Viisi vuotta viisaampi? - Tarinoita nuorten musiikinopettajien kehityspoluilta
Airosmaa, Kati (2012)
Airosmaa, Kati
Tampere University Press
2012
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2012-03-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8738-5
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8738-5
Tiivistelmä
Stressiä? Väsymystä? Haistattelua? Millaista on nuoren opettajan arki? Muuttuuko arki kokemuksen karttuessa?
KL, musiikinopettaja Kati Airosmaan tutkimus kuvaa opettajan työn alkuvuosia kolmen musiikinopettajan kokemina. Tutkimus selvittää, millainen on nuoren musiikinopettajan työtodellisuus 1 2 vuotta työssä olleena ja viisi vuotta myöhemmin, kun työkokemusta on jo 6 7 vuotta. Miten arvot näyttäytyvät näissä todellisuuksissa, ja millaisia kehityspolkuja nuorten opettajien tarinoista on löydettävissä. Tutkimusaineisto muodostuu kahden nuoren musiikinopettajan tarinallisista syvähaastatteluista vuosilta 2003 ja 2008 sekä tutkijan omista päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 2001-2011. Tutkimuksen erityispiirre on, että tutkija on koko tutkimusprosessin ajan työskennellyt opettajana ja elänyt samaa uravaihetta haastateltaviensa kanssa.
1-2 vuotta työssä olleiden opettajien tarinoista piirtyy kuva nuoren opettajan maailmasta, jonka keskeisiä teemoja ovat hämmennys, kamppailu ja toivo. Hämmennys tulee esiin oman opettajuuden pohdintana ja sen peilaamisena ympäristön erilaisia odotuksia vasten. Kamppailu tulee esiin arkipäivän toimissa kouluyhteisöön kuuluvien eri tahojen kanssa. Tarinoista käy selvästi ilmi, että nuoren opettajan on raivattava ja ansaittava oma paikkansa yhteisössä, oman koulun ja välillä koko lähiympäristön tasolla. Toivo nousee haastateltavien tarinoissa kolmanneksi tärkeäksi teemaksi. Vaikka uran alku on monin tavoin työläs, haasteet näyttävät liittyvän muuhun kuin varsinaiseen oppilaiden kanssa työskentelyyn. Oppilaiden kanssa toimiminen koetaankin työn antoisana ja voimaannuttavana puolena. Myös rakkaus musiikkiin välittyy vahvana.
Viisi vuotta myöhemmin nuoren opettajan maailma on muuttunut seesteisemmäksi. Asioita ajatellaan enemmän yleisen opettajuuden kuin oman oppiaineen opettamisen näkökulmasta. Keskeisiä teemoja ovat yhteisöllisyys, tasapainoilu ja kasvu. Nuoret opettajat ovat löytäneet paikkansa yhteisössään ja kokevat tekevänsä kasvatustyötä yhdessä muiden kanssa. Työtodellisuus näyttäytyy nyt moniulotteisena tasapainoilua vaativana valintojen akseleina, jotka muokkaavat omaa opettajuutta. Opettajuus onkin tarinoiden perusteella situationaalista eli jatkuvasti muuntuvaa ja eri tilanteissa erilaista. Pyrkimys oppilaan hyvään ja oma jaksaminen ovat keskeisimpiä työtä ohjaavia arvoja. Kasvu näkyy kokonaisvaltaisena ammatillisena kehittymisenä kohti omaa hyvää opettajuutta.
Tutkimuksessa opettajauran alku näyttäytyy erityisenä ajanjaksonaan, johon kuuluu väistämättä väsymystä, stressiä ja oman uravalinnan kyseenalaistamista, mutta myös iloa ja toivoa. Opettajuus on tasapainoilua, jossa pärjääminen edellyttää oman opettajuuden kehittymistä. Keskeistä on löytää itselle ja ympäristölle hyvä tapa olla, hoitaa tehtäviään vaihtuvissa olosuhteissa sekä vastata opettajan työn haasteisiin.
Erilaisilla opettajan ammatillisen kasvun vaiheteorioilla voidaan osoittaa yleisiä linjoja opettajana kehittymisestä. Jokaisella opettajalla on kuitenkin myös oma tarinansa, joita tutkimalla voidaan ymmärtää paremmin opettajuuden eri puolia sekä löytää tapoja tukea yksilöllisemmin opettajien työhyvinvointia ja ammatillista kasvua uran eri vaiheissa. Airosmaan tutkimus vastaa osaltaan tähän tiedon tarpeeseen.
