Functional Outcome ofter a Lateral Ligament Injury of the Ankle
Kaikkonen, Auvo (1999)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Kaikkonen, Auvo
Tampere University Press
1999
Kirurgia - Surgery
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Väitöspäivä
1999-12-11Tiivistelmä
Lievien nilkan nivelsidevammojen hoito on aina konservatiivinen ja hoitotulos lähes poikkeuksetta hyvä. Välittömän leikkaushoidon tarpeellisuutta nilkan ulkosivusiteiden täydellisen repeämän hoidossa on myös viime aikoina argumentoitu.
Väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko nilkan ulkonivelsidevammoja hoitaa ilman leikkausta paranemistuloksen kärsimättä. Hoitomenetelmäksi valittiin ns. funktionaalinen hoito, jossa vammautunutta nilkkaa aletaan kontrolloidusti kuntouttaa välittömästi vamman jälkeen. Pääpaino tulosten arvioinnissa perustui toiminnalliseen paranemiseen, ts. kuinka hyvin potilas pärjää päivittäisissä toiminnoissa (esim. kävely, juoksu, kulkeminen portaissa) ja toisaalta kuinka nopeasti paraneminen tapahtui vammaa edeltävälle toiminnallisuuden tasolle.
Tutkimuksessa kehitettiin erityinen pisteytysjärjestelmä, joka sisälsi erilaisia toiminnallisuustestejä, nilkan stabiliteettia ja liikelaajuutta mittaavia osioita sekä potilaan oman arvio-osuuden lopputuloksesta. Kehitettyä testistöä käytettiin sitten nilkan nivelsidevamman johdosta päivystyksenä leikattujen potilaiden (7 vuoden seuranta) ja myöhäiskorjausten (5 vuoden seuranta) tulosten arvioon. Tuloksia arvioitiin myös käyttäen isokineettisiä lihasvoimatestauksia. Näiden retrospektiivisten tulosten valossa valtaosalla potilaista paranemistulos oli hyvä.
Tampereen Yliopistollisessa Sairaalassa tehtiin 1991-1992 vertaileva tutkimus, jossa satunnaistettiin vakavan nilkan nivelsidevamman hoito operatiiviseen ja funktionaaliseen hoitoryhmään. Tutkimustulosten perusteella leikkaushoito ei paranna hoitotulosta pelkkään funktionaaliseen hoitoon verrattuna. Toisaalta, funktionaalinen hoitomuoto on perusteltavissa lyhyemmän toipumisajan (sairaslomatarve ja paluu urheiluharrastuksiin) perusteella. Ero on sosioekonomisesti merkittävä (2-4 viikkoa lyhyempi) funktionaalisesti hoidetuilla kuin leikatuilla potilailla lopputuloksen ollessa identtinen.
Väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko nilkan ulkonivelsidevammoja hoitaa ilman leikkausta paranemistuloksen kärsimättä. Hoitomenetelmäksi valittiin ns. funktionaalinen hoito, jossa vammautunutta nilkkaa aletaan kontrolloidusti kuntouttaa välittömästi vamman jälkeen. Pääpaino tulosten arvioinnissa perustui toiminnalliseen paranemiseen, ts. kuinka hyvin potilas pärjää päivittäisissä toiminnoissa (esim. kävely, juoksu, kulkeminen portaissa) ja toisaalta kuinka nopeasti paraneminen tapahtui vammaa edeltävälle toiminnallisuuden tasolle.
Tutkimuksessa kehitettiin erityinen pisteytysjärjestelmä, joka sisälsi erilaisia toiminnallisuustestejä, nilkan stabiliteettia ja liikelaajuutta mittaavia osioita sekä potilaan oman arvio-osuuden lopputuloksesta. Kehitettyä testistöä käytettiin sitten nilkan nivelsidevamman johdosta päivystyksenä leikattujen potilaiden (7 vuoden seuranta) ja myöhäiskorjausten (5 vuoden seuranta) tulosten arvioon. Tuloksia arvioitiin myös käyttäen isokineettisiä lihasvoimatestauksia. Näiden retrospektiivisten tulosten valossa valtaosalla potilaista paranemistulos oli hyvä.
Tampereen Yliopistollisessa Sairaalassa tehtiin 1991-1992 vertaileva tutkimus, jossa satunnaistettiin vakavan nilkan nivelsidevamman hoito operatiiviseen ja funktionaaliseen hoitoryhmään. Tutkimustulosten perusteella leikkaushoito ei paranna hoitotulosta pelkkään funktionaaliseen hoitoon verrattuna. Toisaalta, funktionaalinen hoitomuoto on perusteltavissa lyhyemmän toipumisajan (sairaslomatarve ja paluu urheiluharrastuksiin) perusteella. Ero on sosioekonomisesti merkittävä (2-4 viikkoa lyhyempi) funktionaalisesti hoidetuilla kuin leikatuilla potilailla lopputuloksen ollessa identtinen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4989]