Kunnan talouden tasapaino monitulkintaisena ilmiönä
Sinervo, Lotta-Maria (2011)
Sinervo, Lotta-Maria
Tampere University Press
2011
Kunnallistalous - Local Public Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2011-09-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8490-2
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8490-2
Tiivistelmä
Tuloslaskelman tasapaino ei varmista todellista kunnan talouden tasapainoa
Kuntien tilinpäätökset vuodelta 2010 ovat ennakoitua paremmat, mutta samanaikaisesti kunnat ovat velkaantuneet nopeasti. Huolimatta tuloslaskelmien ylijäämistä, kuntien talous ei todellisuudessa ole tasapainossa. Kunnat joutuvatkin leikkaamaan menojaan tai keräämään lisää tuloja julkisen talouden kestävyysvajeen kattamiseksi. Tähän ajankohtaiseen aiheeseen Lotta-Maria Sinervon väitöstutkimus kunnan talouden tasapaino monitulkintaisena ilmiönä tuo uuden lähestymistavan.
Kunnat ovat soveltaneet vuodesta 1997 kirjanpitolakia, jonka mukaan kunnan talouden tasapainoa mitataan tuloslaskelmalla. Sinervon väitöstutkimuksessa tavoitteena on jäsentää kunnan talouden tasapainoilmiötä ja nimetä erilaisia tulkintoja tasapainosta. Väitöstutkimuksessa hyödynnetään monitulkintaisuuden käsitettä sekä mittausteoreettista tarkastelua. Väitöstutkimukseen sisältyy case-kuntina Pirkkala ja Kemijärvi, joiden osalta tasapainotilannetta analysoidaan tilinpäätös- ja haastatteluaineistojen avulla.
Tuloslaskelman osoittamaa alijäämää pidetään signaalina kunnan talouden epätasapainosta, kun taas ylijäämä on merkki hyvästä tasapainosta. Näin yksiselitteistä tulkintaa ei kuitenkaan voi Lotta-Maria Sinervon väitöstutkimuksen perusteella tehdä. Kunnan talouden tasapainon tulkinnassa on otettava huomioon laajempia näkökulmia.
Kunnan talouden tasapainon tulkinnassa on huomioitava kuntalaisten välinen oikeudenmukaisuus. Kuntalaisten tulisi olla oikeudenmukaisessa asemassa suhteessa palvelujen saantiin ja niiden rahoittamiseen myös pitkällä aikavälillä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ne kuntalaiset, jotka palveluja käyttävät, myös osallistuisivat niiden rahoittamiseen. Tilinpäätöksestä ei voi tulkita tätä kuntalaisten välisen oikeudenmukaisuuden toteutumista.
Kunnan väestönkehitys vaikuttaa tasapainon tulkintaan. Kasvavassa kunnassa myös palvelujen tarve lisääntyy, minkä vuoksi resursseja tarvitaan enemmän. Tuloslaskelman tasapaino ei välttämättä ole riittävä, vaan tällaisen kunnan pitäisi tuottaa huomattavaa ylijäämää. Supistuvassa kunnassa palvelujen tarve vähenee, jolloin kunta saattaa selvitä hyvin tuloslaskelman alijäämästä huolimatta. Nämä tekijät on tärkeää huomioida tasapainoa tulkittaessa.
Tasapainoiseen kuntatalouteen kuuluu, että kunnan palvelut järjestetään tehokkaasti niin, että ne tuottavat hyvän vastikkeen kuntalaisten maksamille veroille. Tuloslaskelman yli- tai alijäämällä ei ole suoraa yhteyttä palvelujen tehokkaaseen järjestämiseen. Palvelut voidaan järjestää tehokkaasti alijäämästä huolimatta. Vastaavasti kunnan palvelujen saatavuudessa voi olla ongelmia, vaikka tuloslaskelma näyttäisi ylijäämää. Tuloslaskelmaa tulkittaessa olisikin huomioitava sekä palvelujen tehokkuus että käyttäjien tyytyväisyys.
Kunnan talouden tasapainossa on viime kädessä kyse siitä, että kunnan tulorahoituksen tulee riittää palvelujen järjestämiseen niin lyhyellä (käyttötalousmenot) kuin pitkällä (investoinnit) aikavälillä. Tämä kunnan talouden tasapainoilmiön ymmärtäminen ja sitä kuvaavan tuloslaskelman tulkinta on Lotta-Maria Sinervon väitöstutkimuksen aihe. Tämä on erityisen tärkeää juuri tällä hetkellä, kun keskustellaan kuntien taloudellisista edellytyksistä ja kun kehitystyö kuntarakenteen uudistamiseksi on käynnissä.
