Vanhuus ja yksinäisyys. Tutkimus iäkkäiden ihmisten yksinäisyyskokemuksista, niiden merkityksistä ja tulkinnoista

Abstract

Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin yksinäisyyttä iäkkäiden ihmisten näkökulmasta heidän haastattelujensa ja kirjoittamiensa tekstien avulla. Kiinnostuksen kohteena oli se, millaisia selityksiä, tulkintoja ja merkityksiä ikäihmiset antavat yksinäisyydelle ja toisaalta myös se, miten he puhuvat ja kirjoittavat yksinäisyydestä. Tätä iäkkäiden ihmisten näkökulmasta tarkastelua yksinäisyyttä suhteutettiin mediassa esillä olleeseen yksinäisyyskeskusteluun. Tutkimuksessa tarkasteltiin sitä miten ja millaisena yksinäisyys on esillä kahdessa suomalaisessa lehdessä.

Tutkimus osoitti, että yksinäisyys saa tilanteesta ja ympäristöstä riippuen erilaisia merkityksiä ja sitä tulkitaan eri tavoin. Iäkkäät ihmiset itse yhdistivät yksinäisyyden erilaisiin menetyksiin sosiaalisissa suhteissa ja toimintakyvyssä sekä muutoksiin omassa itsessä ja omassa luonteessa. Myös yhteiskunnan kielteisten asenteiden sanottiin aiheuttavan yksinäisyyden tunteita. Lehtiteksteissä yksinäisyyden syiden nähtiin olevan ikäihmisten huonossa yhteiskunnallisessa asemassa, omaisten välinpitämättömyydessä ja yleisissä ikääntymiseen kuuluvissa muutoksissa.

Iäkkäät ihmiset puhuivat ja kirjoittivat yksinäisyydestä, samoin kuin lehdissä yksinäisyyttä käsiteltiin monien muiden kielteisenä koettujen asioiden yhteydessä. Ikäihmiset nostivat esille arvottomuuden, turhuuden ja ulkopuolisuuden kokemukset. Myös turvattomuuden tunteet ja masentuneisuus kietoutuivat yksinäisyyteen. Lehdissä yksinäisyyttä tarkasteltiin usein toisen ihmisen näkökulmasta ja siitä kirjoitettiin dramaattiseen sävyyn. Yksinäisyyden kuvaukset olivat voimakkaita ja yhdistyivät ulkopuolisuuden ja erillisyyden kuvauksiin.

Yksinäisyyden kokeminen myönteisenä yhdistyi omavalintaisuuteen niin iäkkäiden ihmisten omassa puheessa kuin lehtiteksteissä. Ikäihmiset perustelivat yksinäisyyden myönteisyyttä monin tavoin, eikä myönteisyys näyttänyt olevan selviö. Lehdissä yksinäisyyden kokeminen myönteisenä näytti olevan mahdollista vain taiteellisten ja luovien ihmisten kohdalla.

Vaade yksinäisyyden lievittämisestä oli esillä erityisesti lehtiteksteissä. Vaade osoitettiin yhteiskunnalle, omaisille ja iäkkäille ihmisille itselleen. Ehdotetut keinot lievittää yksinäisyyttä paikantuvat sosiaalisen aktiivisuuden lisäämiseen. Sitä vastoin iäkkäät ihmiset itse korostivat yksinäisyyden lievittämisessä sellaisen tekemisen merkitystä, jota voi tehdä yksin.

Tutkimus osoitti, että yksinäisyys on hyvin yksityinen ja yksilöllinen kokemus. Yksinäisyys määrittyy kussakin asiayhteydessä ihmisen oman kokemuksen perusteella, eivätkä keinot sen lievittämiseksi voi olla vain yhdenlaisia. Yksinäisyyden kokemus ei kuitenkaan synny tyhjiössä. Siihen vaikuttavat ympäröivän yhteiskunnan yksinäisyydelle antamat merkitykset ja selitykset sekä yhteiskunnallinen tilanne ja ilmapiiri. Lehtikirjoitukset osaltaan muun median kanssa muokkaavat julkisuudessa esillä olevaa kuvaa yksinäisyydestä. Yksinäisyyteen liitetty vahva yhteiskunnallinen ulottuvuus tarjoaa haasteen myös terveydenhuollon ja sosiaalialan toimijoille.

