Amyloidosis Associated with Inflammatory Rheumatic Diseases in Finland. Declining Incidence and Better Outcome
Immonen, Kai (2011)
Immonen, Kai
Tampere University Press
2011
Sisätautioppi/Reumatologia - Internal Medicine/Rheumatology
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8620-3
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8620-3
Tiivistelmä
Amyloidoosi on heterogeeninen ryhmä erilaisia sairauksia, joille tyypillistä on normaalisti liukoisten plasman proteiinien kertyminen eri elimiin aiheuttaen näiden elinten toimintahäiriöitä. Tulehduksellisiin reumasairauksiin liittyvä amyloidoosi oli ennen nykyisiä hoitostrategioita ja lääkkeitä pelätty komplikaatio - aiheuttaen kertymisellään ruoansulatuskanavaan imeytymishäiriöitä ja verenvuotoja ja kertyessään munuaisiin munuaisten vajaatoimintaa. Amyloidoosi oli ennen yksi merkittävimpiä reumapotilaiden kuolinsyitä.
Väitöskirjan tavoitteena oli tulehduksellisiin reumasairauksiin liittyvän amyloidoosin ilmaantuvuuden ja ennusteen arviointi eri rekisteriaineistojen (Reumasäätiön sairaalan amyloidoosibiopsia-aineisto, Suomen Munuaisrekisteriaineisto ja Kainuun keskussairaalan amyloidoosibiopsia-aineisto) perusteella.
Tässä tutkimuksessa todetaan, että 1980-luvulta alkaen amyloidoosin esiintyvyys ja ennuste ovat vähitellen parantuneet. Nykyisin lapsuusiän reumaa sairastavilla amyloidoosia ei enää esiinny lapsuus- ja nuoruusiällä lainkaan. 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna amyloidoosin aiheuttama munuaisten vajaatoiminnan aiheuttama dialyysihoidon tarve on nykyään puolittunut - samanaikaisesti metotreksaattilääkehoidon käyttö reumataudeissa on lähes nelinkertaistunut. Perinteisille reumalääkkeille resistenteissä taudeissa uusien biologisten reumalääkkeiden teho amyloidoosin ehkäisyssä ja hoidossa vaikuttaa lupaavalta.
Väitöskirjan tavoitteena oli tulehduksellisiin reumasairauksiin liittyvän amyloidoosin ilmaantuvuuden ja ennusteen arviointi eri rekisteriaineistojen (Reumasäätiön sairaalan amyloidoosibiopsia-aineisto, Suomen Munuaisrekisteriaineisto ja Kainuun keskussairaalan amyloidoosibiopsia-aineisto) perusteella.
Tässä tutkimuksessa todetaan, että 1980-luvulta alkaen amyloidoosin esiintyvyys ja ennuste ovat vähitellen parantuneet. Nykyisin lapsuusiän reumaa sairastavilla amyloidoosia ei enää esiinny lapsuus- ja nuoruusiällä lainkaan. 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna amyloidoosin aiheuttama munuaisten vajaatoiminnan aiheuttama dialyysihoidon tarve on nykyään puolittunut - samanaikaisesti metotreksaattilääkehoidon käyttö reumataudeissa on lähes nelinkertaistunut. Perinteisille reumalääkkeille resistenteissä taudeissa uusien biologisten reumalääkkeiden teho amyloidoosin ehkäisyssä ja hoidossa vaikuttaa lupaavalta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5147]
