Prevalence and socio-demographic determinants of infertility, success of infertility treatments and health of treated women
Yli-Kuha, Anna-Niina (2012)
Yli-Kuha, Anna-Niina
Tampere University Press
2012
Epidemiologia - Epidemiology
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2012-01-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8674-6
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8674-6
Tiivistelmä
Lapsettomuus on yleinen lääketieteellinen ja sosiaalinen ongelma. Länsimaissa lapsettomuushoidot ovat yleisesti käytössä, mutta niihin hakeutuminen kuitenkin vaihtelee erilaisten sosioekonomisten tekijöiden suhteen. Lapsettomuus koetaan yleisesti henkisesti raskaaksi ja kuormittavaksi. Myös varsinaisen psykiatrisen diagnoosin kriteerit täyttyvät usein lapsettomuushoitoihin hakeutuneilla. Heikentyneen hedelmällisyyden takana voi olla hormonaalisia tai inflammatorisia muutoksia aiheuttava sairaus kuten munasarjojen monirakkulaoireyhtymä tai endometrioosi. Lapsettomuushoidoissa myös käytetään elimistön omaan hormonitasapainoon vaikuttavia lääkkeitä. Lapsettomuudelle altistavat sairaudet samoin kuin lapsettomuushoidoissa käytettävät lääkkeet saattavatkin lisätä riskiä syövän kehittymiselle.
Väitöskirjatyössä on tutkittu lapsettomuutta sekä lapsettomuushoitoihin hakeutumista useista näkökulmista. Tutkimuksessa selvisi, että Suomessa sekä lapsettomuus että lapsettomuushoitoihin hakeutuminen vaihtelee eri tekijöiden suhteen. Nuoremmissa ikäryhmissä lapsettomuus on yleisempää vähemmän koulutetuilla naisilla, mutta kaikissa ikäryhmissä analysoituna ja vanhemmissa ikäryhmissä taas korkeammin koulutetuilla naisilla. Lapsettomuushoitoihin hakeutuminen on yleisempää kaupungeissa sekä korkeammin koulutetuilla ja varakkaimmilla naisilla. IVF-, ICSI- ja FET-hoitojen määrä on 1990-luvun alusta moninkertaistunut ja syyt hoitojen tarpeelle ovat merkittävästi muuttuneet. Hoitojen onnistuminen mitatessa kliinisten raskauksien tai elävän lapsen syntymään johtaneiden raskauksien määrässä on pysynyt vakaana, vaikka hoidoissa siirrettyjen alkioiden määrä on vähentynyt merkittävästi. Tämä on johtanut myös selvään lisäykseen täysaikaisten ja yli 2500 grammaa painavien lasten syntymään johtaneiden raskauksien määrässä hoitojen tuloksena.
Ennen lapsettomuushoitoihin osallistumista lapsettomilla naisilla oli vähemmän sairaalahoitojaksoja kaikkien psykiatristen sairauksien luokkien suhteen. Lapsettomuushoitoihin osallistumisen jälkeen ero oli muuten vastaavanlainen, mutta hoidoissa olleilla naisilla oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän sairaalahoitojaksoja sopeutumishäiriöiden vuoksi kuin kontrollinaisilla. Verrattaessa lapsettomuushoidoissa olleita naisia riippuen siitä, saivatko he lapsen, havaittiin selvästi, että sairaalahoitojaksot olivat merkitsevästi yleisempiä kaikkien psykiatristen diagnoosien takia niillä naisilla, jotka eivät lasta saaneet. Tukittaessa syöpien ilmaantuvuutta 6-8 vuotta IVF-, ICSI- tai FET-hoitojen jälkeen havaittiin, että kokonaisilmaantuvuudessa ei hoidossa olleiden naisten kohortissa ja kontrolliryhmässä ollut eroa. Sen sijaan lapsettomuushoidoissa olleilla naisilla oli tilastollisesti merkitsevästi vähemmän kohdunkaulansyöpää ja keuhkosyöpää ja enemmän muita ihosyöpiä kuin melanoomaa.
