Sukupolvien kohtaamisia lasten ja vanhusten yhteisessä palvelukeskuksessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata lasten ja vanhusten yhteisen palvelukeskuksen toimintakulttuuria kahdesta eri näkökulmasta toimintakulttuuria erilaisina toimintakäytäntöinä ja kulttuuria merkityksenantona. Tutkimuksen toteutuskonteksti on yksityinen palvelukeskus, jossa lasten päiväkoti ja vanhusten asumis- ja tukipalveluja on sijoitettu samaan rakennukseen, osittain yhteisiin tiloihin. Toimintakulttuuria jäsennetään organisaatiokulttuurin käsittein. Tutkimuksessa painottuu varhaiskasvatuksen ja lasten näkökulma.

Tutkimuskohteena olevaa ilmiötä lähestytään yhteiskuntatieteellisesti suuntautuneen lapsuudentutkimuksen lähtökohdista käsin ja tutkimusmenetelmänä on etnografia. Aineisto on kerätty havainnoiden lasten ja vanhusten kohtaamisen tilanteita sekä haastatellen lapsia, vanhuksia, henkilökuntaa, johtoa sekä vanhempia.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten ja vanhusten yhteisessä palvelukeskuksessa muodostui tiettyjä toimintakäytäntöjä. Keskeisiksi teemoiksi yhteisissä toimintakäytännöissä nousivat toiminnan suunnittelu ja organisointi, yhteiseen toimintaan osallistuminen sekä aika ja tila toiminnan määrittäjinä. Lapsilla ja vanhuksilla on yhteisessä palvelukeskuksessa useita mahdollisuuksia sekä suunniteltuihin että spontaaneihin kohtaamisen tilanteisiin. Lasten ja vanhusten välille kehittyi sosiaalisia suhteita, ja lasten ja vanhusten välillä oli sanallisen vuorovaikutuksen lisäksi runsaasti sanatonta vuorovaikutusta.

Sukupolvien yhteiselle toiminnalle annetuissa merkityksissä tuli esille lasten näkökulmasta muun muassa lapsen itsetunnon ja sosiaalisen kehityksen tukeminen sekä tiedon ja kulttuurin siirto. Vanhukset saivat elämäänsä sisältöä, ja heillä oli mahdollisuus kompetenssin tunteen säilyttämiseen. Henkilökunta koki työskentelyn lasten ja vanhusten yhteisessä palvelukeskuksessa sekä rikkautena että haasteena. Vanhemmat suhtautuivat myönteisesti lasten ja vanhusten yhteiseen toimintaan. Yhteisenä merkityksenä kaikille osapuolille tuloksissa tuli esille mahdollisuus yhteisöllisyyden kokemiseen.

Tutkimus antaa kokonaiskuvan lasten ja vanhusten yhteisen palvelukeskuksen toimintakulttuurista. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että lasten ja vanhusten yhteinen palvelukeskus on toimiva ja kehittämisen arvoinen varhaiskasvatuksen ja vanhusten palvelujen muoto.

The purpose of this research is to depict the operational culture in a service center for children and elderly. This culture will be looked at from two different perspectives; operational culture as ways of acting and culture as meanings. The research has been conducted in a private service facility which includes a daycare center and a building for assisted living. Operational culture will be handled through concepts of organizational culture. The research focuses on early childhood education and children.

The phenomenon researched will be approached from the point of view of sociological childhood research and the research method is ethnography. The data is collected by observing different situations where children and elderly meet each other. Also interviews of the children, senior citizens as well as the personnel, management and parents have been used.

The results indicate that certain operational conventions were formed in the joint actions of children and senior citizens in a joint service center. The central themes in these practices were planning and organizing activities, taking part in joint activities and time and room in defining the activities. There are several possibilities both planned and spontaneous encounters for children and the aged in a joint service center. Social relationships were formed between children and the elderly, and in addition to verbal communication there was an abundance of non-verbal interaction.

As meanings of intergenerational activities from the children s perspective the importance was found in for example support children s self-confidence and social development and connecting to their culture. The elderly found more meaning for their lives and maintained a sense of competence. Personnel found that working at the service center was both challenging and enriching. Parents were positive about the joint activities for the children and the elderly. As an overall advantage for all parties concerned there was the possibility for sense of community.

The research gives a general view of the operational culture in the service center for children and the elderly. It also depicts the underlying meaning this type of culture brings to people. The results of this particular research lead to the conclusion that a service center for children and the elderly is a functioning form of early childhood education as well as services provided for the elderly. This structure is well worth developing.