´HYVÄÄ VAUHTIA METSÄTÖILLE´ Puunkorjuu ja Suomi muutoksessa

Abstract

Suomessa yhteiskunnan kehitys on poikkeuksellisella tavalla kytkeytynyt metsään. Tunnettua on, että maamme teollistuminen perustui metsävaroihin ja metsäteollisuus oli pitkään suurin vientiteollisuuden ala. Harvemmin katse on suunnattu tuotantoketjun metsäpäähän. Kuitenkin juuri puunkorjuu liitti aikoinaan maaseudun rahatalouteen ja sotien jälkeen metsätyö tarjosi sivuansioita jopa sadoille tuhansille miehille. Määrätietoinen puunkorjuun rationalisointi käynnistyi 1940-luvun lopulla. Se on näkynyt puunkorjuun organisoinnin muutoksina ja teknisenä kehityksenä. Rationalisoinnin taustalta löytyvät metsäteollisuuden ja suomalaisen yhteiskunnan muutokset. Väitöskirjassa on tutkittu metsätyön muutosta kolmesta eri näkökulmasta: osana yhteiskunnan kehitystä, puunkorjuun rationalisointina ja metsäkoneyrittäjien elämäkerrallisina tarinoina.

Suomessa metsäteollisuuden erityisasema, kansallinen talouspolitiikka ja talonpoikainen poliittinen suuntaus muodostivat lähes koko 1900-luvun kestäneen kolmiyhteyden. Tämän seurauksena kehittyi omalaatuinen puunkorjuu, joka perustui pientilojen miehiin ja hevosiin. Tämä malli purkautui 1960-luvun suuressa muutossa , jonka rajuuteen metsätyön koneellistaminen vaikutti omalta osaltaan. Rakennemuutosta seuranneella konsensuksen kaudella metsätyökin organisoitiin palkkatyönä ja työsuhdeurakointina. Globalisaatio ja kansainvälisten metsäjättien synty muuttivat suomalaisen metsän asemaa. Suomalainen puunhankinta ja alihankintana urakoitu puunkorjuu ovat entistä riippuvaisempia globaalien markkinoiden kehityksestä ja konsernien strategisista ratkaisuista.

Metsätyön tehostaminen alkoi, kun Työtehoseura ja metsäteollisuuden Metsäteho aloittivat sotien jälkeen määrätietoisen kehitystyön. Ensi vaiheessa korvattiin sahat ja kirveet moottorisahoilla ja hevoset traktoreilla. Toisessa murroksessa hävisi metsurien ammattikunta ja hakkuu siirtyi koneille. Toimivan koneellistamisen jälkeen metsäyhtiöt ovat keskittyneet kehittämään puunkorjuun logistiikkaa ja alihankintamuotoja.

Metsäkoneyrittäjät tuovat tutkimukseen yksilötason kokemuksellisen näkökulman. Koneyrittäjät ovat ammattiryhmä, jonka osuus puunkorjuussa on kasvanut ja nykyisin he vastaavat täysin sen toteutuksesta. Yrittäjien kertomukset kattavat ajan koneurakoinnin synnystä nykypäivään. Alan erityispiirre on poikkeuksellinen suhde urakanantajana toimivaan metsäteollisuuteen. Mitä isommaksi yhtiö on kasvanut, sitä kylmemmäksi toiminta on yrittäjän kannalta muuttunut . Erityistä on sekin, että urakointisuhde samaan yhtiöön on jatkunut vuosikymmeniä, vaikka suhteen ehdot ovat pitkälti metsäyhtiön yksipuolisesti määrittämiä.

