Cardiometabolic and Genetic Risk Factors for Early Atherosclerosis
Sipilä, Kalle (2011)
Sipilä, Kalle
Tampere University Press
2011
Kliininen fysiologia - Clinical Physiology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2011-02-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8322-6
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8322-6
Tiivistelmä
Ylipainosta on tullut vakava kansanterveydellinen ongelma länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa. Lihavuus ja vähän liikuntaa sisältävä elämäntapa ovat kiinteästi yhteydessä useisiin tunnettuihin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin kuten metabolinen oireyhtymä ja eriasteiset sokeriaineenvaihdunnan häiriöt. Tiedetään, että tyypin 2 diabetes lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä naisilla enemmän kuin miehillä. Tämän vuoksi on luontevaa esittää hypoteesi, että myös lievempien sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden ja metabolisen oireyhtymän yhteydet valtimotautiin voisivat olla samalla tavalla sukupuoliriippuvaisia. Näiden ns. kardiometabolisten riskitekijöiden itsenäinen merkitys valtimotaudin varhaisvaiheissa ja tähän liittyvät mahdolliset sukupuolierot ovat osin vielä epäselviä.
Perintötekijöillä on merkittävä vaikutus sydän- ja verisuonitautien kehittymisessä. Suuret koko perintöaineksen kattavat analyysit ovat paljastaneet useita geenimuuttujia, jotka ovat yhteydessä sydän- ja verisuonitautiriskiin. Tietty kromosomissa 9 sijaitseva geenialue on useissa tutkimuksissa yhdistetty sepelvaltimotaudin riskiin. Sen rooli valtimotaudin varhaisvaiheissa on kuitenkin epäselvä. Interleukiini-6 on tulehdusprosessin tärkeä välittäjäaine. Tulehdusprosessin ajatellaan nykyisin olevan niin metabolisen oireyhtymän, tyypin 2 diabeteksen kuin myös itse valtimotautiprosessin taustalla. Interleukiini-6 geenin välittömässä läheisyydessä kromosomi 7:ssä sijaitseva geenimuuttuja (IL6?174 G>C) on yhdistetty mm. sydäninfarktin riskiin ja useisiin sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin, mutta aiemmat tulokset ovat ristiriitaisia. Kyseisen geenimuuttujan yhteys varhaiseen valtimotautiin on myös vielä epäselvä.
Tässä tutkimuksessa tutkittiin metabolisen oireyhtymän ja eriasteisten sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden itsenäisiä yhteyksiä varhaisiin valtimotautimuutoksiin. Erityisesti selvitettiin mahdollisia sukupuolieroja näissä yhteyksissä. Toinen tutkimustavoite oli selvittää joidenkin potentiaalisten geenimuuttujien yhteyksiä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin ja varhaisiin valtimotautimuutoksiin. Tarkemman arvioinnin kohteeksi valittiin koko perintöaineksen kattavissa tutkimuksissa kaikkein vahvimmin sepelvaltimotautiin liitetty geenimuuttuja kromosomista 9 (rs1333049), ja toisaalta, geenimuuttuja joka assosioituu kandidaattigeenitutkimuksissa vahvasti sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin ja sepelvaltimotautiin (IL6?174 G>C).
Terveys 2000 tutkimus on suuri suomalainen terveystutkimus, joka toteutettiin vuosina 2000 2001. Sen alaotos muodosti tämän tutkimuksen pääasiallisen tutkimuspopulaation (otoksen koko 1353). Tässä aineistossa tutkimushenkilöt olivat yli 45-vuotiaita. Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASERI) tutkimus on suomalainen monikeskustutkimus, jossa selvitetään valtimotaudin riskitekijöitä lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Tämän tutkimuksen populaatiota käytettiin Terveys 2000 -tutkimuksen ohella kromosomissa 9 sijaitsevaa geenimuuttujaa tutkittaessa. LASERI-aineistossa tutkittavat olivat 24 39 vuotiaita (otoksen koko 2251). Varhaisia valtimotautimuutoksia arvioitiin ultraäänimittauksilla kaulavaltimoista ja olkavarsivaltimoista sekä valtimoiden seinämien jäykkyyttä mittaamalla ns. impedanssikardiografian avulla.
