Elokuvatarkastuksen synty Suomessa (1907-1922)

Abstract

Elokuvatarkastuksen syntyvaiheet oli pitkä prosessi liittyen laajempaan yhteiskunnalliseen kehitysvaiheeseen Suomen historiassa. Elokuvakeskustelun juuret olivat 1880-luvun kulttuuri- ja sosiaaliliberalistissa aatteissa. Tuolloin keskustelu kansakunnan siveellisestä ja moraalisesta rappeutumisesta alkoi ns. siveettömistä kuvista ja kirjallisuudesta. Keskustelu ulottui elokuviin vuosina 1907 ja 1908 ja syynä oli elokuvassa tapahtuneet muutokset, jotka eivät kaikkia kansalaispiirejä miellyttäneet. Keskustelun käynnistäjinä olivat kristillisiksi luonnehditut yhdistykset, mutta myöhemmin rintamaan liittyivät kasvattajat ja opettajat. Elokuvakeskustelussa oli pääosin kaksi toimijaa; yhtäältä elokuvatarkastusta vaativat ns. siveelliset piirit sekä toisaalta elokuva-ala, joka pyrkii säilyttämään oman elinkeinonsa. Valtiovalta toimi tässä pelissä tavallaan tuomarina.

Elokuvatarkastuksen tehostamista pyrittiin aluksi perustelemaan vetoamalla elokuvien siveettömyyteen sekä niiden haitallisella vaikutuksella ennen kaikkea lapsiin ja nuoriin. Vuoden 1915 jälkeen perusteluna käytettiin nuorisorikollisuuden kasvua, jota elokuvien katsottiin lisäävän. Vuodesta 1918 lähtien elokuvia pyrittiin saamaan valtion holhoukseen, koska elokuvien suosion uskottiin tuovan lisää tuloja uuden valtion kassaan. Talouden näkökulman korostamisessa mentiin niin pitkälle, että Suomeen oltiin jo säätämässä lakia elokuvien maahantuonnin ja levityksen valtiollistamiseksi. Eduskunta kuitenkin hylkäsi lakiesityksen syksyllä 1922.

Suomessa ryhdyttiin tarkastamaan elokuvia ennakkoon vuoden 1911 alusta. Maahan oli yritetty alusta pitäen keskitettyä ennakkotarkastusta mutta paikkakuntakohtainen tarkastus muuttui elokuva-alan ehdotuksesta valtakunnalliseksi vasta keväällä 1919.

Elokuvakeskustelu velloi vielä 1920-luvun alussa, mutta elokuvalain hylkäämisen myötä keskustelu laantui. Siihen vaikutti yhtäältä elokuvassa tapahtuneet muutokset ja toisaalta yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset. 1920-luvun Suomi oli henkiseltä ilmapiiriltään toisenlainen kuin vuosisadan alun säätyläisyhteiskunta.