Spatial model analysis of party policy strategies. Insights of deterministic and probabilistic voting with biased voters: Applications to Finland

Abstract

Äänestämisen läheisyysteorian mukaan mikäli puolueet ja äänestäjät ovat edustettuina samassa poliitiikkadimensiossa, äänestäjät äänestävät puoluetta, joka on lähinnä heidän positioitaan asiakysymyksissä. Vastoin spatiaalista perinnettä Michiganin koulukunnan mukaan äänestäjät eivät äänestä rationaalisesti poliittisiin asiakysymyksiin perustuen, vaan antavat äänensä puolueelle, jota kokevat olevansa psykologisesti lähinnä, eli puoluetta, johon he samastuvat.

Adams, Merrill ja Grofman (2005) yhteensovittavat yllämainitut äänestysperinteet teoksessaan, johon tukeutuen tämä väitöskirja osoittaa vaikutuksen, joka puoluesamastumisen kaltaisella psykologisella ominaisuudella on rationaalisiin strategioihin, joilla puolueet hakevat optimaalisia paikkojaan politiikkadimensiossa. Analyysi on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa oletetaan, että äänestäjät äänestävät valitsemaansa puoluetta varmuudella tai deterministisesti läheisyyden ja puoluesamastumisen perusteella. Toisessa osassa oletetaan, että äänestäjien päätökset ovat probabilistisia, sillä heidän päätöksiinsä vaikuttavat määrittelemättömät tekijät, jotka tekevät heidän päätöksistään epävarmoja puolueiden näkökulmasta.

Deterministisen äänestämisen kohdalla käytetään simulaatioanalyysiä, jonka avulla osoitetaan, että puolueilla on kannustimena hakea erilaisia optimaalisia positioita silloin kun puoluesamastuminen vaikuttaa äänestämiseen kuin silloin, kun se ei vaikuta. Probabilistisen äänestämisen kohdalla osoitetaan, että puoluesamastumisella on kurvilineaarinen vaikutus suomalaisten puolueiden Nashin tasapainotiloihin: vähäinen puoluesamastumisen aste johtaa vahvaan keskihakuiseen kilpailuun, keskivahva puoluesamastuminen johtaa vähemmän vahvaan keskihakuiseen kilpailuun ja korkea puoluesamastuminen vie kilpailun takaisin vahvasti keskihakuisiin tuloksiin. Edellämainittu puoluesamastumisen kurvilineaarinen vaikutus pitää myös paikkansa kun tarkastellaan Ruotsin vaaliaineistoa, ja vastaa tuloksia, jotka Adams, Merrill ja Grofman (2005) ilmoittivat sovellettaessa samaa äänestysalgoritmia Ranskan politiikkaan.

Soveltamalla spatiaalisen mallin tekniikoita eduskuntavaalitutkimusten aineistoihin tutkimus osoittaa myös missä määrin suomalaisten äänestäjien päätökset perustuvat psykologisiin komponentteihin kuten puoluesamastumiseen sen sijaan, että ne perustuisivat poliittiseen suuntautumiseen akselilla vasemmisto-oikeisto. Tutkimus osoittaa Nashin tasapainon Suomen ja Ruotsin tapauksissa ja miten nämä tasapainotilat vertautuvat aikaisempiin empiirisiin tutkimuksiin. Se osoittaa missä määrin puoluesamastuminen ja poliittinen suuntautuminen vasemmisto-oikeisto -akselilla vaikuttavat puolueiden odotettuun äänisaaliiseen ja miksi suuren puolueeseen samastuneen äänestäjäkunnan omaavilla suomalaisilla puolueilla on kannustin keskihakuisuuteen politiikkadimensiossa, sekä osoittaa onko suomalaisten puolueiden asiakysymyksissä ottamissa positioissa vuonna 2007 samankaltaisuuksia niiden Nashin tasapainotilojen kanssa. Lisäksi tutkimus osoittaa onko psykologinen käsite, projektio, vaikuttanut suomalaisten äänestäjien näkemyksiin puolueiden sijoittumisesta vasemmisto-oikeisto -akselilla vuonna 2007.

According to the proximity theory of voting, if parties and voters can all be represented on the same policy issue dimension, voters will vote for the party that stands closest to their policy issue position. Contrary to the spatial tradition, the Michigan school of voting professes that voters do not take rational decisions on the grounds of policy issue proximity but vote for the party that they feel psychologically close to, meaning the party of identification.

Relying on Adams, Merrill and Grofman (2005) work that reconciles the above-mentioned traditions of voting, the thesis at hand shows the effect that a psychological characteristic such as party identification imparts on parties rational strategies to locate their optimal positions on the policy issue dimension. The analysis is divided into two parts. The first part assumes that voters vote with certainty or deterministically for the party of choice on the grounds of proximity and party identification. The second part assumes that voters decisions are probabilistic in the sense that their utilities are perturbed by unmeasured components that render their decisions uncertain from the parties perspectives.

Under deterministic voting it is shown by means of a simulation analysis, that parties have incentives to present different optimal positions when party identification affects the voting and when it does not. Under probabilistic voting it is shown that party identification has a curvilinear effect on Finnish parties Nash equilibrium positions; low levels of party identification lead to strong centripetal competition; medium levels of party identification lead to less strong centripetal competition; high levels of party identification bring the competition back to strong centripetal outcomes. The afore-described curvilinear effect of party identification also holds sway when data on Swedish elections is used and is in line with the results reported by Adams, Merrill and Grofman (2005) when applying the same algorithm of voting to French politics.

Applying spatial model techniques to survey data on real elections this work also shows the extent to which voters decisions in Finland are based on long-term psychological characteristics such as party identification as opposed to left and right policy orientation; whether Nash equilibrium positions exist in the case of Finland and Sweden and how the characteristics of such equilibrium configurations compare with previous empirical studies; the extent to which party identification and left and right policy orientation affects parties expected vote share; why Finnish parties with large partisan constituencies have electoral incentives to move centripetally on the policy issue dimension; whether there is a similarity between Finnish parties policy issue positions in 2007 with their Nash equilibrium configurations; and whether Finnish voters perceptions of parties left and right positions in 2007 are shaped by the psychologically based concept of projection.