jerry Cotton series. The more specific analysis divides the series into six network artifacts (models). Each of them forms a separate focus of study, based on their networks as well as the value formats coordinating and equipping these networks; the objects relevant to their operation; and the vocabularies structuring this operation. Central gates for the Jerry Cotton series have been kiosks selling the magazines, the publishing company and the covers of the magazines. Central gatekeepers have the name of the series, the ideal types framing the individual stories in the series, and the texts that form the series.

This study shows that the current capitalist order requires constant networking and active articulation of money, people, texts and technical artifacts. Therefore, the gatekeeper model can be seen as an argument for multiple orders of worth and the connections between them.