Quantitative pathology in astrocytic tumors
Sallinen, Pauli (1999)
Sallinen, Pauli
Tampere University Press
1999
Patologia - Pathology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
1999-12-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4721-2
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4721-2
Tiivistelmä
Aivon tukisolukon kasvaimet, glioomat, ovat yleisimpiä primäärejä aivokasvaimia. Tavallisin gliooma on diffuusisti ympäröivään isoaivoparenkyymiin levittäytyvä astrosytooma, jonka tyypillinen kasvutapa ja voimakas pahanlaatuistumistaipumus ovat osoituksena vakavasta taudinkuvasta. Uusien hoitomuotojen kehittyessä on ollut tarve löytää uusia astrosytooman taudinkulun ennakoijia, joiden avulla voitaisiin tarkentaa näiden kasvainten diagnostiikkaa sekä tukea entistä yksilöllisempien hoitomuotojen valintaa. Tutkimuksen tarkoitus on ollut arvioida erilaisten kvantitatiivisen patologian menetelmien merkitystä astrosytoomapatologiaa tarkentavina apuvälineinä. Histologisten kriteerien subjektiiviseen havainnointiin nojautuva astrosytoomien pahanlaatuisuusasteen määritys on osoittautunut alttiiksi tulkinnan vaihteluille kokeneidenkin patologien kesken. Tutkimuksessani kuvaan ns. kvantitatiivisen mallin, jonka avulla diffuusit astrosytoomat voidaan jakaa tämänhetkistä käytäntöä paremmin ja objektiivisemmin kasvainten luonnetta kuvaaviin ennusteryhmiin. Mallin perustan luovat astrosytooman mitoosiaktiivisuus sekä kasvainnekroosin esiintyminen. Matalan mitoosiaktiivisuuden omaavien astrosytoomien karakterisointia tarkennetaan vielä DNA-määrän mittauksella (staattinen DNA-sytometria). Lisääntynyt solujakautuminen eli proliferaatio on selvä merkki astrosytooman pahanlaatuisesta ja huonoennusteisesta luonteesta. Solujakautumisaktiivisuus, mitattuna proliferoiville soluille tunnusomaisten tumaproteiinien (PCNA ja Ki-67) vasta-aineosoituksin, lisääntyy astrosytoomien pahanlaatuisuusasteen lisääntyessä. Tutkimukseni osoittaa, että immunohistokemiallisen proliferaatiomittauksen ennustearvoa, objektiivisuutta ja toistettavuutta voidaan parantaa yksinkertaisin kvantitaatiomallein sekä tietokoneavusteisen kuva-analyysin avulla. Proliferaatiomittareista mitoosilaskennalla oli paras diagnostinen ja prognostinen arvo. Mitoosilaskennan käyttöarvoa voidaan parantaa Ki-67-menetelmä avulla, kohdennettaessa mitoosien laskenta objektiivisesti voimakkaimman kasvupotentiaalin omaaville kasvainalueille. Standardoitu käytäntö solujakautumisaktiivisuuden määrityksessä mahdollistaa myös syöpäsolujen proliferaatiota säätelevien tekijöiden merkityksen vertailun. Tässä säätelyssä telomeraasi-entsyymin aktivaatiolla saattaa olla tärkeä astrosytoomasolukon jakautumiskapasiteettia ylläpitävä funktio. Telomeraasi-entsyymi kompensoi proliferaation myötä syntynyttä telomeeristen toistojaksojen hävikkiä, minkä vuoksi telomeraasia on pidetty rajattoman proliferaation ja syöpäsolujen kuolemattomuuden avaintekijänä. Telomeraasi-entsyymiaktivaatiolla on katsottu olevan merkitystä vasta kasvainkehityksen myöhäisimmissä vaiheissa. Tutkimukseni kuitenkin osoittaa, että telomeraasi voi aktivoitua jo varhaisvaiheen matala- asteisissa gradus 2 astrosytoomissa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4905]