Kuntien tilinpäätökset vuodelta 2010 ovat ennakoitua paremmat, mutta samanaikaisesti kunnat ovat velkaantuneet nopeasti. Huolimatta tuloslaskelmien ylijäämistä, kuntien talous ei todellisuudessa ole tasapainossa. Kunnat joutuvatkin leikkaamaan menojaan tai keräämään lisää tuloja julkisen talouden kestävyysvajeen kattamiseksi. Tähän ajankohtaiseen aiheeseen Lotta-Maria Sinervon väitöstutkimus kunnan talouden tasapaino monitulkintaisena ilmiönä tuo uuden lähestymistavan.
Kunnat ovat soveltaneet vuodesta 1997 kirjanpitolakia, jonka mukaan kunnan talouden tasapainoa mitataan tuloslaskelmalla. Sinervon väitöstutkimuksessa tavoitteena on jäsentää kunnan talouden tasapainoilmiötä ja nimetä erilaisia tulkintoja tasapainosta. Väitöstutkimuksessa hyödynnetään monitulkintaisuuden käsitettä sekä mittausteoreettista tarkastelua. Väitöstutkimukseen sisältyy case-kuntina Pirkkala ja Kemijärvi, joiden osalta tasapainotilannetta analysoidaan tilinpäätös- ja haastatteluaineistojen avulla.
Tuloslaskelman osoittamaa alijäämää pidetään signaalina kunnan talouden epätasapainosta, kun taas ylijäämä on merkki hyvästä tasapainosta. Näin yksiselitteistä tulkintaa ei kuitenkaan voi Lotta-Maria Sinervon väitöstutkimuksen perusteella tehdä. Kunnan talouden tasapainon tulkinnassa on otettava huomioon laajempia näkökulmia.
Kunnan talouden tasapainon tulkinnassa on huomioitava kuntalaisten välinen oikeudenmukaisuus. Kuntalaisten tulisi olla oikeudenmukaisessa asemassa suhteessa palvelujen saantiin ja niiden rahoittamiseen myös pitkällä aikavälillä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ne kuntalaiset, jotka palveluja käyttävät, myös osallistuisivat niiden rahoittamiseen. Tilinpäätöksestä ei voi tulkita tätä kuntalaisten välisen oikeudenmukaisuuden toteutumista.
Kunnan väestönkehitys vaikuttaa tasapainon tulkintaan. Kasvavassa kunnassa myös palvelujen tarve lisääntyy, minkä vuoksi resursseja tarvitaan enemmän. Tuloslaskelman tasapaino ei välttämättä ole riittävä, vaan tällaisen kunnan pitäisi tuottaa huomattavaa ylijäämää. Supistuvassa kunnassa palvelujen tarve vähenee, jolloin kunta saattaa selvitä hyvin tuloslaskelman alijäämästä huolimatta. Nämä tekijät on tärkeää huomioida tasapainoa tulkittaessa.
Tasapainoiseen kuntatalouteen kuuluu, että kunnan palvelut järjestetään tehokkaasti niin, että ne tuottavat hyvän vastikkeen kuntalaisten maksamille veroille. Tuloslaskelman yli- tai alijäämällä ei ole suoraa yhteyttä palvelujen tehokkaaseen järjestämiseen. Palvelut voidaan järjestää tehokkaasti alijäämästä huolimatta. Vastaavasti kunnan palvelujen saatavuudessa voi olla ongelmia, vaikka tuloslaskelma näyttäisi ylijäämää. Tuloslaskelmaa tulkittaessa olisikin huomioitava sekä palvelujen tehokkuus että käyttäjien tyytyväisyys.
Kunnan talouden tasapainossa on viime kädessä kyse siitä, että kunnan tulorahoituksen tulee riittää palvelujen järjestämiseen niin lyhyellä (käyttötalousmenot) kuin pitkällä (investoinnit) aikavälillä. Tämä kunnan talouden tasapainoilmiön ymmärtäminen ja sitä kuvaavan tuloslaskelman tulkinta on Lotta-Maria Sinervon väitöstutkimuksen aihe. Tämä on erityisen tärkeää juuri tällä hetkellä, kun keskustellaan kuntien taloudellisista edellytyksistä ja kun kehitystyö kuntarakenteen uudistamiseksi on käynnissä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4908]