Miksi näkökulma muuttuu käännöksessä? Eksplisiittistämisen ja normaalistamisen selitysvoima ja seuraukset
Kuusi, Päivi (2011)
Kuusi, Päivi
Tampere University Press
2011
Käännöstiede (venäjä) - Translation Studies (Russian)
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2011-09-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8522-0
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8522-0
Tiivistelmä
Näkökulma on olennainen osa kerrontaa, sillä se vaikuttaa väistämättä siihen, miten kerrottuun suhtaudumme. Käännöksiin kerronnan näkökulma ei kuitenkaan aina välity sellaisenaan. Väitöskirjassa näkökulman muuttuminen käännöksissä selitetään seurauksena erilaisista tarkentavista ja normaalistavista kielellisistä muutoksista, joita käännöksiin on tehty. Tällaiset muutokset taas ovat käännöksissä niin yleisiä, että niiden on aiemmassa käännöstutkimuksessa ehdotettu luonnehtivan kääntämistä yleensä. Väitöskirjassa tätä oletusta kääntämiselle tyypillisestä tarkentavasta (eksplisiittistävästä) ja normaalistavasta tendenssistä hyödynnetään siis selityksenä näkökulman muuttumiselle käännöksissä. Samalla muutokset kerronnan näkökulmassa havainnollistavat sitä, minkälaisia seurauksia eksplisiittistämisellä ja normaalistamisella voi olla, miten ne voivat tekstin luentaan vaikuttaa.
Tutkimuksen aineisto on kaunokirjallinen, ja se on koottu Dostojevskin romaanista Rikos ja rangaistus , sen kuudesta suomennoksesta (1889 2008) ja kahdesta englanninkielisestä käännöksestä (1914, 1992). Kerronnan näkökulma rajataan keskittymällä vapaaseen epäsuoraan esitykseen, kertomakirjallisuudessa yleisesti käytettyyn näkökulmatekniikkaan, jossa limittyvät ja kerrostuvat toisaalta kertomuksen henkilön, toisaalta sen kertojan näkökulmat kuitenkin niin, ettei eri näkökulmien yhtäaikaista läsnäoloa osoiteta tekstissä avoimesti ja suoraan. Käännöksissä toinen näkökulmista usein väistyy tai katoaa, toinen taas nousee hallitsevaksi. Tutkimuksessa tämä selitetään sillä, että kerrostuneet, epäsuorasti osoitetut näkökulmat ilmaistaan tyypillisesti kielellisen aukkoisuuden ja pintatason epäyhtenäisyyden avulla. Kun nämä piirteet kohtaavat kääntämiselle tyypillisen eksplisiittistävän ja normaalistavan tendenssin, yhteentörmäys on odotettavissa.
Näkökulman muuttuminen vaikuttaa tekstin luentaan eri tavoin, tapauksesta riippuen kuten vähentämällä lukijan samastumista kertomuksen henkilöön tai muuttamalla hänelle muodostuvaa käsitystä henkilöhahmon luonteesta tai kerrotuista tapahtumista. Vaikka käännösten kielellinen tarkentaminen ja normaalistaminen onkin usein perusteltua ja tarpeen, näkökulman kannalta sen seuraukset tekstin luennalle voivat siis olla epätoivottuja ja siksi oletettavasti tahattomia. Kääntäjille väitöskirja tarjoaakin käsitteellisiä työkaluja, joiden avulla he voivat aiempaa selvemmin tiedostaa toisaalta käännöksiin tekemänsä tarkentavat ja normaalistavat muutokset, toisaalta niiden vaikutuksen kerronnan näkökulmaan.
Tutkimuksen aineisto on kaunokirjallinen, ja se on koottu Dostojevskin romaanista Rikos ja rangaistus , sen kuudesta suomennoksesta (1889 2008) ja kahdesta englanninkielisestä käännöksestä (1914, 1992). Kerronnan näkökulma rajataan keskittymällä vapaaseen epäsuoraan esitykseen, kertomakirjallisuudessa yleisesti käytettyyn näkökulmatekniikkaan, jossa limittyvät ja kerrostuvat toisaalta kertomuksen henkilön, toisaalta sen kertojan näkökulmat kuitenkin niin, ettei eri näkökulmien yhtäaikaista läsnäoloa osoiteta tekstissä avoimesti ja suoraan. Käännöksissä toinen näkökulmista usein väistyy tai katoaa, toinen taas nousee hallitsevaksi. Tutkimuksessa tämä selitetään sillä, että kerrostuneet, epäsuorasti osoitetut näkökulmat ilmaistaan tyypillisesti kielellisen aukkoisuuden ja pintatason epäyhtenäisyyden avulla. Kun nämä piirteet kohtaavat kääntämiselle tyypillisen eksplisiittistävän ja normaalistavan tendenssin, yhteentörmäys on odotettavissa.
Näkökulman muuttuminen vaikuttaa tekstin luentaan eri tavoin, tapauksesta riippuen kuten vähentämällä lukijan samastumista kertomuksen henkilöön tai muuttamalla hänelle muodostuvaa käsitystä henkilöhahmon luonteesta tai kerrotuista tapahtumista. Vaikka käännösten kielellinen tarkentaminen ja normaalistaminen onkin usein perusteltua ja tarpeen, näkökulman kannalta sen seuraukset tekstin luennalle voivat siis olla epätoivottuja ja siksi oletettavasti tahattomia. Kääntäjille väitöskirja tarjoaakin käsitteellisiä työkaluja, joiden avulla he voivat aiempaa selvemmin tiedostaa toisaalta käännöksiin tekemänsä tarkentavat ja normaalistavat muutokset, toisaalta niiden vaikutuksen kerronnan näkökulmaan.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4908]