Metabolinen oireyhtymä oli yhteydessä varhaisiin valtimotautimuutoksiin molemmilla sukupuolilla. Tämä yhteys vaikutti kuitenkin olevan voimakkaampi naisilla. Kun metabolisen oireyhtymän osakomponentit otettiin huomioon itsenäisinä riskitekijöinä, yhteys varhaisten valtimotautimuutosten ja metabolisen oireyhtymän välillä säilyi merkitsevänä naisilla mutta ei miehillä. Miehillä perinteisten sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden yhteys varhaiseen valtimotautiin oli vahva, eikä metabolinen oireyhtymä antanut oleellisesti lisäinformaatiota kokonaisriskistä. Naisilla vastaavasti metaboliseen oireyhtymään liittyi pieni lisäriski kaulavaltimon seinämien paksuuntumiselle erityisesti silloin, kun perinteisten riskitekijöiden perusteella määritetty riski oli suhteellisen matala. Varhaiset valtimotautimuutokset lisääntyivät molemmilla sukupuolilla trendinomaisesti sokeriaineenvaihdunnan häiriön vaikeutuessa. Merkitseviä yhteyksiä sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden ja valtimotautimuutosten välillä todettiin kuitenkin vain naisilla muiden riskitekijöiden huomioinnin jälkeen.
Kumpikaan tutkituista geenimuuttujista ei ollut yhteydessä varhaisiin valtimotautimuutoksiin tässä tutkimuksessa. IL6?174 G>C assosioitui kuitenkin kokonaiskolesteroli-, LDL-kolesteroli- ja paastosokeritasoihin sekä painoindeksiin ja systoliseen verenpaineeseen miehillä. Kromosomissa 9 sijaitsevan geenimuuttujan (rs1333049) osalta löydös viittaa siihen, että se lisää sepelvaltimotaudin riskiä jollain muulla mekanismilla kuin edistämällä valtimotaudin varhaisvaiheen muutoksia suonten seinämissä. IL6 ?174 G>C genotyypin vaikutus sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin saattaa olla erilainen miehillä ja naisilla. Tämä voi osittain selittää aiemmat ristiriitaiset tulokset koskien tämän geenimuuttujan yhteyttä sydän- ja verisuonitautiriskiin.
Tutkimuksen tulokset korostavat sitä tosiseikkaa, että sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskiä arvioitaessa on tärkeää huomioida yksilön sukupuoli kuten myös muut yksilölliset tekijät. Monet riskitekijät saattavat vaikuttaa kokonaisriskiin eri tavalla yksilöllisistä tekijöistä riippuen.
Perintötekijöillä on merkittävä vaikutus sydän- ja verisuonitautien kehittymisessä. Suuret koko perintöaineksen kattavat analyysit ovat paljastaneet useita geenimuuttujia, jotka ovat yhteydessä sydän- ja verisuonitautiriskiin. Tietty kromosomissa 9 sijaitseva geenialue on useissa tutkimuksissa yhdistetty sepelvaltimotaudin riskiin. Sen rooli valtimotaudin varhaisvaiheissa on kuitenkin epäselvä. Interleukiini-6 on tulehdusprosessin tärkeä välittäjäaine. Tulehdusprosessin ajatellaan nykyisin olevan niin metabolisen oireyhtymän, tyypin 2 diabeteksen kuin myös itse valtimotautiprosessin taustalla. Interleukiini-6 geenin välittömässä läheisyydessä kromosomi 7:ssä sijaitseva geenimuuttuja (IL6?174 G>C) on yhdistetty mm. sydäninfarktin riskiin ja useisiin sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin, mutta aiemmat tulokset ovat ristiriitaisia. Kyseisen geenimuuttujan yhteys varhaiseen valtimotautiin on myös vielä epäselvä.
