Osallistavaksi työyhteisövalmentajaksi kehittyminen - tapaustutkimus henkilöstönkehittäjän kasvattajuuden löytymisestä
Pakkala, Arja (2011)
Pakkala, Arja
Tampere University Press
2011
Aikuiskasvatus - Adult Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2011-06-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8473-5
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8473-5
Tiivistelmä
Työyhteisöjen kehittäminen on erityinen aikuiskasvatuksen osa-alue, jolle on muodostunut kehittäjien ammattimainen, mutta taustoiltaan epäyhtenäinen kouluttajien joukko. Henkilöstönkehittämistehtävä edellyttää erilaisia taitoja kuin kouluttaminen oppilaitoksissa, ja kasvattajuus tulee siinä esille usein kätkettynä muuhun puheeseen. Voidaan pohtia, missä määrin henkilöstönkehittämistehtävää pidetään aikuiskasvatuksena, saavatko opiskelijat nykymuotoisessa pedagogisessa koulutuksessa riittävät ja soveltuvat valmiudet tähän laajaan ja monimuotoiseen tehtävään ja miten muuten siinä tarvittavaa osaamista voisi hankkia. Tämä työ on tapaustutkimus työyhteisövalmentajan kehittymisestä aikuiskasvattajaksi erään metalliteollisuusyrityksen pitkäaikaisen työyhteisövalmennuksen yhteydessä. Esillä on vaihtoehtoinen kehityspolku pedagogisen koulutuksen kautta aikuiskasvattajaksi tulemiselle.
Osallistamisesta puhutaan nykyisin monessa yhteydessä, mutta siitä on vaikea löytää täsmällisiä määritelmiä. Se otetaan usein esille ikään kuin itsestäänselvyytenä, jonka kaikki tuntevat. Työyhteisövalmentajalla voi olla osallistava toimintatapa ja myös erityinen, kokemuksen kautta työntekijästä asiantuntijaksi kehittymisen polku. Tässä tutkimuksessa pyrittiin tekemään näkyväksi osallistavan työyhteisövalmennuksen osatekijöitä, työyhteisövalmentajan pedagogista toimintaa ja kehittymistä siinä. Tutkimuksen aineistosta löytyi myös viitteitä siitä, että osallistava valmentamistapa auttaa vakiinnuttamaan kehittämistoimia työyhteisössä. Tässä osallistavassa valmennuksessa ja kehittämishankkeiden vakiinnuttamisessa toiminnan painopistettä ja vastuuta kehittämisprosesseista siirrettiin vähitellen kouluttajalta työyhteisön esimiehille ja työntekijöille. Ohjauksen menetelmiä ja muotoja vaihdeltiin siten, että niistä löytyi vastakkaisia elementtejä, joiden välillä liikuttiin ja joita yhdisteltiin tilanteen ja tavoitteen mukaan.
Työyhteisön jäsenten alaistaitojen kehittyminen, osallisuuden kokeminen, yhteistyö ja aktiivinen osallistuminen kehittämistoimintaan voivat osaltaan mahdollistaa työyhteisövalmentajan kehittymistä osallistavaksi. Johdon osalta auttavia tekijöitä puolestaan ovat valtuuttava johtaminen, vuorovaikutus työyhteisön jäsenten kanssa sekä konsensuspyrkimys ja osallistava toiminta työpaikalla. Ohjatessaan kehittämistoimintaa työyhteisössä valmentajan ja kouluttajan menettelyihin vaikuttavat kontekstiin liittyvät tekijät, esimerkiksi eri osapuolten organisaatioasemat sekä jännitteet työntekijöiden ja organisaation johdon välillä. Kokonaisuudessaan tällaisessa kehittämisprosessissa ja osallistavassa kaikkien työntekijäryhmien työyhteisövalmennuksessa avautuu mahdollisuus uudenlaiseen yhteistoimintaan työpaikalla.
Tässä tapaustutkimuksessa huomio kiinnittyi henkilöstönkehittäjän käytännön toimien, pedagogisen ajattelun ja käyttöteorian avaamiseen ja kasvattajuuteen siinä. Henkilöstönkehittäjä toimi työyhteisön esimiesten rinnalla ikään kuin työnjohtajan roolissa ja kehitti kasvatusrooliaan siinä yhteydessä. Välillä myös esimiehet ottivat työyhteisössä aikuiskasvattajan ja kehittäjän roolin.
Osallistamisesta puhutaan nykyisin monessa yhteydessä, mutta siitä on vaikea löytää täsmällisiä määritelmiä. Se otetaan usein esille ikään kuin itsestäänselvyytenä, jonka kaikki tuntevat. Työyhteisövalmentajalla voi olla osallistava toimintatapa ja myös erityinen, kokemuksen kautta työntekijästä asiantuntijaksi kehittymisen polku. Tässä tutkimuksessa pyrittiin tekemään näkyväksi osallistavan työyhteisövalmennuksen osatekijöitä, työyhteisövalmentajan pedagogista toimintaa ja kehittymistä siinä. Tutkimuksen aineistosta löytyi myös viitteitä siitä, että osallistava valmentamistapa auttaa vakiinnuttamaan kehittämistoimia työyhteisössä. Tässä osallistavassa valmennuksessa ja kehittämishankkeiden vakiinnuttamisessa toiminnan painopistettä ja vastuuta kehittämisprosesseista siirrettiin vähitellen kouluttajalta työyhteisön esimiehille ja työntekijöille. Ohjauksen menetelmiä ja muotoja vaihdeltiin siten, että niistä löytyi vastakkaisia elementtejä, joiden välillä liikuttiin ja joita yhdisteltiin tilanteen ja tavoitteen mukaan.
Työyhteisön jäsenten alaistaitojen kehittyminen, osallisuuden kokeminen, yhteistyö ja aktiivinen osallistuminen kehittämistoimintaan voivat osaltaan mahdollistaa työyhteisövalmentajan kehittymistä osallistavaksi. Johdon osalta auttavia tekijöitä puolestaan ovat valtuuttava johtaminen, vuorovaikutus työyhteisön jäsenten kanssa sekä konsensuspyrkimys ja osallistava toiminta työpaikalla. Ohjatessaan kehittämistoimintaa työyhteisössä valmentajan ja kouluttajan menettelyihin vaikuttavat kontekstiin liittyvät tekijät, esimerkiksi eri osapuolten organisaatioasemat sekä jännitteet työntekijöiden ja organisaation johdon välillä. Kokonaisuudessaan tällaisessa kehittämisprosessissa ja osallistavassa kaikkien työntekijäryhmien työyhteisövalmennuksessa avautuu mahdollisuus uudenlaiseen yhteistoimintaan työpaikalla.
Tässä tapaustutkimuksessa huomio kiinnittyi henkilöstönkehittäjän käytännön toimien, pedagogisen ajattelun ja käyttöteorian avaamiseen ja kasvattajuuteen siinä. Henkilöstönkehittäjä toimi työyhteisön esimiesten rinnalla ikään kuin työnjohtajan roolissa ja kehitti kasvatusrooliaan siinä yhteydessä. Välillä myös esimiehet ottivat työyhteisössä aikuiskasvattajan ja kehittäjän roolin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4905]