The loneliness of older people has often been under discussion in the media during the last few years. In the media, as well as in previous studies, it has been suggested that loneliness is a very common phenomenon in old age, and therefore its negative effects touch older people widely. When people talk about loneliness, they often also talk about many other negative matters. Living alone, difficulties in getting help and insecurity connected with them, as well as depression, suicides and experiences of rejection have been debated. However, the meanings of loneliness for older people themselves have not been widely discussed in the media or addressed in academic studies. Fairly little is known about how older people themselves describe their loneliness or what kinds of images the media constructs about the loneliness of older people.

The purpose of this study is to provide new information about the interpretations, meanings and explanations that are given to the loneliness of older people. The purpose was to determine how older people themselves describe and explain their loneliness and, on the other hand, what kinds of meanings and interpretations they give to loneliness. Furthermore, the loneliness of older people was examined from the perspective of newspaper and magazine texts.

As a whole, the data in this study were fairly diverse. There were three data sets in which loneliness was examined from a personal point of view. Two of them were interviews and the third consisted of texts written by the older people. The first data set comprised interviews with women aged over 90 years, who had never been married, were childless and living alone (N = 24). The interviews focused on discussion about being alone. The second set of interview material was collected from the older people who participated in the group activity aimed at alleviating loneliness (15 women, 5 men). The participants were aged over 75 years, and they lived independently alone in their own homes or with a spouse or a child. The texts of the older people who participated in the groups formed the third data set (N = 90). Loneliness in public discussion was studied by using texts addressing the loneliness of older people, drawn from Helsingin Sanomat and the ET magazine (N = 154). Discourse analytic tools were used in the analysis of the data.

Many meanings were connected with loneliness and it was interpreted in different ways depending on the contexts. Older people themselves explained that their loneliness was the result of diminished social relationships and weakening physical ability. Also negative attitudes of society towards older people as well as changes in identity and behaviour with age were interpreted as the causes of loneliness. In the newspaper and magazine texts the causes of loneliness were explained by a lack of human relationship and meaning in life, neglect by relatives as well as the low status of older people in society. Loneliness was also simply described as an inevitable part of ageing.

Both in the interviews and texts written by the older people and the newspaper and magazine texts many negative connotations were attributed to loneliness. The elderly people identified loneliness with uneventfulness and with the experience of being an outsider. The lonely person may also have experienced that he/she was unnecessary, useless and worthless after losing his/her place in the community, or more widely in society. Loneliness is also constructed as an issue that causes anxiety: loneliness was connected with depression, feelings of insecurity, and longing for earlier human relationships or unattainable dreams. It seemed that it was difficult to verbalize and describe loneliness, and so different metaphors and quotations were used. The descriptions of loneliness were characterized by some kind of stagnation. Loneliness was often considered from the position of an outsider in the newspaper and magazine texts. The descriptions of loneliness and the meanings that were given to it were often strong and sometimes even dramatic. Loneliness was also connected with experiences of worthlessness, being an outsider and isolation from other people and social activities.

Positive loneliness was strongly based on voluntariness in both the older people s talk and in the media texts. It seemed that older people felt it necessary to justify a positive notion of loneliness in many ways. In the newspaper and magazine texts positive loneliness was permissible only for creative and artistic people.

In the newspaper and magazine texts the responsibility for alleviating loneliness was heavily debated and it was delegated to society, relatives and the lonely persons themselves. On the whole, some of the suggestions were fairly naive or perfunctory. In the older people s own talk or writings, activities which were possible to do alone were mentioned as resources for alleviating loneliness or keeping the feeling of loneliness at bay. However, part of the responsibility for alleviating loneliness was also assigned to society.

Based on this study, loneliness is constructed as a context-bound concept with many meanings and interpretations. In different situations and contexts it is interpreted in different ways. Even though loneliness is a highly private and subjective experience, it is not born in a vacuum. It is affected by the surrounding society and the meanings and explanations of loneliness and ageing given by the media. The social situation and atmosphere in society influence how personal loneliness is explained and interpreted.