Flap Creation in Laser-Assisted in Situ Keratomileusis: From microkeratome to femtosecond laser
Pietilä, Juhani (2012)
Pietilä, Juhani
Tampere University Press
2012
Silmätautioppi - Ophthalmology
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2012-02-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8691-3
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8691-3
Tiivistelmä
Nykymuotoinen taittovirhekirurgia on kehittynyt 20 viimeisen vuoden aikana silmän sarveiskalvon pintaan tehdystä PRK:sta robottimaisella femtosekuntilaserilla tehtävään FemtoLasik -tekniikkaan.
PRK:ssa silmän sarveikalvon pintakerros poistettiin ja varsinainen taittovirheen muotoilu/poistaminen tehtiin excimerlaserilla. 1991-92 maailmalla siirryttiin mikrokeratomilla eli -höylällä tehtävään ns läppäleikkaukseen kreikkalaisen Ionnis Pallikariksen toimesta. Vastaavat leikkaukset aloitetiin täällä Tampereella jo 1995 ensimäisinä Pohjoismaissa.
Femtosekuntilaser korvasi mekaanisen läpän tekemisen kokonaan vuonna 2007.
Tässä väitöskirjatyössä tarkastellaan neljässä ensimäisessä osajulkaisuisussa mikrohöylällä tehtyjä sarveiskalvoläppiä; läpän laajutta, halkaisijaa sekä ns kannan suuruutta, mutta erikoisesti läpän paksuuteen liittyviä ominaisuuksia.
Höylällä tehty läppä tehtiin käsin eli silmäkirurgin taidoilla oli suuri merkitys, millainen läppä saatiin aikaiseksi. Ensimäisissä tässä työssä tehdyissä leikkauksissa sarveiskalvoläpän paksuus vaihteli valtavasti. Tavoitteena oli tehdä 160 mikrometriä paksu läppä, mutta keskiarvo jäi selvästi alle odotusarvon ollen 153,3 mikrometriä. Läppien välinen hajonta oli 19,0 mikrometriä ja vaihteluväli 77 - 209 mikrometriä. Tulokset olivat kuitenkin maailmanlaajuisessa vertailussa tavallista paremmat.
Mikrokeratomit kuitenkin kehittyivät, tosin myös kirurgin taidot ja viimeisessä höylätyössämme vastaavat luvut olivat 115,4 +/- 12,5 mikrometriä (tavoite 120 ym). Hajonta oli myös pienentynyt ollen 73 -147 ym. Sivuvaikutuksena ole kuitenkin edelleen oikean ja vaseman silmän läppien välinen ero, joka vaihteli niin tässä työssä kuin myös muissa maailmalla tehdyissä töissä niin, että vasen oli usein yli 10 mikrometriä ohuempi kuin oikea.
Tavoiteeksi oli muodostunut mahdollisimman ohuen läpän tekeminen, jotta koskematonta sarveiskalvoa jäisi mahdollisimman paljon. Liian ohut sarveiskalvo on nimittäin riskialtis hankalille sivuvaikutuksille kuten sarveiskalvon pullistumataudille, joka pahimmillaan vaatii jopa sarveiskalvon siirron. Siirtyessämme käyttämään Femtosekuntilaseria (tässä tapauksessa Ziemer Crystaline LDV) pääsimme vihdoin merkittävästi tarkempiin, ohuempiin, toistettavaimpiin ja ennen kaikkea turvallisiin sarveiskalvoläpän paksuuksiin.
Kahdessa viimeisessä osatyössä tarkastellaan näitä femtosekuntilaserilla tehtyjä läppiä. Paksuuskeskiarvo oli vain 90,0 +/- 5,5 mikrometriä(hajonta 67 -107 ym).Oikean ja vasemman silmän välillä ei ollut enää lainkaan eroa. Läpän tekemisestä oli tullut erittäin turvallinen ja alkuaikojen läpän paksuuksiin olimme pystyneet säästämään yli 60 mikrometriä sarveiskalvokudosta ja siten pystymme tänään leikkaamaan turvallisesti myös tosi suuria taittovirheitä kuten yli -10,0 D tai +6.0 D.
