Metacarpophalangeal arthroplasty and partial wrist fusion as a surgical treatment in rheumatoid hand disease
Honkanen, Pirjo (2012)
Honkanen, Pirjo
Tampere University Press
2012
Kirurgia/ortopedia ja traumatologia - Surgery/orthopedics and traumatology
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2012-02-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8699-9
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8699-9
Tiivistelmä
Reumatulehdus vaikuttaa nivelten lisäksi pehmytkudoksiin aiheuttaen näin pitkään jatkuessaan usein merkittäviä muutoksia käsiin. Rystysten ja ranteen virheasennot ovat tyypillisiä käden käyttöä häiritseviä ongelmia reumaa sairastavilla potilailla. Nivelruston jo tuhouduttua rystysten leikkaushoitona on 1960-luvulta lähtien käytetty silikoni-tekoniveltä, jonka ongelmia ovat olleet pitkässä seurannassa tekonivelen rikkoutuminen, vierusluun syöpyminen sekä saavutetun leikkaustuloksen huonontuminen. Ranteen virheasennon on todettu edesauttavan rystysmuutosten kehittymistä ja huonontavan rystystekonivelleikkauksella saavutetun tuloksen pysyvyyttä. Tämän vuoksi mahdollinen ranteen virheasento korjataan ennen rystystekonivelleikkausta. Ranteen virheasento on yleisimmin korjattu kokoluudutusleikkauksella, jonka väistämätön haitta on rannenivelen ojennus-koukistusliikkeen menettäminen.
Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ranteen radiokarpaalisen osaluudutusleikkauksen vaikutusta reumakäden toimintaan, kipuun ja asentoon sekä tutkia uuden maitohappopohjaisen elimistön omalla kudoksella korvautuvan tekonivelen sopivuutta reumapotilaiden rystystekonivelleikkauksiin.
Tulokset osoittivat, että radiokarpaalinen osaluudutus tehtynä ranneniveliin, joissa keskinivelraossa on vielä rustoa jäljellä, lievitti hyvin kipua ja valtaosa potilaista oli tyytyväisiä leikkaustulokseen. Ulnaarinen virheasento saatiin korjattua ja asento säilyi 5.8 vuoden seuranta-ajan. Leikkauksen jälkeinen keskimääräinen liikeala, 63 astetta, mahdollistaa suuren osan päivittäisistä askareista. Uudella biokorvautuvalla rystystekonivelellä ei todettu merkittäviä haittavaikutuksia ja sillä saavutettiin kivun lievittyminen, virheasennon korjaantuminen ja ojennusvajauden korjaantuminen leikkausta edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna. Osatutkimuksen, jonka seuranta-aika (59 kk) ylitti biokorvautuvan materiaalin liukenemisajan, tulokset eivät merkittävästi eronneet lyhyen seuranta-ajan tuloksista eikä merkittäviä vierusluun syöpymiä havaittu. Verrattaessa biokorvautuvaa tekoniveltä satunnaistetussa tutkimuksessa perinteiseen silikonitekoniveleen ryhmien välillä ei todettu eroa kliinisissä arvioinneissa kuten kivun helpottumisessa, liikealassa, puristusvoimassa tai ulnaarideviaation korjaantumisessa. Sen sijaan osittaista palmaarisen (kämmenen puoleisen) virheasennon palautumista todettiin biokorvautuvan tekonivelen ryhmässä silikonitekoniveltä enemmän.
Reuman tehostuneen konservatiivisen hoidon ansiosta liikkeen säilyttävä ranteen osaluudutusleikkaus on oletettavasti tulevaisuudessa mahdollinen yhä useammalle ranteen leikkaushoitoa tarvitsevalle reumapotilaalle. Osaluudutuseikkaus voidaan tehdä, kun ranteen keskinivel on vielä hyvin säilynyt. Optimi aikataulutus reumapotilaan leikkaushoidossa edellyttää reumatologien ja reumakirurgien tiivistä yhteistyötä. Elimistön omalla kudoksella korvautuva tekonivel on iso askel kudosteknologiassa ja tässä tutkimuksessa saadut tulokset ovat lupaavia. Pidemmän seuranta-ajan tutkimukset tuovat olennaista lisätietoa ja satunnaistetussa tutkimuksessa esille tullut palmaarisen virheasennon palautumistaipumus vaatii seurantaa.
Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ranteen radiokarpaalisen osaluudutusleikkauksen vaikutusta reumakäden toimintaan, kipuun ja asentoon sekä tutkia uuden maitohappopohjaisen elimistön omalla kudoksella korvautuvan tekonivelen sopivuutta reumapotilaiden rystystekonivelleikkauksiin.
Tulokset osoittivat, että radiokarpaalinen osaluudutus tehtynä ranneniveliin, joissa keskinivelraossa on vielä rustoa jäljellä, lievitti hyvin kipua ja valtaosa potilaista oli tyytyväisiä leikkaustulokseen. Ulnaarinen virheasento saatiin korjattua ja asento säilyi 5.8 vuoden seuranta-ajan. Leikkauksen jälkeinen keskimääräinen liikeala, 63 astetta, mahdollistaa suuren osan päivittäisistä askareista. Uudella biokorvautuvalla rystystekonivelellä ei todettu merkittäviä haittavaikutuksia ja sillä saavutettiin kivun lievittyminen, virheasennon korjaantuminen ja ojennusvajauden korjaantuminen leikkausta edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna. Osatutkimuksen, jonka seuranta-aika (59 kk) ylitti biokorvautuvan materiaalin liukenemisajan, tulokset eivät merkittävästi eronneet lyhyen seuranta-ajan tuloksista eikä merkittäviä vierusluun syöpymiä havaittu. Verrattaessa biokorvautuvaa tekoniveltä satunnaistetussa tutkimuksessa perinteiseen silikonitekoniveleen ryhmien välillä ei todettu eroa kliinisissä arvioinneissa kuten kivun helpottumisessa, liikealassa, puristusvoimassa tai ulnaarideviaation korjaantumisessa. Sen sijaan osittaista palmaarisen (kämmenen puoleisen) virheasennon palautumista todettiin biokorvautuvan tekonivelen ryhmässä silikonitekoniveltä enemmän.
Reuman tehostuneen konservatiivisen hoidon ansiosta liikkeen säilyttävä ranteen osaluudutusleikkaus on oletettavasti tulevaisuudessa mahdollinen yhä useammalle ranteen leikkaushoitoa tarvitsevalle reumapotilaalle. Osaluudutuseikkaus voidaan tehdä, kun ranteen keskinivel on vielä hyvin säilynyt. Optimi aikataulutus reumapotilaan leikkaushoidossa edellyttää reumatologien ja reumakirurgien tiivistä yhteistyötä. Elimistön omalla kudoksella korvautuva tekonivel on iso askel kudosteknologiassa ja tässä tutkimuksessa saadut tulokset ovat lupaavia. Pidemmän seuranta-ajan tutkimukset tuovat olennaista lisätietoa ja satunnaistetussa tutkimuksessa esille tullut palmaarisen virheasennon palautumistaipumus vaatii seurantaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]