Tässä tutkimuksessa tutkittiin metabolisen oireyhtymän ja eriasteisten sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden itsenäisiä yhteyksiä varhaisiin valtimotautimuutoksiin. Erityisesti selvitettiin mahdollisia sukupuolieroja näissä yhteyksissä. Toinen tutkimustavoite oli selvittää joidenkin potentiaalisten geenimuuttujien yhteyksiä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin ja varhaisiin valtimotautimuutoksiin. Tarkemman arvioinnin kohteeksi valittiin koko perintöaineksen kattavissa tutkimuksissa kaikkein vahvimmin sepelvaltimotautiin liitetty geenimuuttuja kromosomista 9 (rs1333049), ja toisaalta, geenimuuttuja joka assosioituu kandidaattigeenitutkimuksissa vahvasti sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin ja sepelvaltimotautiin (IL6?174 G>C).
Terveys 2000 tutkimus on suuri suomalainen terveystutkimus, joka toteutettiin vuosina 2000 2001. Sen alaotos muodosti tämän tutkimuksen pääasiallisen tutkimuspopulaation (otoksen koko 1353). Tässä aineistossa tutkimushenkilöt olivat yli 45-vuotiaita. Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASERI) tutkimus on suomalainen monikeskustutkimus, jossa selvitetään valtimotaudin riskitekijöitä lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Tämän tutkimuksen populaatiota käytettiin Terveys 2000 -tutkimuksen ohella kromosomissa 9 sijaitsevaa geenimuuttujaa tutkittaessa. LASERI-aineistossa tutkittavat olivat 24 39 vuotiaita (otoksen koko 2251). Varhaisia valtimotautimuutoksia arvioitiin ultraäänimittauksilla kaulavaltimoista ja olkavarsivaltimoista sekä valtimoiden seinämien jäykkyyttä mittaamalla ns. impedanssikardiografian avulla.
Metabolinen oireyhtymä oli yhteydessä varhaisiin valtimotautimuutoksiin molemmilla sukupuolilla. Tämä yhteys vaikutti kuitenkin olevan voimakkaampi naisilla. Kun metabolisen oireyhtymän osakomponentit otettiin huomioon itsenäisinä riskitekijöinä, yhteys varhaisten valtimotautimuutosten ja metabolisen oireyhtymän välillä säilyi merkitsevänä naisilla mutta ei miehillä. Miehillä perinteisten sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden yhteys varhaiseen valtimotautiin oli vahva, eikä metabolinen oireyhtymä antanut oleellisesti lisäinformaatiota kokonaisriskistä. Naisilla vastaavasti metaboliseen oireyhtymään liittyi pieni lisäriski kaulavaltimon seinämien paksuuntumiselle erityisesti silloin, kun perinteisten riskitekijöiden perusteella määritetty riski oli suhteellisen matala. Varhaiset valtimotautimuutokset lisääntyivät molemmilla sukupuolilla trendinomaisesti sokeriaineenvaihdunnan häiriön vaikeutuessa. Merkitseviä yhteyksiä sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden ja valtimotautimuutosten välillä todettiin kuitenkin vain naisilla muiden riskitekijöiden huomioinnin jälkeen.
Kumpikaan tutkituista geenimuuttujista ei ollut yhteydessä varhaisiin valtimotautimuutoksiin tässä tutkimuksessa. IL6?174 G>C assosioitui kuitenkin kokonaiskolesteroli-, LDL-kolesteroli- ja paastosokeritasoihin sekä painoindeksiin ja systoliseen verenpaineeseen miehillä. Kromosomissa 9 sijaitsevan geenimuuttujan (rs1333049) osalta löydös viittaa siihen, että se lisää sepelvaltimotaudin riskiä jollain muulla mekanismilla kuin edistämällä valtimotaudin varhaisvaiheen muutoksia suonten seinämissä. IL6 ?174 G>C genotyypin vaikutus sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin saattaa olla erilainen miehillä ja naisilla. Tämä voi osittain selittää aiemmat ristiriitaiset tulokset koskien tämän geenimuuttujan yhteyttä sydän- ja verisuonitautiriskiin.
Tutkimuksen tulokset korostavat sitä tosiseikkaa, että sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskiä arvioitaessa on tärkeää huomioida yksilön sukupuoli kuten myös muut yksilölliset tekijät. Monet riskitekijät saattavat vaikuttaa kokonaisriskiin eri tavalla yksilöllisistä tekijöistä riippuen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5018]