Functional Outcome ofter a Lateral Ligament Injury of the Ankle

Abstract

Lievien nilkan nivelsidevammojen hoito on aina konservatiivinen ja hoitotulos lähes poikkeuksetta hyvä. Välittömän leikkaushoidon tarpeellisuutta nilkan ulkosivusiteiden täydellisen repeämän hoidossa on myös viime aikoina argumentoitu.

Väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko nilkan ulkonivelsidevammoja hoitaa ilman leikkausta paranemistuloksen kärsimättä. Hoitomenetelmäksi valittiin ns. funktionaalinen hoito, jossa vammautunutta nilkkaa aletaan kontrolloidusti kuntouttaa välittömästi vamman jälkeen. Pääpaino tulosten arvioinnissa perustui toiminnalliseen paranemiseen, ts. kuinka hyvin potilas pärjää päivittäisissä toiminnoissa (esim. kävely, juoksu, kulkeminen portaissa) ja toisaalta kuinka nopeasti paraneminen tapahtui vammaa edeltävälle toiminnallisuuden tasolle.

Tutkimuksessa kehitettiin erityinen pisteytysjärjestelmä, joka sisälsi erilaisia toiminnallisuustestejä, nilkan stabiliteettia ja liikelaajuutta mittaavia osioita sekä potilaan oman arvio-osuuden lopputuloksesta. Kehitettyä testistöä käytettiin sitten nilkan nivelsidevamman johdosta päivystyksenä leikattujen potilaiden (7 vuoden seuranta) ja myöhäiskorjausten (5 vuoden seuranta) tulosten arvioon. Tuloksia arvioitiin myös käyttäen isokineettisiä lihasvoimatestauksia. Näiden retrospektiivisten tulosten valossa valtaosalla potilaista paranemistulos oli hyvä.

Tampereen Yliopistollisessa Sairaalassa tehtiin 1991-1992 vertaileva tutkimus, jossa satunnaistettiin vakavan nilkan nivelsidevamman hoito operatiiviseen ja funktionaaliseen hoitoryhmään. Tutkimustulosten perusteella leikkaushoito ei paranna hoitotulosta pelkkään funktionaaliseen hoitoon verrattuna. Toisaalta, funktionaalinen hoitomuoto on perusteltavissa lyhyemmän toipumisajan (sairaslomatarve ja paluu urheiluharrastuksiin) perusteella. Ero on sosioekonomisesti merkittävä (2-4 viikkoa lyhyempi) funktionaalisesti hoidetuilla kuin leikatuilla potilailla lopputuloksen ollessa identtinen.

The treatment of mild to moderate ankle ligament injuries is always conservative and the outcome is good with only a few exceptions. The need for an immediate operative treatment of complet ankle lateral ligament tears has recently been argumented.

The objective of the dissertation was to evaluate, whether complete ankle lateral ligament tears may be treated nonoperatively without compromising the functional outcome. Functional treatment, in which the rehabilitation of the injured ankle is started immediately after injury, was used as a comparison to operative treatment. Main emphasis was put on functional recovery, i.e. how well the patient copes with activities of daily living (walking, running, performance in the stairs etc.) and on the other hand how soon the recovery takes place after injury.

For the purpose of the study, a special scoring scale was developed, including functional tests, ankle stability and range of motion tests and subjective assessment of the outcome. This test pattern was then used to evaluate the results of immediately treated ankle lateral ligament tears (7-year follow-up)and late-phase reconstructions (5-year follow-up). The outcome was also evaluated against isokinetic muscle strength testing. Based on these retrospective results, the outcome af the treatment was acceptable in majority of the patients.

Between 1991-1992 a randomized, prospective study was performend at the Tampere University Hospital to compare surgical and functional treatment. Based on the results, surgery per se does not improve the outcome as compared with the functional treatment alone. On the other hand, functional treatment seems to be the method of choice because of shorter overall healing time (need for sick-leave, return to sports activities). Therefore, the difference (2-4 weeks shorter) is socio-economically substantial as compared with the surgically treated patients despite of identical functional outcome.