Utilising the learning organization for management capacity building at Makerere University

Abstract

Tämä tutkimus pyrkii tukemaan korkeakoulujohtoa korkeakoulun reagointikyvyn (responsiivisuuden) kehittämisessä hyödyntämällä oppivan organisaation käsitettä. Tutkimuksessa käytettiin sekä taannehtivaa että ajantasaista aineistoa, kuten dokumentteja arkistotietoja ja organisaatiotason avainhenkilöiden ja yksikkötason dekaanien puolistrukturoituja haastatteluita. Kirjallinen ja haastatteluaineisto käsiteltiin konstruktiivista oppivan organisaation käsitettä ja teoriaohjautuvaa analyysiä hyödyntäen.

Tutkimustulokset osoittavat, että lainsäädännön muutokset, korkeakoulutuksen rahoituksen leikkaukset ja liberalisaatio olivat merkittäviä Ugandan korkeakouluympäristössä. Makereren yliopistolle mahdolliset strategiset valinnat viittaisivat siihen, että selviytyminen ja muutos olivat jatkuvia. Kuitenkin organisaation pirstaleisuuden takia yksiköiden reagointitavat olivat erilaisia ja niitä ohjailivat erilaisten sidosryhmien valta-asemat ja vaikutteet. Pehmeiden soveltavien tieteenalojen yksiköt keskittyivät varmistamaan akateemisia laatuvaatimuksia ja mukautumaan talouteen liittyviin rakenteellisiin rajoitteisiin. Kovien soveltavien alojen edustajat olivat erityisesti taipuvaisia osallistumaan kansalliseen kehitykseen. Institutionaalisen tutkimuksen alalla epätäydellinen informaatio oli tehokas hallinnan keino, vaikka institutionaalisten tutkijoiden tiedot ja taidot olivat organisaation älykkyyden alimmalla tasolla. Lisäksi akateemisten dekaanien tiedontarve liittyi enemmän hallintoon kuin strategiaan.

Oppivan organisaation käsite havainnollistaa nopeasti reagoivaa yliopistoa avoimena systeeminä ja kyberneettisenä organisaationa, joka määrittää sen mikä on elintärkeää sen olemassaololle ja jossa organisaation oppiminen on keskeistä. Tällaisessa organisaatiossa tietoa käytetään poikkeuksien havaitsemiseen ja niiden korjaamiseen. Tiedon luominen muuttaa mentaalisia malleja ja kaksikehäisen oppimisen kautta organisaatiota kehitetään asteittaisesti.

Tutkimus suosittaa, että institutionaalisen ohjauksen reagointikykyä tulisi johdonmukaisesti kehittää ottamalla huomioon dynaamiset suhteet ulkoisen ympäristön, yksikkökohtaisten intressien ja koko organisaation laajuisten käytäntöjen välillä. Tämä tarkoittaa tulevien ja jo virassa olevien akateemisten johtajien kykyjen kehittämistä, institutionaalisen tutkimuksen vakiinnuttamista kaikilla organisaatiotasoilla ja instituutiotutkijoiden taitojen kehittämistä.

This study sought to assist institutional management to revitalise their institution s responsive capacities by utilising the learning organization concept. Retrospective and real time data were used, including documents, archival data, and semi-structured interviews were conducted with key informants at the organizational level and academic deans to ascertain subunit perspectives. Using a constructed learning organization concept, theory-driven analysis was used to analyse the documents and interview data.

The findings show that changes in legislation, declining funding to higher education and liberalization were significant in Uganda s higher education environment. The strategic choices available to Makerere University implied that survival and adaptation were perpetual. Yet, given the existence of a fragmented organization, the responsiveness of subunits was bound to differ, reinforced by the power or influence of the various interest groups. Subunits in the soft-applied fields concentrated on compliance to academic quality demands, and structural parameters related to financial management. Subunits in the hard-applied fields were largely inclined to engage in national development. Through the use of institutional research, incompleteness of information was an effective management tool although the knowledge and skills of institutional researchers was at the lowest tier of organizational intelligence. Moreover, the information needs of academic deans related mainly to management and were less strategic.

The learning organization concept illustrated a responsive university as an open system, as a cybernetic organization that defines what is essential for its survival, and in which organizational learning is integral. In such an organization, information is used to detect and correct anomalies, knowledge creation alters mental models and a double loop learning organization evolves incrementally.

The study recommends that the responsive capacities of institutional management should be systemically revitalised taking into account the dynamic relationships between external contexts, unit- specific interests, and organization-wide practices. This should entail capacity building for prospective and incumbent academic leaders and managers, entrenching institutional research at all organizational levels and improving the competence of institutional researchers.