Tämä tutkimus osoitti, että Suomessa on sosioekonomisia eroja lapsettomuuden yleisyyden ja lapsettomuushoitoihin hakeutumisen suhteen. Nuorempien naisten kohdalla havaittiin myös selvästi korkeammin koulutettujen naisten taipumus lykätä raskaaksi tulon yrittämistä. IVF-, ICSI ja FET-hoitojen tulokset ovat pysyneet vakaina ajan saatossa vaikka hoitoprotokollissa on samanaikaisesti tapahtunut huomattava muutos siirrettyjen alkioiden määrän vähentyessä. Lapsettomuushoidoissa olleiden naisten psyykkinen terveys on yleisesti parempi kuin kontrollinaisilla viitaten ns. terve potilas ilmiöön. Kokonaissyöpäriski ei 6-8 vuoden seurannassa ollut IVF-, ICSI- tai FET-hoitoja saaneilla lisääntynyt. Erot joidenkin syöpätyyppien kohdalla viittaavat joko terve potilas ilmiöön tai sosiaalisiin eroihin vakioinnista huolimatta.
Väitöskirjatyössä on tutkittu lapsettomuutta sekä lapsettomuushoitoihin hakeutumista useista näkökulmista. Tutkimuksessa selvisi, että Suomessa sekä lapsettomuus että lapsettomuushoitoihin hakeutuminen vaihtelee eri tekijöiden suhteen. Nuoremmissa ikäryhmissä lapsettomuus on yleisempää vähemmän koulutetuilla naisilla, mutta kaikissa ikäryhmissä analysoituna ja vanhemmissa ikäryhmissä taas korkeammin koulutetuilla naisilla. Lapsettomuushoitoihin hakeutuminen on yleisempää kaupungeissa sekä korkeammin koulutetuilla ja varakkaimmilla naisilla. IVF-, ICSI- ja FET-hoitojen määrä on 1990-luvun alusta moninkertaistunut ja syyt hoitojen tarpeelle ovat merkittävästi muuttuneet. Hoitojen onnistuminen mitatessa kliinisten raskauksien tai elävän lapsen syntymään johtaneiden raskauksien määrässä on pysynyt vakaana, vaikka hoidoissa siirrettyjen alkioiden määrä on vähentynyt merkittävästi. Tämä on johtanut myös selvään lisäykseen täysaikaisten ja yli 2500 grammaa painavien lasten syntymään johtaneiden raskauksien määrässä hoitojen tuloksena.
Ennen lapsettomuushoitoihin osallistumista lapsettomilla naisilla oli vähemmän sairaalahoitojaksoja kaikkien psykiatristen sairauksien luokkien suhteen. Lapsettomuushoitoihin osallistumisen jälkeen ero oli muuten vastaavanlainen, mutta hoidoissa olleilla naisilla oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän sairaalahoitojaksoja sopeutumishäiriöiden vuoksi kuin kontrollinaisilla. Verrattaessa lapsettomuushoidoissa olleita naisia riippuen siitä, saivatko he lapsen, havaittiin selvästi, että sairaalahoitojaksot olivat merkitsevästi yleisempiä kaikkien psykiatristen diagnoosien takia niillä naisilla, jotka eivät lasta saaneet. Tukittaessa syöpien ilmaantuvuutta 6-8 vuotta IVF-, ICSI- tai FET-hoitojen jälkeen havaittiin, että kokonaisilmaantuvuudessa ei hoidossa olleiden naisten kohortissa ja kontrolliryhmässä ollut eroa. Sen sijaan lapsettomuushoidoissa olleilla naisilla oli tilastollisesti merkitsevästi vähemmän kohdunkaulansyöpää ja keuhkosyöpää ja enemmän muita ihosyöpiä kuin melanoomaa.
Tämä tutkimus osoitti, että Suomessa on sosioekonomisia eroja lapsettomuuden yleisyyden ja lapsettomuushoitoihin hakeutumisen suhteen. Nuorempien naisten kohdalla havaittiin myös selvästi korkeammin koulutettujen naisten taipumus lykätä raskaaksi tulon yrittämistä. IVF-, ICSI ja FET-hoitojen tulokset ovat pysyneet vakaina ajan saatossa vaikka hoitoprotokollissa on samanaikaisesti tapahtunut huomattava muutos siirrettyjen alkioiden määrän vähentyessä. Lapsettomuushoidoissa olleiden naisten psyykkinen terveys on yleisesti parempi kuin kontrollinaisilla viitaten ns. terve potilas ilmiöön. Kokonaissyöpäriski ei 6-8 vuoden seurannassa ollut IVF-, ICSI- tai FET-hoitoja saaneilla lisääntynyt. Erot joidenkin syöpätyyppien kohdalla viittaavat joko terve potilas ilmiöön tai sosiaalisiin eroihin vakioinnista huolimatta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4747]