Väittelijä on yli 20 vuoden aikana ja liki 30 000 taittovirhekirurgista leikkausta tehneenä saanut olla kehittämässä tätä kiinnostavaa silmän mikrokirurgiaa aivan alusta alkaen ollen useimman taittovirhe-kirurgian ensimäisiä tekijöitä koko maailmassa.
PRK:ssa silmän sarveikalvon pintakerros poistettiin ja varsinainen taittovirheen muotoilu/poistaminen tehtiin excimerlaserilla. 1991-92 maailmalla siirryttiin mikrokeratomilla eli -höylällä tehtävään ns läppäleikkaukseen kreikkalaisen Ionnis Pallikariksen toimesta. Vastaavat leikkaukset aloitetiin täällä Tampereella jo 1995 ensimäisinä Pohjoismaissa.
Femtosekuntilaser korvasi mekaanisen läpän tekemisen kokonaan vuonna 2007.
Tässä väitöskirjatyössä tarkastellaan neljässä ensimäisessä osajulkaisuisussa mikrohöylällä tehtyjä sarveiskalvoläppiä; läpän laajutta, halkaisijaa sekä ns kannan suuruutta, mutta erikoisesti läpän paksuuteen liittyviä ominaisuuksia.
Höylällä tehty läppä tehtiin käsin eli silmäkirurgin taidoilla oli suuri merkitys, millainen läppä saatiin aikaiseksi. Ensimäisissä tässä työssä tehdyissä leikkauksissa sarveiskalvoläpän paksuus vaihteli valtavasti. Tavoitteena oli tehdä 160 mikrometriä paksu läppä, mutta keskiarvo jäi selvästi alle odotusarvon ollen 153,3 mikrometriä. Läppien välinen hajonta oli 19,0 mikrometriä ja vaihteluväli 77 - 209 mikrometriä. Tulokset olivat kuitenkin maailmanlaajuisessa vertailussa tavallista paremmat.
Mikrokeratomit kuitenkin kehittyivät, tosin myös kirurgin taidot ja viimeisessä höylätyössämme vastaavat luvut olivat 115,4 +/- 12,5 mikrometriä (tavoite 120 ym). Hajonta oli myös pienentynyt ollen 73 -147 ym. Sivuvaikutuksena ole kuitenkin edelleen oikean ja vaseman silmän läppien välinen ero, joka vaihteli niin tässä työssä kuin myös muissa maailmalla tehdyissä töissä niin, että vasen oli usein yli 10 mikrometriä ohuempi kuin oikea.
Tavoiteeksi oli muodostunut mahdollisimman ohuen läpän tekeminen, jotta koskematonta sarveiskalvoa jäisi mahdollisimman paljon. Liian ohut sarveiskalvo on nimittäin riskialtis hankalille sivuvaikutuksille kuten sarveiskalvon pullistumataudille, joka pahimmillaan vaatii jopa sarveiskalvon siirron. Siirtyessämme käyttämään Femtosekuntilaseria (tässä tapauksessa Ziemer Crystaline LDV) pääsimme vihdoin merkittävästi tarkempiin, ohuempiin, toistettavaimpiin ja ennen kaikkea turvallisiin sarveiskalvoläpän paksuuksiin.
Kahdessa viimeisessä osatyössä tarkastellaan näitä femtosekuntilaserilla tehtyjä läppiä. Paksuuskeskiarvo oli vain 90,0 +/- 5,5 mikrometriä(hajonta 67 -107 ym).Oikean ja vasemman silmän välillä ei ollut enää lainkaan eroa. Läpän tekemisestä oli tullut erittäin turvallinen ja alkuaikojen läpän paksuuksiin olimme pystyneet säästämään yli 60 mikrometriä sarveiskalvokudosta ja siten pystymme tänään leikkaamaan turvallisesti myös tosi suuria taittovirheitä kuten yli -10,0 D tai +6.0 D.
Väittelijä on yli 20 vuoden aikana ja liki 30 000 taittovirhekirurgista leikkausta tehneenä saanut olla kehittämässä tätä kiinnostavaa silmän mikrokirurgiaa aivan alusta alkaen ollen useimman taittovirhe-kirurgian ensimäisiä tekijöitä koko maailmassa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4748]