KL, musiikinopettaja Kati Airosmaan tutkimus kuvaa opettajan työn alkuvuosia kolmen musiikinopettajan kokemina. Tutkimus selvittää, millainen on nuoren musiikinopettajan työtodellisuus 1 2 vuotta työssä olleena ja viisi vuotta myöhemmin, kun työkokemusta on jo 6 7 vuotta. Miten arvot näyttäytyvät näissä todellisuuksissa, ja millaisia kehityspolkuja nuorten opettajien tarinoista on löydettävissä. Tutkimusaineisto muodostuu kahden nuoren musiikinopettajan tarinallisista syvähaastatteluista vuosilta 2003 ja 2008 sekä tutkijan omista päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 2001-2011. Tutkimuksen erityispiirre on, että tutkija on koko tutkimusprosessin ajan työskennellyt opettajana ja elänyt samaa uravaihetta haastateltaviensa kanssa.
1-2 vuotta työssä olleiden opettajien tarinoista piirtyy kuva nuoren opettajan maailmasta, jonka keskeisiä teemoja ovat hämmennys, kamppailu ja toivo. Hämmennys tulee esiin oman opettajuuden pohdintana ja sen peilaamisena ympäristön erilaisia odotuksia vasten. Kamppailu tulee esiin arkipäivän toimissa kouluyhteisöön kuuluvien eri tahojen kanssa. Tarinoista käy selvästi ilmi, että nuoren opettajan on raivattava ja ansaittava oma paikkansa yhteisössä, oman koulun ja välillä koko lähiympäristön tasolla. Toivo nousee haastateltavien tarinoissa kolmanneksi tärkeäksi teemaksi. Vaikka uran alku on monin tavoin työläs, haasteet näyttävät liittyvän muuhun kuin varsinaiseen oppilaiden kanssa työskentelyyn. Oppilaiden kanssa toimiminen koetaankin työn antoisana ja voimaannuttavana puolena. Myös rakkaus musiikkiin välittyy vahvana.
Viisi vuotta myöhemmin nuoren opettajan maailma on muuttunut seesteisemmäksi. Asioita ajatellaan enemmän yleisen opettajuuden kuin oman oppiaineen opettamisen näkökulmasta. Keskeisiä teemoja ovat yhteisöllisyys, tasapainoilu ja kasvu. Nuoret opettajat ovat löytäneet paikkansa yhteisössään ja kokevat tekevänsä kasvatustyötä yhdessä muiden kanssa. Työtodellisuus näyttäytyy nyt moniulotteisena tasapainoilua vaativana valintojen akseleina, jotka muokkaavat omaa opettajuutta. Opettajuus onkin tarinoiden perusteella situationaalista eli jatkuvasti muuntuvaa ja eri tilanteissa erilaista. Pyrkimys oppilaan hyvään ja oma jaksaminen ovat keskeisimpiä työtä ohjaavia arvoja. Kasvu näkyy kokonaisvaltaisena ammatillisena kehittymisenä kohti omaa hyvää opettajuutta.
Tutkimuksessa opettajauran alku näyttäytyy erityisenä ajanjaksonaan, johon kuuluu väistämättä väsymystä, stressiä ja oman uravalinnan kyseenalaistamista, mutta myös iloa ja toivoa. Opettajuus on tasapainoilua, jossa pärjääminen edellyttää oman opettajuuden kehittymistä. Keskeistä on löytää itselle ja ympäristölle hyvä tapa olla, hoitaa tehtäviään vaihtuvissa olosuhteissa sekä vastata opettajan työn haasteisiin.
Erilaisilla opettajan ammatillisen kasvun vaiheteorioilla voidaan osoittaa yleisiä linjoja opettajana kehittymisestä. Jokaisella opettajalla on kuitenkin myös oma tarinansa, joita tutkimalla voidaan ymmärtää paremmin opettajuuden eri puolia sekä löytää tapoja tukea yksilöllisemmin opettajien työhyvinvointia ja ammatillista kasvua uran eri vaiheissa. Airosmaan tutkimus vastaa osaltaan tähän tiedon tarpeeseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4946]