Metsätyön vaiheet liittyvät yhteiskunnallisen metsäsuhteen perustavanlaatuiseen muutokseen. Agraarisen Suomen metsien käyttö oli orientaatioltaan luonnonvaraperustaista. Tavoitteena oli metsävarojen hyödyntäminen ja kansallisen kehityksen edistäminen. Tehometsätalous pyrki 1960-luvulla muuttamaan metsät puuntuotantovälineeksi ja samalla metsäsuhde vaihtui tuotantoperustaiseksi. Metsäteollisuuden globaali kilpailu ja puuntuotannon kanssa kilpailevat metsän käyttömuodot ovat muuttaneet suhteen markkinaperustaiseksi. Tiivistäen voi todeta, että puunkorjuu on eri aikoina mukautunut toimintaympäristön muutoksiin ja rationalisointi on toiminut tämän sopeutumisen välineenä.

´HYVÄÄ VAUHTIA METSÄTYÖLLE´ Forestry and Finland in a state of Flux

It is a characteristic feature of the modernization of Finland that it has been connected with forest resources and the wood processing industry. The birth of the forest industry in the late 1800s took the development of modernization in our country a big step forward. The acquisition of timber for industry served to connect even the remotest areas living in a barter economy with the cash economy. Organizing the logging process and its rationalization were pivotal in the development of Finnish society and the rural areas.

The study describes the change in forestry work and the societal definition of the logging process by analysing contemporary data, research in various disciplines and interviews. The frame of interpretation of the analysis of the empirical data and the description of the change process use theoretical concepts of historical sociology and structural change. The development in the logging process is contemplated from three perspectives: as part of the change in Finnish society, as a rationalization of the work process of the forest industry and as an experience of change reported by forest machinery contractors. The research report divides into sections according to the respective perspectives, which can be read as a narrative describing the same historical process from different perspectives.

In the section entitled Finland lives from her forests I describe how the modernization of society, the stages of the forest industry and the industrial exploitation of the forests were linked to the change in the rural areas and the logging process. The description of society and production structures is linked to the political solutions of different eras and the societal influence and position of the forest sector at different times. Rationalization to make the forests effective scrutinizes the development stages of logging by the forest industry and describes with what argumentation the rationalization of the logging process has been justified at different stages and how changes in technology affected the form of organization of the work process. Machinery contractors in the transformation of forest work contemplates the change in the nature of forestry work as experienced by one professional group, the forest machinery contractors.

The contractors interviewed describe how the rationalization of the logging process affected their businesses and what solutions individual contractors selected at turning points in the rationalization. At the end of this section I interpret the stages of contracting life trajectories and contractors choices with the help of the concept of life policy. Parallel scrutiny of Finnish society, the forest industry, the rural area and the change in forestry work revealed that developmental paths on different levels are connected to change in the use of the forests in the societal basis. The use of the Finnish forests over the last hundred years divides into periods of natural resources, production and market based. The use of the forest in agrarian Finland was fundamentally based on natural resources. The birth and growth of the forest industry was based on the harnessing of these natural resources. The organization of the logging process was dictated by natural conditions. Forestry work and working as small farmers together formed the main part of the occupations structure of the rural areas.

In the 1960s the use of the forests was driven by production, when the use of timber came to be the calculative production of the forests and timber became primarily the raw material of industry. In this situation effort was invested in increasing production by means of intensive forestry. Forestry work became professionalized and broke away from farming to constitute a separate activity. The legitimacy of the forest sector was challenged with the rise of the environmentalist movement as a counterforce to intensive forestry.

The 1990s witnessed the transition to market based exploitation of the forests. Globalization changed the relationship of the forest industry companies to national production and the Finnish forest. Finnish production had to compete on both product markets and inside the concerns. The domestic forest is no longer the point of departure for production and the markets closed production units according to their own logic. Logging is no longer connected to the vitality of the rural areas. Conservation of the forests and leisure activity have become commercialized and compete against industrial use for the forests. Until the 1980s the development of a modern society in Finland was closely related to the forest sector. The study demonstrated the fundamental nature of the forest sector to the development of Finnish society in the 1900s. By contemplating in parallel turning points in Finnish society, the forest industry, the rural areas and the logging process, it can be discerned that they are connected to changes in the societal bases for the use of the forests. The rationalization of the logging process for its part was a tool with which to respond to the demands imposed on the logging process by changes in the operating environment.